Ei ole hetkeen tullut blogattua, mutta koska copypasteaminen on helppoa, niin laitanpa tähän leffasuositukset viime vuoden parhaista elokuvista. Elokuva on joko julkaistu 2015 tai saanut ensi-iltansa Suomessa 2015.
Vain entinen natsi taitaa jazzin. Schillinger opettaa kunnianhimoista jazzrumpalia ja meinaa katsojankin psyyke käydä vähän kierroksilla. Paras musiikkitrilleri, jonka olen nähnyt! Mad Max: Fury Road
Puhdasoppinen vanhan liiton toimintaelokuva ilman turhaa kikkailua. Hyvällä maulla toteutettu. Väkivallan vuosi
Pienistä asiosta punoutuva rikosdraama, jossa pahat eivät ole täysin pahoja, hyvät eivät täysin hyviä, mutta paska valuu kuitenkin aina pohjalle. 45 vuotta
Vanhuus on uusi musta. 45 vuotta aviossa ja avioliittoa palaa ravisuttelemaan 50 vuotta vanhat asiat. Vahvaa draamaa, joka tuskin puhuttelee ketään alle parikymppistä, mutta elämää jo nähneitä sitäkin enemmän. تاکسی (Taxi Teheran)
Feikkidokumenttia elokuvantekijästä, joka teeskentelee ajavansa taksia. Jafar Panah käsittelee Iranin arkea hauskalla tavalla, mutta koska hänen elokuviaan ei kotimaassaan julkaista, niin sen pääsee näkemään vain muu maailma.
—
Love, Ex Machina, What We Do in the Shadows ja Inside Out melkein mukana, mutta eivät ihan samalle tasolle päässeet noiden kanssa. Lovesta saattaisin tykätä uusintakatsomisella vielä enempi.
PARHAAT 2015 JULKAISTUT ELOKUVAT, JOITA EI NÄHTY SUOMESSA TEATTERILEVITYKSESSÄ:
Kreikkalaisen Yorgos Lanthimosin brittikomedia absurdaniasta. Sinkut laitetaan uudelleenkoulutusleireille, jossa pyritään löytämään uusi puoliso. Jos et onnistu, muutut eläimeksi. Erittäin huvittava pätkä, jossa on melkoinen näyttelijäkaarti. สุสานกษัตริย์ [Cemetery of Splendour]
Weerasethakul ja maaginen realismi. Unenomainen ja epätodellinen fiilis vahvasti läsnä, mikä sopii hyvin elokuvaan, jossa on nukkuvia sotilaita jossain Thaimaan sotilassairaalassa viidakon laidalla. World of Tomorrow
Don Hertzfeldt on nero ja sen todistaa jälleen tämä 17-minuuttinen scifi-aiheinen tikku-ukkoanimaatio. Hulvatonta mustaa huumoria, huhhuh. Tangerine
Transprostituoidut Losissa jouluaattona. Mustasukkaisuutta ja katuelämän raadollisuutta höystettynä hyvällä määrää huumoria ja inhimillisyyttä. Kuvattu iPhonella, jota ei heti uskoisi. Victoria
Lähes 2½-tuntinen yhdellä otolla Berliinissä kuvattu rikosdraama hakee toteutuksessaan vertaistaan. Sokurovin Russian Ark oli hyvä kokeilu, mutta tämä onnistuu elokuvana huomattavasti paremmin. Hyvää ja luontevaa dialogi höystettynä adrenaliinihuuruisilla kohtauksilla. The Heat kohtaa Rakkautta ennen -trilogian. Aferim!
Romaniassa oli toisenlainen meno joskus satoja vuosia sitten. Paikallinen nimismies lähtee poikansa kanssa etsimään karannutta mustalaista. Ihmisarvo ja tasa-arvo olivat eri sfääreissä.
Arabian Nights – Vol 1., 2. ja 3.
Melkoinen möhkälehän tämä oli Miguel Gomezin uutukainen oli, kuusi tuntia. Tuhannen ja yhden yön tarinoita sovitettuna 2010-luvun talousvaikeuksissa vellovaan Portugaliin. Erikoisia tarinoita, jotka muodostavat… no jonkinlaisen kokonaisuuden. Kolmessa elokuvassa näitä tarinoita oli tyyliin parikymmentä. Taso vaihtelee, mutta homma pysyy mielenkiintoisena.
Siinä vähän suosituksia, jos katseltavasta on puutetta. Näkemättä on kuitenkin vielä monia kuten:
Minua huolestuttaa tulevaisuus. Se huolestuttaa erityisen paljon sen vuoksi, että puolueet eivät tunnu seuraavan niitä ennusteita, mitä työelämän rakennemuutoksesta on kirjoitettu. Vihreiden Jyrki Kasvi on kirjoittanut siitä, millainen on Suomi työn jälkeen, mutta istuvista kansanedustajista kovin moni ei asiaa ole tapetille nostanut. Myös Vihreiden Ville-Veikko Mastomäki ja kansanedustajaehdokas Jaakko Stenhäll Pirkanmaalta ovat aiheesta meteliä pitäneet pamfletissaan.
Automaation myötä monet nykyisistä työpaikoista katoavat. Se on varma. Epävarmaa on se, että kuinka suurta osaa työpaikoista asia koskee ja kuinka nopeasti. Ennusteet vaihtelevat, mutta puhutaan kymmenistä prosenteista ja tulevista vuosikymmenistä. Esimerkkerkkejä löytyy myös Suomesta.Työt eivät katoa tietenkään kokonaan, mutta siinä vaiheessa kun yksi ihminen voi tehdä yhdeksän ihmiset työt koneiden avulla, niin meillä on yhdeksän työtöntä. Työttömyyden määrä tulee tulevina vuosikymmeninä todennäköisemmin lisääntymään kuin vähenemään, vaikka eri puolueet lupailevat työpaikkojen suhteen melkoisia. Automaatiota vastaan ei silti auta taistella, koska se on vähintäänkin varma tapa tuhota kilpailukykymme. Hollanti valmistelee jo lainsäädäntöä robottirekoille, mutta Suomessa toimintaympäristö ei vaikuta vielä olevan täysin ajan hermolla.
Elämme tilanteessa, jossa automaation kehityksen myötä pääoman tuottavuus kasvaa entisestään ja työvoiman tarve vähenee. Tämä aiheuttaa tuloerojen kasvua sillä oletuksella, että mitään toimenpiteitä ei tehdä. Viime vuosien puhutuin taloustieteilijä Thomas Piketty argumentoi (HS:n sanoja lainatakseni) lyhyesti, että “talouskasvun ollessa pääoman verotettua tuottoa pienempi, omaisuus keskittyy”. Ja tämä on ollut tilanne hyvin pitkään. Omaisuus on siis keskittynyt. Automaatio nopeuttaa tätä kehitystä.
Huonossa tapauksessa tämä voi johtaa siihen, että meillä on hyvin eriarvoinen yhteiskunta, jossa työssä olevilla menee hyvin, työttömyys on useita kymmeniä prosentteja ja omistavan luokan omaisuus kasvaa ja kasvaa. Pahimmassa tapauksessa työttömyys saattaa kasvaa niin suureksi, että se uhkaa jo yhteiskuntarauhaa, kun kurjuudessa elävät työttömät kyllästyvät eriarvoisuuteen. Mitä asialle voi siis tehdä?
Koulutukseen on panostettava
Nykyiset työpaikat ovat vaarassa kadota, mutta uusia työpaikkoja syntyy. Koulutukseen panostaminen on ratkaisevassa osassa siinä, että uusia työpaikkoja ylipäätään on mahdollista syntyä Suomeenkin, sillä palkkojen tasolla emme voi kilpailla. Koulutuksella voidaan ainakin tehdä parhaamme sen eteen, että uusia töitä vielä on, mutta todennäköisesti se ei riitä parhaassakaan tapauksessa kääntämään työttömyystrendiä korkeintaan kuin lyhyeksi aikaa. Koulutustrendi sen sijaan tulisi kääntää, jotta toivoa on. Tietenkin myös yritysten toimintaympäristön täytyy olla yrittämiseen kannustava ja muutoinkin puitteet kunnossa.
Työtä tulee jakaa
Ainoastaan matalapalkkaiset ammatit eivät ole tulilinjalla, kun puhutaan automaatiosta vaan esimerkiksi jopa lääkärien ja juristien työt ovat osittain uhattuna. Jotta työtä riittää useammille, on sitä jaettava entistä enemmän. Monissa yhteiskunnissa on tähän jo jollain tavalla päädytty paremmin kuin Suomessa ja osa-aikatyön tekeminen on yleisempää. Työajan pidentäminen on ihan helkutin typerä idea, jota esim. Kokoomuksen Arto Satonen on esittänyt ratkaisuksi Suomen kilpailukykyyn. Pitäisi tehdä juuri päinvastoin, ja on paljon näyttöä siitä, että työajan lyhentäminen parantaa työn tuottavuutta etenkin tietotyössä. Työaikaa tulisi olla oikeus lyhentää ja silloin tarvittaisiin enemmän työntekijöitä. Tässä tilanteessa, kun työvoimasta merkittävä osa on työttömänä ja neljännestä vaivaa työuupumus, olisi erittäin tervetullut idea antaa ihmisille oikeus lyhentää työaikaansa. Soininvaaraa lainaten ehdotankin, että
“Jokaisella olkoon periaatteellinen oikeus lyhentää työaikaansa pitäen tuntipalkka ennallaan, ellei tästä aiheudu työnantajalle kohtuuttomia vaikeuksia.”
Tämä ei ratkaise kaikkea, mutta ainakin se auttaa hieman.
Pääomien verotusta on kasvatettava globaalilla yhteistyöllä
Työn tuottavuus kasvaa automaation myötä hurjasti ja yhä vähemmällä työllä saadaan enemmän tulosta aikaan. Pääoman tuottavuus kasvaa merkittävästi. Pääomat ovat kuitenkin liukkaita eivätkä pysy maassa, jos verotusta nostetaan loputtomiin. Pääomien verottaminen nykyistä merkittävästi enemmän vaatii enemmän kansainvälistä yhteistyötä sekä EU:n että koko maailman tasolla. Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta jossain vaiheessa kansallisvaltioilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asialle jotain, kun kuluttamisesta ja työstä saatava veropohja hupenee ja varallisuus keskittyy. Varallisuuden keskittymistä hillitsee myös osaltaan perintövero, josta olen jo aiemmin kirjoittanut.
Perustulo tulee ottaa käyttöön ja sitä on ajan myötä kasvatettava
Perustulo tulee ottaa käyttöön, ja pian. Jos kohta 3 ja muu veropolitiikka onnistuu, niin meillä on yhteiskunta, jossa kohtuulliseen perustuloon on varaa, vaikka työttömyysluvut kasvaisivat entisestään. Ja koska tuottavuus kasvaa, ja tätä tuottavuutta on mahdollista verottaa, niin perustuloakin voidaan kasvattaa, vaikka yhä harvempi olisi töissä.
HYVÄ TULEVAISUUS ON MAHDOLLINEN
Parhaassa mahdollisessa tapauksessa meillä on tulevaisuudessa yhteiskunta, jossa olemme entistä vauraampia, mutta silti ihmiset tekevät ennätysvähän töitä. Ihmisillä riittää aikaa itselleen, harrastuksilleen ja toisille. Työn merkitys muuttuu, koska työttä oleminen (<– enää ei puhuttaisi työttömistä) muuttuu tavanomaiseksi, mutta silti ihmisellä on varaa elää kohtuullista elämää. Työtä tekevät tekevät lyhyttä työviikkoa ja saavat sitten paremman tulotason kuin työttä olevat. Pääomaa omistavat edelleen kenties rikastuvat, mutta tuotosta verotetaan muulle kansalle niin merkittävä osa, että hedelmistä pääsevät nauttimaan kaikki. Kuulostaako pahalta? Ei minustakaan. Hyvä tulevaisuus ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys vaan vaatii poliittisilta päättäjiltä Suomessa ja maailmalla tahtoa tehdä asian eteen töitä.
-Tero Uuttana, kansanedustajaehdokkaana Keski-Suomen vaalipiirissä numerolla 28
Loppuun vielä tommosen vartin säpsäkkä video siitä, millainen rakennemuutos on menossa.
Aiheesta muualla netissä englanniksi
Nobel Prize-winning economist, professor, and former World Bank chief economist, Joseph Stiglitz: The Book of Jobs
Tänään oli taas lukiokoulutus -liikelaitoksen johtokunnan kokous. Talous oli jälleen tapetilla ja tulevaisuus näyttää edelleen kovin synkältä. Kirjoitimme Vasemmistoliiton Susanna Koistisen kanssa aiheesta mielipidekirjoituksen joulukuussa 2014 Keskisuomalaiseen ja aihe on edelleen ajankohtainen, niin ajattelin julkaista sen nyt täällä blogissa.
—
Jyväskylän lukiokoulutus on pulassa. Kun lukiot siirrettiin ammattiopetuksen kanssa koulutuskuntayhtymän alaisuuteen, päätettiin, ettei kaupunki osallistu lukioiden rahoittamiseen. Yleensä kunnat rahoittavat lukiokoulutusta valtionosuuden lisäksi omalla rahallaan.
Koulutuskuntayhtymä on ponnistellut vuosia saadakseen lukiokoulutuksen järjestettyä valtionosuudella, ja se oli pääsemässä tavoitteeseensa huomattavien hallinto- ja tilaratkaisujen kautta. Nyt valtio kuitenkin leikkaa osuuttaan säästöjen ja rakenneuudistusten nimissä. Juustohöyläperiaatteella tehdyistä leikkauksia puuttuu strateginen näkemys.
Tulevat leikkaukset ovat niin suuria, että Jyväskylän lukiokoulutus muuttuu radikaalisti. Vaikka tulossa ovat opetussuunnitelman uudistus ja sähköiset ylioppilaskirjoitukset, joiden toteuttaminen vaatii resursseja ja opettajille työrauhaa, Jyväskylän lukioita ei olla kehittämässä pedagogiikan vaan rahan ehdoilla.
Kurssien määrää ollaan leikkaamassa huomattavasti, kursseista suurempi osa, laajimmillaan viidennes, opiskeltaisiin itsenäisesti ja osa opetettaisiin massaluennoilla pienryhmien sijaan. Puhetta on ollut vieläkin suuremmista tilasäästöistä, joiden jälkeen opetusta ei edes voida suunnitella toteutettavaksi niin, että kaikki opiskelijat ovat paikalla yhtä aikaa.
Saako Jyväskylän lukioista näiden muutosten jälkeen enää hyvät eväät jatko-opintoihin? Opettajien tekemä hyvä työ ei riitä, jos heidän jaksamisensa on koetuksella, eivätkä uudet tilat auta, jos oppilaat eivät mahdu sinne opiskelemaan.
Ongelma kertautuu korkeakouluissa, joissa joudutaan paikkaamaan oppilaiden taitoja. Vaikka itsenäisen opiskelun taitojen opettaminen on tärkeää jo lukiossa, sekin vaatii resursseja eikä leikkauksia.
Valtion politiikka on pahimmillaan alueellisesti eriarvoistavaa, kun toisen asteen koulutusta keskitetään isompiin keskuksiin. Leikkaukset lukioiden sisältöön ovat myös tasa-arvo-ongelma. Osalla oppilaista on paremmat edellytykset itsenäiseen opiskeluun ja mahdollisuus osallistua vaikkapa kielimatkoille. Leikkaukset vaikeuttavat juuri niiden opinpolkua, jotka tarvitsevat koululta enemmän tukea.
Jyväskylässä tulisi käydä keskustelu siitä, millaista toisen asteen koulutusta täällä halutaan järjestää. Jyväskylän päätös siirtää toinen aste koulutuskuntayhtymälle ei poista kunnan vastuuta opiskelijoistaan.
Toivomme, että emme joudu tekemään näitä päätöksiä ilman, että niiden taustat ja odotettavat tulokset ovat kuntalaisten tiedossa ja kunnassa käydyn keskustelun mukaisia. Koko toisen asteen koulutus kaipaa nyt puolustajia.
“Varakkain kymmenes omisti noin 45 prosenttia Suomen nettovarallisuudesta. Vuoteen 1994 verrattuna varallisuusosuus on noussut noin kuusi prosenttiyksikköä.
Vähävaraisempi puolikas kotitalouksista omisti vain seitsemän prosenttia nettovarallisuudesta.”
Näiden lukujen valossa on jotenkin hämmentävää, miten keskiluokka ja monet vähävaraisemmat on saatu sille kannalle, että perintöverosta tulisi luopua. Jos sitä summaa ei kerätä perintöveroista, niin se kerätään jostain muualta, esim. palkoista ja ruokaostoksista. Tai jos sitä samaa summaa ei kerätä ollenkaan, niin se karsitaan palveluista. Ja palveluiden karsimiset yleensä kohdistuu pahiten sinne pienituloisiin, mutta myös keskiluokkaan. Kaikki verotus aiheuttaa jonkinlaista kitkaa taloudelle, mutta perintövero on yksi vähiten haitallisimmista veroista, mitä meillä on. Perintöveron poistumisesta kärsisivät lopulta kaikki ne, joilla on omaisuutta keskiarvoa vähemmän eli valtaosa suomalaisista. Perintöveron poistamista ajaa todella aggressiivisesti juuri se porukka, jotka siitä eniten hyötyvät ja he koittavat naamioida asian niin, että tässä ajettaisiin vähävaraisten ja keskiluokan etua. Ei ajeta, siinä meitä yritetään viilata linssiin. Yli puolet perijöistä ei tälläkään hetkellä maksa perintöveroa Verohallinnon mukaan.
“Verohallinnon tilastoista käy ilmi, että valtaosa tuosta perillisten joukosta – 85 000 – saa nollaverolipun eli ei joudu maksamaan perintöveroa laisinkaan. Heidän perintöverotuksessa vahvistetun perinnön arvo on siis alle 20 000 euron verotusrajan.
Perintöveroa vuosittain maksavista 65 000 suomalaisesta taas valtaosa saa perintöpotikseen summan, joka liikkuu haarukassa 20 000 – 50 000 euroa.”
Tero Uuttana (vihr.), YTM, festivaalituottaja ja kulttuurialan sekatyöläinen
Jyväskylä
Olen ehdolla eduskuntavaaleissa Keski-Suomen vaalipiirissä. Kampanjaani varten voi lahjoittaa rahaa Vihreiden nettisivujen kautta. Parhaiten poliittisia näkemyksiäni seuraaFacebookissaja Twitteriinliityin hiljattain.
Monessa vaalikoneessa on kyselty “Tulisiko ansioturvaa lyhentää”. Kysymyksenasettelu on minusta hieman typerä, koska harva palkansaaja vastaa siihen myöntävästi. Kuka sitä nyt omia etuuksiaan tahtoisi karsia? Etenkin, jos tilalle ei luvata mitään. Huomattavasti parempi väite olisi ollut “ansioturvaa tulee lyhentää, jotta sen kattavuus voidaan laajentaa kaikille”.
No, vastasin silti vaalikoneissa, että ansioturvaa tulisi lyhentää, vaikka samalla kusenkin omiin muroihini, kun yhteensopivuusprosentit putoaa vastaajien kanssa. Miksi vastasin näin? Suurin osa (95%) ansiosidonnaisesta tulee kaikkien maksamista työttömyysvakuutusmaksuista sekä valtiolta. Vain 5% rahoituksesta tulee työttömyyskassoista, mutta ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet ovat oikeutettu ansioturvaan. Koska käytännössä kaikki palkansaajat maksavat näitä maksuja, niin olisi reilua laajentaa ansioturva kaikille. Tämä vaatii valitettavasti sen lyhentämistä nykyisestä 500 päivästä. Ansiosidonnainen ei koske samalla tavalla esimerkiksi silppu- ja pätkätyöläisiä, freelancereita tai ylipäätään heitä, jotka eivät jostain syystä kuulu työttömyyskassaan. Tämä on epäoikeudenmukaista, koska hekin osallistuvat maksujen keräämiseen siinä missä muutkin. Jotta ansiosidonnainen voidaan laajentaa koskemaan laajempaa joukkoa, on sen kestoa lyhennettävä. Hiilamo, Soininvaara, Lepomäki, Pöysti ja Vartiainen tekivät Sitralle raportin aiheesta. Lyhyesti siinä ehdotetaan seuraavaa:
“Ansioturva rahoitetaan nykyisin 95-prosenttisesti valtion budjetista ja lakisääteisistä työttömyysvakuutusmaksuista. Reformi nostaa maksuosuuden 100 prosenttiin ja siirtää etuuden hallinnoinnin työttömyyskassoilta suoraan julkisen vallan alle. Korotettu päiväraha ulotetaan koskemaan kaikkia työttömiä ensimmäisen 100 päivän ajalta. Jotta reformi on kustannusneutraali julkistaloudelle, lyhenee etuuden enimmäiskesto 400–500 päivästä 250 päivään.”
Kyllä, osalle ihmisistä tämä ei ole parannus nykytilanteeseen verrattuna. Mutta voiko joku oikeasti väittää, ettei se olisi oikeudenmukaisempi kuin nykyjärjestelmä?
Itse laajentaisin järjestelmän vielä sellaiseksi, että pienyrittäjilläkin olisi mahdollisuus maksaa halutessaan työttömyysvakuutusmaksuja ja saada ansiosidonnaista. Samoiten rukkaisin sitä työssäehtopykälää toisenlaiseksi. Miksi ansiosidonnaisen kannalta millään muulla tulisi olla väliä kuin niillä ansioillasi? Mitä väliä sillä on kuinka monta päivää ja tuntia on ollut töissä ja missä? Silpputyöläisillä ja freelancereilla tuntimäärien laskeminen ei ole mitenkään helppoa ja yksiselitteistä. Tiedän tämän kokemuksesta.
Joskus oikeudenmukaisuuden takaamiseksi on valitettavasti heikennettävä tilannetta joiltain ihmisryhmiltä. Se ei ole helppoa ja mukavaa. Silti päättäjillä tulisi olla selkärankaa tällaisia päätöksiä tehdä.
Jyväskylän tapahtumajärjestäjien keskuudessa eletään aktiivisia aikoja. Kaupungin ilmoitustila on herättänyt kulttuuriaktiivien keskuudessa jo vuosia keskustelua. Esteettinen kerho -blogissa asiasta kirjoiteltiin pari vuotta sitten.
Asiat ovat kuitenkin vihdoin hieman edenneet. Viime vuoden puolella kävimme porukalla keskustelemassa Jyväskylän kaupungin edustajien, Jyväskylän elävä keskusta RY:n, poliisin ja muiden toimijoiden kanssa kaupungin ilmoitustaulutilanteesta. Kyseisessä kokouksessa luvattiin, että Vapaudenkadun muutama vuosi sitten hävinnyt ilmoitustaulu tulee takaisin. Ja tuli. Kiitokset siitä. Ehdotimme myös, että Matkakeskuksen ylikulkuun ja vanhaan Lutakon ylikulkuun tulee lisää ilmoitustilaa. Toiseen tuli yksi taulu lisää ja toiseen kaksi. Hieno juttu, vaikka nyt tilannetta seuranneena näyttää siltä, että tarve olisi edelleen suurempi. Ja roskikset ois kiva olla niiden vieressä.
Yläkaupungin yön toiminnanjohtaja, Hear RY:n puheenjohtaja ja superkulttuuriaktiivi (=tekee superkulttuuria ja on superaktiivinen) Kyösti Ylikulju neuvotteli myös kaupungin puolelta Kirkkopuiston reunalla olevaan lasivitriiniin avaimet tapahtumajärjestäjien käyttöön. Muutamien kuukausien pähkäilyn jälkeen saimme aikaan keikka- ja klubijärjestäjien kanssa tehtyä yhteisen kuukausijulisteen ja kävimme myös poseeraamassa sen edessä. Keskisuomalainenkin teki pienen jutun kuten myös Suur-Jyväskylän lehti. Julisteet sponsoroi Kopioteam ja niitä on tällä hetkellä nähtävillä A0-koossa Kirkkopuiston vitriinissä ja Vapaudenkadun julisteseinällä sekä A1 koossa Forumin Carlingsin ikkunassa sekä kaupunginkirjastolla. Jatkossa ehkä myös joissain muissa paikoissa. Matkakeskukselle ei julisteelle paikkaa saatu, vaikka yritimme (olisihan se Jyväskylän kävijälle mahtava tietopaketti!). Yhteinen tapahtumajuliste on kuitenkin esimerkki siitä, että yhteistyössä on voimaa ja uudenlainen tiedotuskanava on sekä kaupunkilaisten, että tapahtumajärjestäjien etu.
Kaikki ei ole kuitenkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Yläkaupungilla on Kauppakatu 14:ssa ollut jo tovin epävirallinen julisteseinä, joka poistuu käytöstä, koska se on vuokrattu Äkkigallerialle. Hienoon tarkoitukseen toki, mutta heikentää yläkaupungin onnetonta ilmoitustilatilannetta entisestään. Myös Kirkkopuiston vitriinin käytön tilanne on epäselvä ja yhteinen tapahtumajuliste joutuu ehkä siirtymään evakkoon siitä. Nähtäväksi jää.
Vaikka tilanne on parantunut, niin se ei kuitenkaan ole riittävä. Nuo aiemmin lisätyt ilmoitustilat ovat sellaisia, että tietyssä ilmansuunnassa asuvat ihmiset kävelevät niiden ohi lähinnä todella satunnaisesti. Ja kuten äsken mainitsin, niin yläkaupungin ilmoitustila on lähinnä olematonta. Yhtään virallista ulkona olevaa ilmoitustaulua ei siellä ole. Onneksi monet liikkeet suostuvat ottamaan julisteita tiloihinsa ja kampuksella on kohtalaisen hyvin paikkoja.
Se ei kuitenkaan poista sitä, että tarvetta ulkotaululle on. Sen huomaa jo siitä kuinka julisteita laitetaan luvattomiin paikkoihin. Jos virallisia tauluja löytyisi, niin tätä tapahtuisi huomattavasti vähemmän. Yksi A3-juliste maksaa monessa painopaikassa noin euron, joten ei niitä ihan huvikseen ja ilkeyttään levitetä kaupunkikuvaan vaan tahdotaan, että ihmiset tietävät tapahtumista. Sosiaalinen media ei ainakaan vielä korvaa perinteisiä julisteita ja joka muuta väittää ei varmasti ole järjestänyt ruohonjuuritason kulttuuritapahtumia.
Täysin pyhimyksiä tapahtumajärjestäjät eivät ole. Sähkökaappeihin julisteiden liimailuista oli Jyväskylän energia antanut noottia eri tahoille, koska se aiheuttaa ongelmia sähkökaappien avaamiseen. Meillä on Facebookissa olemassa yhteisö, jossa me näistä asioista keskustelemme ja noottia sähkökaappeihin julisteiden liimailuista annoimme toinen toisillemme. Vertaiskritiikki on varmasti myös paljon tehokkaampi tapa puuttua ongelmakohtiin kuin ylhäältä tulevat huomautukset ja tuntuikin, että eri tahot ymmärtävät jatkossa välttää tällaista ilmoitusten liimailua.
Kaupungin puolelta ollaan sanottu, että ydinkeskustassa ei olisi juuri tilaa vapaalle ilmoitustilalle. Sanottiin, että jos paikka keksitään, niin tilakin järjestyy. Kävelin eräänä marraskuisena iltana keskustassa ja tästä inspiroituneena aloin pohtimaan mahtuisiko sinne jonnekin ilmoitustilaa. Ei tarvinnut kauan pyöriä, kun sitä kiinni huomiota siihen, että “hitto, täällähän on vaikka kuinka paljon ilmoitustilaa”. Lyhyellä pyörimisellä löytyi heti yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja seitsemän todella hyvällä sijainnilla olevaa ilmoituspaikkaa. On siellä enemmänkin, mutta ehkä nämä riittävät pointtini tueksi. Terkkuja vaan Jean-Claude Decauxille.
Tässä kohtaa kaupungin edustajien lausunnot eivät ole enää johdonmukaisia: jos keskustasta on niin hankala löytää tilaa vapaalle ilmoitustilalle paikkaa, niin minkä ihmeen vuoksi sitä tuntuu löytyvän ranskalaiselle suuryhtiölle ja huutaville mainostauluille? Niin, no ei tämä oikeastaan ole edes niin hankala kysymys, koska kyse on rahasta. Jos on riittävästi rahaa, niin tilaa näkyy löytyvän vaikka mistä. Laskekaapa vaikka kuinka monta JCDecauxin hallinnoimaa ulkomainosta näette kävellessänne kaupungilla. Vapaan yhteisen kaupunkitilan vuokraaminen kaupallisille toimijoille johtaa lopulta siihen, että äänensä ja asiansa saa kuuluviin ainoastaan he, kenellä siihen on rahaa. Se ei ole demokraattista kaupunkitilan käyttöä.
Minun ja monien Jyväskyläläisten tapahtumajärjestäjien vaatimukset ydinkeskustaan ja yläkaupunkiin sijoitetusta vapaasta ilmoitustilasta eivät ole millään tavalla kohtuuttomia. Jos kaupalliseen käyttöön tässä kaupungissa on vuokrattu satoja ellei tuhansia neliöitä tapahtumajulistepinta-alaa, niin ei luulisi olevan muutaman kymmenen neliön vaatiminen kaikkien yhteiseen käyttöön täysin kohtuuton vaatimus.
Vapaa ilmoitustila on kaikkien kaupunkilaisten käytössä eikä se syrji eri toimijoita maksukyvyn tai tarkoitusperän mukaan. Sitä voivat käyttää niin yksityiset kaupunkilaiset kuin järjestöt, ruohonjuuritason toimijat kuin isommatkin tapahtumajärjestäjät. Vapaa ilmoitustila on vahvasti paikallisia yhteisöjä, järjestöjä ja yrityksiä hyödyttävää. Sen kustannukset kaupungille ovat olemattomat, mutta hyödyt kaupunkilaisille merkittävät. Erilaiset tapahtumat, järjestöt ja harrastustoiminta saa näkyvyyttä ja sitä kautta ihmiset enemmän miellekästä tekemistä.
Ei nillitystä ilman korjausehdotuksia. Asialle voidaan tehdä jotain, jos vain tahtoa riittää. Oma ehdotukseni ydinkeskustan vapaalle ilmoitustilalle on piirretty kivasti seuraavaan kuvaan.
Ehdotus ydinkeskustan vapaaksi ilmoitustilaksi
Kyseessä on siis näkymä kompassilta Asemakadulta Lyseolle kohti. Ilmoitustila tulisi pyöräparkkien eteen ja olisi sijoitettu ylämäkeä vasten. Ilmoitustaulu voisi tulla ehkä n. metrin nykyisen kivipytingin yläpuolelle. Koska taulu on ylämäkeä vasten, niin se ei peitä maisemaa juuri lainkaan ellei pyöräparkkia pidä maisemallisesti tärkeänä. Samassa kohtaa on jo liikennemerkki maisemointia häiritsemässä, joten vaikutus olisi minimaalinen, mutta sijainti ja taulun koko olisi varsin passeli. Hieman vastaava paikka on pyöräparkin edusta yläkaupungin suuntaan sekä asemakatua alamäkeen. Sellainenkin pointti tuli esille, että tämä voisi myös vähentää pyörien väärinpysäköintiä, koska julisteseinän eteen parkkeeraamalla laitat pyöräsi jonkin asian tielle, joten kynnys väärinpysäköintiin nousisi. Jos nämä eivät ole hyviä ehdotuksia, niin JCDecauxin pömpeleitä vastaavat paikat käyvät myös. Niitä on kävelykadulla useita.
Yläkaupungin osalta Kirkkopuiston vieressä on mielestäni monta kohtaa, johon vapaata ilmoitustilaa voisi laittaa tai sitten esimerkiksi jonkun yläkaupungin pyöräparkin viereen.
Ilmoitustila-asioita ja muita agendoja me kulttuuriaktiivit ajamme mahdollisesti jatkossa oman yhdistyksen kautta. Sellaista kattojärjestöä kulttuuritoimijoille on kaavailtu ja pääsiäismaanantaina selviää lisää.
P.S. Jyväskyläläisestä tapahtumatoimijoiden yhteistyöstä mahtavana esimerkkinä on myös JKL All Stars -tapahtuma, joka kokoaa saman katon alle toistakymmentä klubijärjestäjää. Tapahtumakonsepti on tietääkseni tässä mittakaavassa uniikki Suomen tasolla. Kovia kekkereitä ollut ja PE 5.4. vieraillaan Brassa. Kolme osastoa, artistivieraina Gracias, Fanu ja Bright Shades, JKL All Stars -kollektiivin DJ:t sekä minä pinkissä kylpytakissa eli ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma. Kun Jyväskylässä tehdään tällaista hienoa omaehtoista kulttuuria mitä suuremmissa määrin, niin ei olisi kohtuuton kädenojennus kaupungilta hieman parempiin ilmoitusmahdollisuuksiin.
Kun näitä on muutkin postailleet, niin pistetäänpä itsekin, että mihin on rahaa mennyt ja kuinka paljon. Tulot ja lahjoitukset on helppo ilmoittaa: 0 euroa. Tässä menopuoli.
50 euroa ehdokasmaksuun
N. 30 euroa vanhaa tulostuskiintiötä (sponsored by Jyväskylän yliopisto, ovat 5 euroa tulostuskiintiötä lahjoittaneet puolen vuoden välein koko opiskeluajan)
22 euroa lisätulostuskiintiön ostamiseen
3,2 euroa bussilippuun Keltinmäestä keskustaan (melko kallista muuten)
6,57 euroa suklaalevyjen ostamiseen (3x Pirkka kaakaorouheinen tumma suklaa)
Ensimmäinen ei ole vapaaehtoinen, toinen ei maksanut konkreettista rahaa minulle. Suklaalevystäkin söin yhdestä jo puolet itse. Eli omia käteisvarantojani olen käyttänyt 31,77 euroa sekä vapaaehtoisesti sen päälle 30 euron edestä jo vanhaa tulostuskiintiötäni, josta en ole maksanut rahaa. Kampanjabudjetti olisi siis varmaan 61,77 euroa plus ehdokasmaksu. Katotaan millaisiin euroa per ääni -lukuihin päästään. Baarikampanjoinnissa tuli juotua olutta, mutta tunnustettakoon, että olisin varmaan juonut ne oluet muutoinkin, joten en laskenut niitä kampanjamenoihini.
Tulostamiseen on siis suurin osa rahoista mennyt ja vaikka valitettavasti siinä paperia kuluu, niin tollanen normaali mustavalkoinen paperi on aika ympäristöystävällistä verrattuna painotaloissa tehtyihin flyereihin. Ja kierrätettävää.
Sidonnaisuuksista ovat myös jotkut ehdokkaat kertoneet. Nykyinen työsuhteeni on hassu ja monimutkainen eli laskutan Osuuskunta Smartistin kautta DJ-Net OY:tä, joka taas laskuttaa S-ryhmän ravintoloita ja muita keikkapaikkojani eli lähinnä Freetimeä, mutta vähän myös Memphistä. Myös Mikkelissä sijaitseva ravintola Päämaja kuuluu DJ-Netin asiakkaisiin, siellä on Mannerheimin kuva tanssilattian edessä.
Kuulun aika moneen järjestöön ja tässä ne, joiden jäsenmaksu on maksettuna (tai joiden ikijäsenyyden muistan):
I was spamming my flyers today and yesterday in buildings occupied by students. I couldn’t help noticing that quite many door had a foreign name on it. So figured that maybe someone of those people who got my flyer will accidentally end up in here so why not make a brief text also in English.
More parking space for bicycles to city center. Bicycle lanes too.
City should be designed in the way that you don’t NEED a car. This is important for specially the parts of the city that is yet to be build.
Public transport should be used more. More departures –> better service –> more departures etc. This means that ticket prices for should be subvented for people with low income (for example students) to achieve that goal.
City council meetings should be aired live through Jyväskylä’s own website.
More bulletin boards to the city! Independent culture organizers make lots of effort for the livelihood of this city and it should be supported at least with some bulletin boards.
Open source programs should be priority in city’s IT purchases.
City should add more money to prevention of social and health problems, not cut money from it. Prevention saves money and is more humane.
Cutting from basic services hurts mostly the people with low income and IS NOT COOL.
Jyväskylä should use more biogas in energy production, public transportation system etc. This can be accomplished by building more gas production capacity that can transform bio-gradable wastes to bio-gas and fertilizer. More jobs, more clean energy. Why not?
Something like that in a nutshell. What else? I am 28 years old and I my major is social and public policy but I do my thesis to cultural policy masters program. I am also a DJ, event organizer and actively doing all kinds of stuff in field of culture.
…, mutta Antti Raunio kerkesi ensin. Ei lisättävää, vastasi varmaan perusteellisemmin, mitä itse olisin osannut. Anniskelutoimintaa tulisi ennemmin helpottaa kuin vaikeuttaa entisestään, koska siinä on nykyään niin paljon kaikkea naurettavaa pelleilyä, jolla asiaa suotta vaikeutetaan ja aiheutetaan vaan haittaa lähinnä mm. kaikille.
En edes jaksa lähteä Guzenina-Richardsonin tai Räsäsen viimeaikaisiin lausuntoihin ja niiden ongelmiin vaan tuon esille erään minua jo tovin pohdituttaneen aiheen eli alkoholiveron eroavaisuudet eri tuoteluokkien välillä. Alkoholiverojärjestelmä ei ole mitenkään liian selkeä, ainakaan minulle, mutta pääpiirteissään vero on jaettu alkoholiprosentin ja kokonaistilavuuden mukaan verotettaviin juomiin. Ilmeisesti yksi syy nykyiseen järjestelmään on pyrkimys harmonisoida järjestelmää EU:n sisällä, mutta jos nyt kuitenkin mietitään, että voisiko järjestelmä olla viisaampi. Minä pidän alkoholiveroa erittäin hyvänä asiana, mutta nykyinen järjestelmä on aiheuttaa tilanteita, joissa vero per gramma alkoholia vaihtelee yllättävänkin paljon. Panimoliitollakin on tästä hieno diagrammi, jota tähän nyt lainaan:
Alkoholiverot eri juomille lokakuussa 2009, eur/alkoholitilavuusprosentti
Tämä tarkoittaa sitä, että viinissä on tällä hetkellä suhteessa alhainen alkoholivero, jos mitataan paljonko juomassa on puhdasta viinaa tilavuudesta. Myös oluelle ja käymisteitse valmistetuille alkoholeille on erilaiset verot keskenään. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi siidereitä ja kaupan lonkeroita verotetaan eri tavalla kuin olutta. Miksi? Eikö samanvahvuiset juomat ole yhtä vaarallisia ihmiselle, jos puhutaan alkoholin vaikutuksista? Ihan älytön rajaveto ja aiheuttaa sen, että olutta suositaan verollisesti suhteessa muihin käymisteitse valmistettuihin juomiin. Kiva juttu, esim. keliaakikoille.
Kaupoissa ei myöskään saa myydä muita kuin käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaupan lonkerot ovat aivan eri tavaraa kuin Alkon lonkerot. Miksi valmistustapa on millään tavalla olennainen seikka alkoholijuomassa ja sen myyntikohtelussa? Myös käymisteitse valmistettuja juomia verotetaan eri tavalla kuin muilla tavoin tehtyjä juomia. Edelleen, onko gramma alkoholia jollain tavalla vaarallisempaa, jos se on lisätty juoman sekaan jälkikäteen kuin jos se olisi syntynyt käymisprosessin seurauksena?
Ylipäätään koko alkoholiverojärjestelmä on hyvin sekava vyyhti, jonka koukerot ja niiden perusteet eivät ainakaan minulle aukea kokonaan. On outoa, että samanvahvuisia alkoholijuomia verotetaan eri tavalla. Sen sijaan on perustellumpaa, että alkoholivero on ikäänkuin progressiivinen, että väkevissä veroa per alkoholigramma on suhteessa enemmän kuin miedoissa, koska väkevien juomisen haittavaikutuksista, esim. aggressiivisuuden lisääntymisestä on kuitenkin jonkin verran näyttöä. Samanvahvuisia tai eri tavalla tehtyjä alkoholijuomia ei pitäisi kohdella eri tavoin, ellei syytä poikkeukseen ole (poikkeus voisi olla esim. punaviinin juomisen ja sydän- ja verisuonitautien vähenemisen yhteydet). Tieteelliset tutkimukset eivät näyttäisi tukevan tältä osin nykyisen käytännön outoja tapoja luokitella samanvahvuisia alkoholijuomia. Jos jollain on antaa hyviä perusteluita nykykäytännölle, niin kuulen ne kyllä mielellään, mutta koko alkoholiverojärjestelmä näyttäisi olevan vain kasautunut historian saatossa ilman, että se on varsinaisesti perustunut edes tutkittuun tietoon. Nykyinen tilanne ainakin kannustaa ihmiset hakemaan siiderit ja lonkeronsa Tallinnasta, jos ei muuta.
Lyhyesti toimenpide-ehdotus: alkoholiveron tulisi määräytyä juoman vahvuuden perusteella, ei tekotavan tai juomatyypin perusteella, ellei jotain perusteltua syytä poikkeukseen ole. Näin.
Tero Uuttana - Toisenlainen näkökulma 
