Totuus “naisen eurosta”?

Outi Alanko, jonka teksteistä olen yleensä kovasti pitänyt, kirjoittaa blogissaan, että “Miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventamisen pitäisi olla 2010-luvun työmarkkinapolitiikan keskeineni tavoite“. Hän kertoo, että Suomen kuvalehdessä oltiin uutisoitu vuonna 2005 naisten ansioiden osuuden olleen 80,7% miesten ansioista ja viime vuonna 81,8%. Tulos on kuulemma “surkea”.

Ja siihen ongelmaan: minusta naisten euron väittäminen n. 80 sentiksi on todellisuuden vääristelyä. Naisten ansiotaso on 80% miesten ansiotasosta, mutta se ei ota huomioon esimerkiksi sitä, että miehet tekevät enemmän työtunteja ja työskentelevät eri aloilla. Tomi Kyyran väitöskirja sanoo, että teollisuudessa naisten euro olisi 96-97 senttiä. Emeritustutkija Pauli Sumanen väittää jopa radikaalimmin, että naisen euro olisi 102 senttiä. Hän tosin lähtee väittämään kaikkea muutakin tasa-arvopolitiikan kentällä, mutta ei puututa siihen.

Mikä on sitten totuus “naisen eurosta”? En tiedä varmaksi, mutta mitä olen nähnyt järkeviä vertailuja, niin ne luvut ovat olleet huomattavasti lähempänä euroa kuin kahdeksaakymmentä senttiä. Se on jo huomattavaa tasa-arvoa ja sille pienelle erolle löytyy jo yksi merkittävä syy, nimittäin vanhemmuuden kustannukset työnantajille. Minusta on myös jotenkin todella surullista, että suurimmaksi tasa-arvo-ongelmaksi on noussut raha, vaikka elämän tärkeät asiat ovat ihan muualla ja mielestäni myös isoimmat tasa-arvo-ongelmat on ihan muualla kuin siinä, että saako joku muutaman prosentin enemmän palkkaa kuin joku toinen. Isoimpia tasa-arvo-ongelmia ei korjata myöskään helposti millään policy-toimenpiteillä vaan ne on sosiaalistettu niin syvälle meidän kulttuuriin, että muutos vaatii kymmeniä vuosia aikaa eikä sitä hienoilla lakisäädöksillä tehdä.

Jos taas tahdotaan tuohon ainaiseen nurina-asiaan kuitenkin puuttua, niin tärkein tasa-arvoisiin palkkoihin vaadittava toimenpide olisi vanhemmuuden kustannusten jakaminen molempien vanhempien työnantajille tai sitten vaan suoraan sysätä kustannusket kokonaan valtion maksettaviksi. Yksi isoista syistä on myös se, että naiset on enemmistössä julkisella sektorilla, kun miehet taas yksityisellä. Joko täytyisi saada suhteessa enemmän miehiä julkiselle töihin tai enemmän naisia yksityiselle. Palkkaeroja julkisen ja yksityisen sektorin välillä ei ole mahdollista eikä edes minusta järkeä tasata, ja jos yhtään tietää millä logiikalla julkinen ja yksityinen sektori toimii, niin ymmärtää kyllä tämän. Tärkeintä on kuitenkin, että samasta duunista saa saman palkan, oli pimpsa tai pipuli ja se, että kaikilla on mahdollisuus valita se oma alansa oman mielenkiinnon mukaan.

Advertisements