Tulisiko kannabis ja ekstaasi laillistaa?

Tämä on jatkoa kirjoitussarjalle “Suomalainen päihdepolitiikka on naurettavaa pelleilyä”, joista olen kirjoittanut osat 1, 2, 3, 4 ja 5, mutta kun numerot käy jo noin isoksi, niin päätin vaihtaa otsikointitapaa. Mietin, että olisin kirjoittanut lisää naurettavuuksista kuten alkoholimittojen tarkistamiseen liittyvästä naurettavasta byrokratiasta, mutta Internetin ihmeellinen maailma toi eteeni tänään kaksi mielenkiintoista päihdepolitiikkaan liittyvää uutista, niin käsittelen niitä nyt. Tai ensin vähän metakeskustelua.

Suomessa keskustellaan valitettavan vähän huumausainepolitiikasta. Yksi syy sille on, että harva politiikassa oleva ihminen uskaltaa aiheeseen ottaa kantaa, koska seurauksena on helvetinmoinen paskamyrsky, jos päätyy sanomaan jotain huumemyönteiseksi tulkittavaa. Huumemyönteiseksi leimautuminen on päivän politiikassa erittäin paha asia, koska suuri yleisö ei ajattele rationaalisesti huumepolitiikkaan liittyviä asioita ja huumeisiin liittyy mieletön määrä mielikuvia, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon.

Yksi syy on myös se, että ei kukaan täysjärkinen halua tulla rinnastetuksi äänekkäimpiin kannabiksen tai muiden huumeiden laillistamista ajaviin ihmisiin. Anteeksi vain, mutta en edes minä. Siellä suunnalla on hyvinkin fanaattista väkeä, joka näkee asiat vain omasta näkökulmastaan ja on hyvä syy epäillä, että osalla on oma lehmä ojassa. Se toki ei tee argumenteista huonompia, vaikka on oma lehmä ojassa. On silti ymmärrettävää, että ihmisten näkökulmasta se vaikuttaa siltä, että se on sama asia kuin ylinopeutta ajava ihminen haluaisi nopeusrajoituksista eroon, vaikka kyse onkin tyystin eri asiasta.  Myöskään halu käyttää huumeita vapaasti ei ole aikuisten oikeasti mikään lähtökohta hyvälle ja järkevälle huumausainepolitiikalle, mitä valitettavan usein myös kohtaa.

Mikä sitten on? Kysymys on siitä, että mitkä ovat eri päihdepoliittisten linjausten hyvät ja huonot puolet. Kysymys ei ole siitä, onko huumeiden käyttäminen hyvä vai huono asia vaan siitä, mistä päihdepoliittisesta linjauksesta aiheutuu vähiten haittaa yhteiskunnalle ja sen yksilöille. Yksinkertaistettuna kysymys esimerkiksi siitä, että onko yhteiskunnalle enemmän haittaa siitä, että kannabiksen myynti on laitonta vai laillista. Molemmissa on omat haittapuolensa. Toinen vastaava kysymys on, että onko sen käytön rangaistavuudesta enemmän haittaa kuin hyötyä. Vastaavia kysymyksiä voi keksiä monia ja sellaista päihdepolitiikkaa ei ole olemassakaan, joka lakaisisi kaikki ongelmat tiehensä.

Sitten päivän aiheeseen. Päihdepolitiikalla on tosi monesti jalot tavoitteet. Käytännössä niiden seuraukset ovat vain usein pahempia kuin ongelma, jota yritettiin korjata. Yle uutisoi (alkuperäinen uutinen täällä) tänään kuinka Kanadassa terveystarkastaja Kendall suosittelee ekstaasin saamista sääntelyn alle. Jutussa sanotaan jotta:

Kendallin mukaan puhtaan ekstaasin myynnin säännöstely alkoholin tapaan olisi tehokkaampi keino haittojen hallitsemiseksi kuin aineen luokitteleminen laittomaksi huumeeksi.

Oikein annosteltuna puhdas ekstaasi eli MDMA on lääketieteellisten tutkimusten perusteella turvallinen aine, Kendall toteaa. Ekstaasiin liittyvät riskit ovat lääkärin mielestä liioiteltuja ja ne johtuvat rikollisten ekstaasiin lisäämistä epäpuhtaista aineista.

Eli lyhyesti sanottuna ekstaasissa vaarallista ei ole ekstaasi vaan se, että katukaupassa myydään epäpuhdasta ekstaasia, johon ihmisiä kuolee. En löytänyt arvioita kuinka paljon Suomessa on ekstaasin käyttäjiä tai kokeilijoita, mutta Euroopan neuvoston arvioiden mukaan se on heti kannabiksen jälkeen toiseksi suosituin huumausaine Euroopassa ja väittäisin, että myös Suomessa. 15-34 -vuotiaista kannabista on kokeillut 22,4% (Lähde: Wikipedia), joten jos vaikka luku olisi neljänneksen tuosta, niin kyseessä on merkittävä määrä ihmisiä. Se, että ainetta ei saa laillisesti johtaa siis käytännössä mielestäni kahteen merkittävään ongelmaan A) epäpuhtauksia sisältävään ekstaasiin, joka voi olla hengenvaarallista B) järjestäytyneen rikollisuuden massiiviseen tukemiseen. Ekstaasia ei kotikasvateta, se vaatii käsittääkseni laboratorion, joten se on käytännössä aina lähtöisin järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Kaikki tämä siis siksi, että aine, joka on professori David Nuttin mukaan ratsastusta turvallisempi, on laitonta. On syytä kysyä, että ovatko kriminalisoinnista aiheutuvat hyödyt suurempia, mitä mahdolliset haitat siitä, että ekstaasi tuotaisiin valtion valvomiin laitoksiin myyntiin.

Tuo ei ole ainut, mitä kyseinen professori on huumeista lausunut. Guardian uutisoi tänään, että hänen mukaansa alkoholin kulutusta voitaisiin vähentää jopa 25% laillistamalla ns. coffee shopit eli kannabiskahvilat. 25% ei ole mikään pieni luku, joten epäilisin hieman vaikutuksen suuruutta, mutta jopa alle puolet siitä olisi kansanterveydellisesti erittäin merkittävä. Alkoholin haitat kansanterveydellisesti ovat kuitenkin aivan toisisssa sfääreissä kuin muiden huumeiden haitat yhteensä, se on mm. työikäisten yleisin kuolinsyy. Asiantuntijoiden mukaan alkoholi onkin vaarallisempi huume kuin ekstaasi tai kannabis (tässä hieno kuva), eikä sitäkään saatu kuriin kieltolailla.

THL:n raportin mukaan ( s. 34) vuonna 2008 huumausaineiden haittakustannukset valtiolle olivat 126 miljoona euroa. Raportista voi todeta tarkemmin, että mistä tuo summa koostuu, mutta sanottakoon, että merkittävä osa niistä johtuu aineiden laittomuudesta (vankeinhoito 36,6 milj, poliisitoimi 18,1 milj., tullivalvonta 5,8 milj, tuomioistuinlaitos 5,4 milj.). Pekka Lith sanoo tilastokeskuksen sivuilla, että “vuonna 2001 huumekaupan laskennallinen arvo oli 130-250 miljoonaa euroa, mikä on 0,2-0,4 prosenttia yksityisistä kulutusmenoista”. En löytänyt uudempia lukuja, mutta pelkällä 2% inflaatiolla nuo summa olisivat nykyään 24,3 prosenttia suurempia ja huumekauppa on kasvanut vuosi vuodelta tämän lisäksi, joten todelliset luvut ovat siis nykyään merkittävästi suurempia. Puhutaan kuitenkin sadoista miljoonista euroista. Verotuloa valtiolle tästä koituu suoraan 0 euroa.

On päivänselvää, että osa huumeisiin liittyvistä haitoista kasvaa, jos niiden myynti laillistetaan. Kysymys on siitä, ovatko ne haitat suurempi kuin ne hyödyt, joita laillistamisesta seuraa. Haittoja voitaisiin ainakin vähentää merkittävästi jakamalla opiaatteja ja muita kovia huumeita narkomaaneille ilmaiseksi, kuten olen aikaisemmin ehdottanut ja niin kuin jo monissa maissa toimitaan. Samaten käyttäjien rankaiseminen aiheuttaa käytännössä vain turhia kuluja, mutta se ei auta ketään. Laittoman huumekaupan osuutta voitaisiin vähentää ainakin sillä, että lopetettaisiin kannabiksen kotikasvattajien jahtaaminen. Onko järkeä suunnata resursseja sellaisen toiminnan kitkemiseen, joka vähentää merkittävästi järjestäytyneen rikollisuuden tuloja? Mielestäni ei ole ja pahin farssi tässä episodissa oli tapaus Viherpeukku, josta esim. Mikko Niskasaari on kirjoittanut. Lääkekannabiksen saatavuuden helpottaminen vähentäisi myös laitonta kysyntää ja toisi jonkin verran verotuloja, vaikka määrä olisikin tippa meressä. Sekin asia on Suomessa tehty tarpeettoman hankalaksi ja on absurdia, että MS-tautia sairastavat saavat helpommin kannabista vaivoihinsa katukaupasta kuin apteekista.

Entä se kannabis ja ekstaasi? Suomessa huumeidenkäyttö ei ole kaikilta osin samalla tasolla kuin monissa muissa Euroopan maissa eikä huumepolitiikkaa voi tehdä sen perusteella, mikä toimii muualla. Joskin Suomi on hyvää vauhtia kirimässä muita maita monien aineiden käytön suhteen. Portugalin malli taas näyttää sen, että huumeidenkäyttö ei räjähdä välttämättä käsiin, vaikka niiden käytöstä ei rangaistakaan. Puhdas ekstaasi on uusimpien tutkimusten mukaan valovuosia turvallisempaa kuin katukaupassa myytävä ekstaasi ja ratsastus aiheuttaa enemmän kuolemia. Kannabiksen käyttö on jo yleisyydeltään sitä luokkaa, että siitä aiheutuvat verotulojen menetykset ja kriminalisoinnin muut kustannukset ovat niin suuria, että on järkevää kyseenalaistaa nykypolitiikan miellekkyys.

En ole satavarma vastauksistani, koska on hyvä säilyttää kriittisyys asiaan. Vähintäänkin olisi järkevää jakaa kovia huumeita narkomaaneille ilmaiseksi ja dekriminalisoida käyttö. Mutta myynnin laillistaminen on toinen kysymys ja vuosien pohtimisen jälkeen näkisin, että nykytutkimusten valossa sekä kannabiksen ja ekstaasin myynnin laillistaminen poistaisi enemmän ongelmia kuin toisi. Koska minulla ei ole vakavasti otettavaa poliittista uraa, niin voin tämän sanoa ääneen. En odota, että poliittisella tasolla tämä herättää kauheasti keskustelua, koska Suomessa poliitikot ovat hyssytteleviä nynnyjä eivätkä uskalla nostaa kissaa pöydälle ennen kuin kansan syvien rivien keskuudessa asialle on tullut riittävästi kannatusta. Nykyään muut kuin asemansa vakiinnuttaneet poliitikot (kuten Soininvaara) eivät uskalla lausua huumausainepolitiikasta juuta tai jaata, ellei nyt kristillisiä lasketa, jotka vastustaa aina kaikkea ja ikuisesti. Toivon olevani väärässä hyssyttelevien poliitikkojen suhteen, jää nähtäväksi. Tärkeintä olisi rationaalinen keskustelu aiheesta sillä tällä hyssyttelytaktiikalla ongelmat vuosien saatossa kasautuvat, lopulta leviävät käsiin ja asiaan reagoidaan aivan liian myöhään. Mielelläni en odottaisi sitä, että paska osuu niin sanotusti tuulettimeen.

Lisäyksiä ja huomioita (21.6.2012)

-Hieman selitystä termeistä. Dekriminalisoinnilla viitataan yleensä siihen, että huumeiden käytöstä ei tulisi rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tässä tilanteessa myymisestä niitä silti voisi seurata. Myymisen laillistamisella taas tarkoitetaan lähes aina sitä, että myyminen sallittaisiin kontrolloidusti, esim. valtion liikkeisssä (Alko) tai tietyillä reunaehdoilla esim. apteekeissa.

-En pidä ekstaasia harmittomana huumeena vaan kaikki huumeet ovat enemmän tai vähemmän vaarallisia terveydelle. Se on vain huomattavasti vaarallisempaa siinä muodossa, minä se katukaupassa liikkuu kuin puhtaana. Vaikutukset ovat kuitenkin monesti yksilöllisiä.

-Ekstaasin vaikutuksia tulisi tutkia lisää, ja etenkin yhteisvaikutuksia muiden päihteiden tai esimerkiksi fyysisen rasituksen kanssa. Myös valistusta pitäisi tältä osin parantaa. Diileri ei todennäköisemmin kerro asiakkaalleen varotoimenpiteitä, miten ainetta tulee käyttää.

-Huumeiden dekriminalisoinnin tai myynnin laillistamisen seurauksena on mahdollista, että käyttömäärät lisääntyvät. Kontrolloitu myynti on kuitenkin monesti parempi asia kuin kontrolloimaton pimeä kauppa, koska haittavaikutuksiakin voidaan kontrolloida paremmin.

-Kontrolloitu laillistettu myynti katkaisi merkittävän tulolähteen järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Järjestäytynyt rikollisuus on oikeasti vaarallinen ilmiö ja niissä piireissä ihmisten tappaminenkaan ei ole tavatonta. Huumekaupasta saaduilla rahoilla rahoitetaan myös muuta rikollista toimintaa.

-Jakamalla opiaatteja ilmaiseksi narkomaaneille, vähennetään merkittävästi pienrikoksia ja huumekaupan tuloja.

-Ihmisellä on luontainen tarve saada päänsä sekaisin jollain tavoilla, joten mielestäni päihteetön yhteiskunta on utopia. Tietääkseni sellaista ei ole koskaan isossa mittakaavassa ollut, joten sellaiseen pyrkiminen on toivotonta. Järkevämpää on pyrkiä minimoimaan haittoja, koska niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa.

-Huumeiden haittoja arvioiva artikkeli Development of a rational scale to assess the harm of drugs of potential misuse

YAD oli muuttanut mielipiteitään hiljattain siihen suuntaan, että kannabiksesta tulisi antaa huomautuksia, ei sakkoja ja rekisterimerkintöjä, jotka voivat edistää syrjäytymistä. Aiemmin YAD on ollut sanktioiden kannalla. Huomautusjärjestelmä on jo varsin lähellä käytön dekriminalisointia.

HS uutisoi, että Uruguayssa aikovat myydä kannabista rekisteröityneille käyttäjille vähentääkseen rikollisuutta.

Muualla netissä:

Suomen virallisen kotikasvattajan blogi

Suomen laki – Suuri Juristikysely: Huumausaineen käyttörikos ja uskonrauhan rikkominen turhimmat

Soininvaara – Huumepolitiikka tulee uudistaa

Advertisements

19 thoughts on “Tulisiko kannabis ja ekstaasi laillistaa?

  1. Pelkän kannabiksen laillistamista ajavien joukossa on kieltämättä jonkin verran asiaansa jokseenkin fanaattisesti suhtautuvia, mutta auttaisitko löytämään fanaattisesti tai muuten vain höperösti asiasta ilmaisevien, kaikkien huumeiden laillistamista ajavien kannanottoja, kun sellaisiin tekstissäsi viittaat? Itse en ole vuosien varrella tällaisiin liiemmin törmännyt, pikemminkin argumentointi on ollut lähes järjestään laadukasta ja maltillista.

    Kendallin ekstaasikommenteista lisää suomeksi myös tästä:
    http://psykedeeliuutiset.blogspot.fi/2012/06/johtava-terveystarkastaja-puhdas_15.html

  2. Tämä aihe on nyt ihan äärimmäisen tärkeä. Suomessa puhutaan yhtäkkiä ihan uudenlaista 2010-luvun onnellisuuspolitiikkaa, jossa onnellisuus-käsitettä viedään siihen suuntaan, etteivät ihmiset käyttäisi ollenkaan edes nykyisiä päihteitä tai söisi ollenkaan epäterveellistä ruokaa vaan tavoitteena olisi nollatoleranssi jokaisen “ihmiselle haitallisen” aineen ja elämäntavan suhteen. Tämä on todella kummallinen linjaus ja siinä ihminen, “kansalainen”, typistetään jonkinlaiseksi koneeksi, jonka ainoa tehtävä lienee elää pitkään, terveellisesti ja tehdä paljon töitä. Hyvin öljytty talouskasvukone siis.

    Itse myös näen, että paras tapa vähentää päihde- ja huumeongelmia on poistaa huumeet laillistamalla ne ja saada sillä tavalla asiat omiin käsiin. Tämän voi tehdä askel askeleella, lähtemällä esimerkiksi juuri noilla askeleilla mitä esitit. On selvä, että huumesota on hävitty sekä Suomessa että globaalisti ja ainoa keino on ymmärtää asia nyt inhimillisemmin ja viisaammin. Ongelmakäyttäjille apua, muille veroja. Emme saa käyttää kannabista emmekä etenkään kovien huumeiden ongelmakäyttäjiä hyvänä vihollisena, joilla perustelemme ihan muita yhteiskunnallisia toimenpiteitä.

  3. Koko kulttuuri joka huumeidenkäytäjillä on pyörii kaikki riippuvuuden ympärillä, kuten alkoholi aikoinaan ja nykyään, Musiikki, puheet. Se ei paikka paikan päälle poliitiikalla selviä. Se voi tarvita eristämis hoitoja toisitaan erillään pitämistä yms kulttuurillisen taustan murtamista. Periaattessa, on vaikeaa lähteä siitä kulttuurista ja pysyä kuivilla. pittää tehdä täysikäännös ja mikään ei tässä muu auta kuin oma valita. Oli se asia niin täi näin aina on narkkareita ja joko laillisia taikka laittomia, mutta jos laittomista aineista johtuvat ongelma jätettäisiin hoitamatta ja otettaisiin kova linja sekään ei auta. Tämä on sairaus ja sen hoitaa joko oma valinta pois taikka kuolema.

    • Huumeidenkäyttäjien yhtenäisestä kulttuurista puhuminen on suunnilleen samaa luokkaa kuin yleistys siitä, että jokainen hevimusiikkia kuunteleva ihminen on saatananpalvoja. Erinäisiä päihteitä käytetään loputtomasta määrästä erilaisia syitä ja osa ihmisistä ongelmallisemmin kuin toiset. Osa ihan ilman ongelmia (jos ei lasketa laittomuudesta johtuvia vaikutuksia) jopa koviakin aineita.

      [Tällainen narkkareiden yhdistäminen “kansanryhmäksi” pitäisi mielestäni jopa saada monissa tilanteissa samantapaisen lainsäädännön piiriin kuin muu kansanryhmiä vastaan tapahtuva toiminta. Nythän ns. narkkareista tuntuu saavan heittää vaikka mitä juttua ihan missä tahansa julkaisussa, vaikka kyse on täysin heterogeenisestä ryhmästä ihan tavallisia ihmisiä.]

      • Olen kyllä sitä mieltä, että monikin asia yhdistäähuumeiden käyttäjiä, on alakulttuuri, kuitenkin siellä sisällä on Kannabis kulttuuri, LSD kulttuuri, Amfetamiini kulttuuri, Heroinni kullttuuri ja niiden kulttuurien ikonit. Marley, Lemmy, Pink floyd, Rolling stones, Cybress Hill tunnetuimmista. On muitakin mutta huumeiden myönteisyys yhdistää naitä kaikkia kulttuureita ja seka käyttö on omansa. Itse 12 vuotta kuivilla olleena olen tutustunut koko kirjoon, Eli en ole ollenkaan ummikko.

  4. Itsekin näkisin, että huumeiden käyttäjiä on varmaan yhtä kirjava joukko kuin alkoholinkin käyttäjiä. Mikä yhdistää rovaniemeleläistä pikkuvarkauksia tekevää narkomaania ja helsinkiläistä bisnesmaailmassa menestyjää, joka vetää vapaa-aikana kannabista ja joskus kokaiinia?

  5. Pariin asiaan nyt haluaisin hiukan täsmennyksiä. Puhut tekstissäsi opiaattien jakamisesta ilmaiseksi opiaattiriippuvaisille ottamatta sen enempää kantaa nykykäytäntöön, eli korvaushoitoon. Mielestäni nykyinen malli palvelee paremmin Suomessa, sillä valtaosa opiaattiriippuvaisista on bubrenorfiiniriippuvaisia ja puhtaasti heroiiniriippuvaisia on Suomessa vähän. Lisäksi yadin linja käyttäjien asemasta on aina ollut edellä mainittu, nyt ehkä aiempaa selvemmin linjattuna vain.

    • Korvaushoito on vieroitushoito ja sen tehtävänä on päihteettömyys. Mikä on tietty tosi hyvä asia. Omien käsitysteni mukaan se ei kuitenkaan ole katkaissut huumekaupalta niskoja Suomessa, joten se ei ainakaan nykyään toimi niihin ongelmiin, joissa kannattaisin huumeiden jakamista narkomaaneille ilmaiseksi. Opiaattien kohdalla voi olla oikeastaan mikä tahansa ns. kova ja vahvasti addiktoiva huume.

      Ongelma korvaushoidossa on se, että sinne ei pääse kuka tahansa ihan miten tahansa ja se lähtee siitä oletuksesta, että narkomaani haluaa lopettaa käytön. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole valmiita lopettamaan, päätyvät rikoksen polulle, jotta voivat rahoittaa harrastustaan. En ole korvaushoidon käytännön ongelmiin kuitenkaan perehtynyt niin paljon ja lähinnä havainto siitä, että huumekauppaa ja rikoksia tekeviä narkomaaneja on ongelmaksi asti kertoo siitä, että se ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, johon opiaattien ilmaisjakelun näkisin parhaiten purevan.

      http://www.paihdelinkki.fi/ukk/119-mita-vaaditaan-etta-paasee-subutex-korvaushoitoon

      Opiaattien/kovien huumeiden ilmaisjakelun ohessa tarjottaisiin toki myös korvaus- ja vieroitushoitoja. Hoidot toimii parhaiten siinä vaiheessa, kun päihderiippuvainen on itse niitä valmis vastaanottamaan.

      Korvaushoidon ongelmista voisi varmaan mainita sen, että sinne on 6kk jono em. linkin mukaan. Sellainen on päihdeannoksiensa taistelevalle ihmiselle ikuisuus.

      Vuosi sitten maaliskuussa luin YAD:n huumepoliittisia linjauksia ja sieltä ei ainakaan minulle jäänyt sellaista kuvaa, että se olisi käyttäjien suhteen se, mitä nyt uutisoidaan. En muista, että mitä siellä tarkalleen ottaen luki, mutta sellainen käsitys sieltä jäi, että sanktiot käyttäjille nähtiin olevan ok.

      • Miten sitten ajattelit tämän ns. kovien huumeiden jakamisen toteuttaa?

        Tällä hetkellä tosiaan korvaushoidossa on käytössä kaksi mallia, kuntouttava malli, jossa pyritään vähitellen lopettamaan korvaushoitolääkkeiden käyttö (bubre/metadon) ja kuntouttamaan asiakasta ns. normaalielämään sekä haittoja ehkäisevä malli, jossa voi olla mukana käytännössä niin kauan, kun ei tee rikoksia. Haittoja ehkäisevässä mallissa tavoitteena myöskään ei ole päihteettömyys. Vieroitushoito puolestaan on tyystin eri asia. Kuinka tuo haittoja ehkäisevä malli eroaa siitä muusta opiaattien jakamisesta? Eikö kuitenkin tossa ole juuri samat tavotteet yhteiskunnallisten (rikosten vähentäminen, tartuntatautien leviämisen ehkäiseminen) ja yksilön terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi? Tietenkin korvaushoito koskee vain opiaattiriippuvaisia, mutta tietääkseni muuallakaan ei ole jaettu muuta kuin heroiinia.

        Kieltämättä korvaushoitoon ei pääse kuka tahansa, miten tahansa ja milloin tahansa. Korvaushoito lähtee siitä olettamuksesta, että asiakkaalla on todennettu opiaattiriippuvuus, johon muut hoitomuodot eivät ole tehonneet tai ne eivät ole tarkoituksenmukaisia (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus
        opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä, 2008, 3§). Tämä käytännössä vaatii hoidontarpeen arviointia ennen hoidon aloittamista. Lisäksi tilanne päihdekuntoutuksessa on se, ettei henkilöstöresursseja kerta kaikkiaan ole riittävästi, joten todennäköisesti korvaushoitopaikkaa joutuu jonottamaan. Tämä ongelma johtuu enemmänkin kuntapolitiikasta ja yhteiskunnallisesta ilmapiiristä päihdekuntoutujia kohtaan.

      • Noita erilaisia malleja on toteutettu käsittäääkseni ainakin Tanskassa, Sveitsissä ja Portugalissa. Eli muista maista katsoisi esimerkkiä ja pohtisi metodien hyviä ja huonoja puolia.

        Kiitokset korvaushoitomallin sekeyttämisessä. Haittoja ehkäisevä malli ei kuulosta olennaisesti poikkeavan tuosta, mitä minä haen takaa, mutta ehkä siinä hoitoon pääsemisessä onkin ne suurimmat eroavaisuudet. En tunne järjestelmää kuitenkaan niin hyvin, että osaisin verrata sitä mitkä on esimerkiksi em. maiden mallien erot Suomen nykyiseen haittoja ehkäisevään korvaushoidon malliin.

  6. Se ei ole mikään ratkaisu että annetaan kamaa porukalle ja pitkitetään niiden sosiopaattista käyttäytymistä meidän keskellä. Yleensä riippuvuuteen liitty sosiopatiaa jaoka menee muiden ihmisten ja yhteisen hyvän yli. Silloin minä minä minä ajattleu oikein kukoistaa ja sen surauksena ei ajatella muitten viihtyvyyttä ja muita ihmisiä. Luukutetaan musiikia kolmena ikaan yöllä, varastetaan muiden omaisuutta, muutenkin heitellään neuloja ympäriinsä ja ollan välittämättä säänöistä jotka takaavat yhteiskunnassa rauhan. Itse kyllästyin narkkaripiireissä tähän toimintaan ja siihen epärehelliseen oman edun tavoitteluun joka oikein kukoisti siellä. Riippuvuus ja huumeiden ihalu, lainkiertämisen ihailu yhdistää kultturillisesti Liiemiehen ja sen narkin lapista, Se on se Huumekulttuuri.

    • Niin ja unohdin sen sosiopaattisen käyttäytymisen joks kaikissa riipuvuuksissa on yleistä.

    • Jos annetaan kamaa porukalle, niin nimenomaan se haitallinen käyttäytyminen ei tapahdu meidän keskellä. En minä sitä kannata, että narkomaanit saisivat hakea jostain luukulta kamaa ja käyttää sitä kotonaan. Ei sellaista järjestelmää ole tietääkseni missään. Jos ainetta jaetaan ilmaiseksi riippuvaisille, niin sen käyttö tapahtuu valvotuissa olosuhteissa ja siitä aiheutuvat haitat ympäristölle minimoituu. Ja tuo varastelu loppuu, koska narkomaanien ei tarvitse tehdä rikoksia rahoittaakseen riippuvuuttaan. Itse asiassa kutakuinkin jokaiseen mainitsemaasi ongelmaan tuo kontrolloitu jakeleminen auttaisi.

      Sosiopaatteja ei ainakaan ole niin paljon kuin eri aineista riippuvaisia. Heitä on populaatiosta joku 2-3 prosenttia.

      • Riippuvuus käyttäytyminen niinkuin alkoholistien kanssa on sosiopaatista, koska kaverin aineista pyritään saamaan osa itselle ja se pitäisi olla suljetut huoneet, niinpä ilman aineita suljettuhin huoneisiin jossa vierottuminen tapahtuu ja työleri kivimurskausta kuntoiluna.

  7. Hello, vähän tarkennan tuota meidän eli YAD:n linjaa, että kannatamme monipuolisten ja ennakkoluulottomien ratkaisujen kokeilua kannabiksen osalta vaikka emme aja varsinaista dekriminalisaatiota. Ajattelemme, että kannabiksen käyttö rikosoikeudellisesti ajatellen tulisi asettua johonkin rangaistusten ja totaalivapautuksen välimaastoon. On siis syytä etsiä järkeviä ja kohtuullisia toimintatapoja niiden henkilöiden osalta, joita ei kieltolait hetkauta. Vaikka kannabiksen käytöstä/hallussapidosta seuraamus olisi huomautus ja merkintä järjestelmään, ei näistä saa koitua henkilölle syrjäytymistä aiheuttavaa haittaa. Mahd. neutraali tatsi näihin asioihin aikuisten osalta, jotka käyttävät enivei olipa seuraamus mikä hyvänsä. Tapauskohtaisesti voitaisiin tarjota neuvontaa / ohjausta niille jotka jäävät toistuvasti kiinni. Tms. Aina on myös niitä joita lakien noudattaminen kiinnostaa ja varsinkin alaikäisten osalta signaalit tulisivat olla riittävän selkeitä. Välittävää puuttumista, realistista infoa riskeistä ja elämäntaitoja ylipäätään. Mutta tosiasia on se, että yhtä ainutta oikeaa mallia ja ratkaisua ei varmasti ole. Tehtiin niin tai näin, aina on tiettyjä hyötyjä ja tiettyja haittoja. Toivomme kuitenkin aiheeseen rohkeita ja ihmisarvoa kunnioittavia lähestymistapoja ja toimintalinjauksia 🙂 YAD:n kannanottoon voi tutustua täällä:http://www.adressit.com/ota_kantaa_kannabikseen ja aiheesta keskustella: http://www.yad.fi/myssy

    – Rosita, YAD 🙂

    • Tosiaan huumeidenkäytön rankaisu teema on meillä linjattu näin (edellisissä päihdepoliittisissa linjauksissa, oisko ollu 2008?)

      “Huumeiden käytöstä rankaiseminen

      Laki määrittelee huumeidenkäytön rangaistavaksi (käyttörikos). YAD kannattaa nykyistä lainsäädäntöä ja näkee rangaistavuuden ennen kaikkea yhteiskunnan viestinä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Lisäksi rangaistavuus parantaa etenkin alaikäisten käyttörikoksesta kiinni jääneiden hoitoonohjausta, koska poliisilla on velvollisuus ilmoittaa sosiaalitoimeen alaikäisten tekemistä rikoksista. Käytännössä huumeiden käytöstä kiinnijääminen tarkoittaa sakkorangaistusta tai tuomitsematta jättämistä, alaikäisten kohdalla puhuttelua/ sosiaalityön piiriin ohjautumista. Kokeilukäytöstä kiinnijääminen ei saakaan johtaa ihmisen leimautumiseen tai syrjäytymiseen tavalla, joka vaikuttaa olennaisesti henkilön tulevaisuuteen. Nykykäytännön mukaan huumausaineen käyttörikoksesta ei tule rikosrekisterimerkintää. YAD tukee huumeiden käyttäjien humaania ja oikeudenmukaista kohtelua oikeusjärjestelmässä sekä hoitoonohjauksen hyödyntämistä puuttumisessa.”

      Nyt olemme tarkentaneet linjausta kannabiksen osalta ja myös tätä ylläolevaa linjaustekstiä tullaan päivittämään mahdollisimman pian tarvittavin osin tähän päivään soveltuvaksi.

  8. Lailliseksi, ainakin tulisi taas rauha suomeen kun vähenisi nämä alkoholin juoja raiskarit ja tappajat/murhaajat/aivovammaiset.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s