Opiskelijat ja oikeiston itku tulorajoista

Ylioppilaskunnissa on käynnissä taas kampanjointi edustajistovaalien tiimoilta. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vaalikonekin on avattu. Vaalikone oli mielestäni suhteellisen huono eikä siellä kyllä ollut erityisen paljon sellaisia kysymyksiä, jotka olisivat tehneet eroja eri ryhmien välille. Suhtautuminen opiskelijoiden tulorajoihin oli kuitenkin yksi tämmöinen kysymys, joka toi nopealla vilkaisulla ehdokkaiden ja ryhmien eroja esiin. Kysymys kuului näin:

Mitä opintotuen kehittämistavoitteita pitäisi ajaa seuraavaksi? Valitse mielestäsi kaksi ensisijaista vaihtoehtoa.

• Tulorajojen korotus
• Opintolainaosuuden korotus.
• Opintorahan korotus.
• Asumislisän vuokrakaton korotus.
• Asumislisän irrottaminen opintojen etenemisestä.
• Asumislisä ympärivuotiseksi.
• Huoltajakorotus.
• Osa-aikaisen opiskelun mahdollistaminen esim. sairastaessa.
• Ei mitään, opintotuki on hyvä juuri nyt.

Yllättäen oikeistoryhmien ehdokkaat – olivat ne puoluepoliittisesti sitoutuneita tai vain sinne kallellaan – olivat melko usein sitä mieltä, että opiskelijoiden tulorajoja täytyisi korottaa. Oikeiston mielestä tulorajat “rankaisevat” opiskelijoita työnteosta. Vähän varmaan samaan malliin kuin työttömiä “rankaistaan” työnteosta ottamalla tukia pois. Jos nyt ei keskitytä eri tukimuotojen kannustinloukkuongelmiin (joita todellakin on ja niitä käsittelee mainiosti esimerkiksi Osmo Soininvaara kirjassaan SATA-komitea), niin en ole koskaan ymmärtänyt rinnastusta rangaistukseen, koska kyse on yksinkertaisesti tarveharkinnasta, joka kuuluu myös osittain opintotukeen. Eli jos nähdään, että opiskelijan tulot ovat riittävän suuret, niin hän ei tarvitse yhteiskunnan tukea, tai ainakaan täysimääräisenä. Sitä on tarveharkintaisuus.

Miksi sitä tarveharkintaisuutta sitten on? Yksinkertaisesti siksi, että se nyt on vaan monesti järkevämpää kohdistaa ne tuet niille ihmisille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Tässä tapauksessa opiskelijoille, jotka eivät käy merkittävän paljoa töissä. Se, ketkä ovat oikeutettu opintotukiin ja kuinka monella kuukaudelle, näkyvät kätevästi KELAn nettisivuilta. Yhteiskunta on siis päättänyt, että normaali opiskelija, joka nostaa yhdeksältä kuukaudelta tukia, on oikeutettu tienaamaan 11 850 euroa vuodessa ennen kuin häneen kohdistetaan tarveharkintaa ja otetaan tukia pois. Ihminen, joka tienaa jotain yli 22300 euroa vuosi, ei taas ole oikeutettu enää lainkaan opintotukiin. Tarveharkintaa.

Mitä tuo tarveharkinnan olemassaolo säästää yhteiskunnan rahaa tai kuinka paljon sen poistaminen maksaisi? SYLlin sivujen mukaan tuon tarveharkintaisuuden poistaminen kokonaisuudessaan maksaisi 300 miljoonaa euroa vuodessa. Opintotuen kokonaismäärä on 826 miljoonaa euroa asumislisineen, joten kyseessä on oikeasti aika iso summa. Opintorahan korottaminen on 10 eurolla maksaisi 14 milj. euroa vuodessa, ja jos se kasvaa lineaarisesti, niin sen korottaminen esimerkiksi 30 eurolla maksais 42 milj. euroa. Mitkään näistä summista eivät toki ole näin yksinkertaisia kuin budjeteissa. Asioilla on kerrannaisvaikutuksia ja osa rahoista palaa tavalla tai toisella valtiolle takaisin. Mitään laskelmia näistä en kuitenkaan ole nähnyt. Vaikka merkittävä osa tuosta 300 miljoonasta palautuisi valtiolle takaisin, niin silti puhutaan erittäin isosta summasta.

Valtion budjetti on nollasummapeliä, niin sanoakseni. Kysyn siis tulorajojen korottamisen kannattajilta, että onko teidän mielestänne oikeasti tärkeää nostaa tulorajoja (esim. 42 miljoonalla euron edestä) vai olisiko tärkeämpää korottaa opintorahaa myös sillä rahalla, joka teidän mallissanne menisi tulorajojen korottamiseen? Nykyisellään opintoraha+asumislisä on n. 500 euroa kuussa. Minusta korotuksia täytyisi ehdottomasti sijoittaa vielä pitkän aikaa opintorahaan ennen kuin on järkevää harkita tulorajojen nostoa. Olen itse palauttanut joskus opintotukia tulorajojen takia ja monena vuonna ollut siellä rajoilla, että tukia olisi täytynyt palauttaa. Koen olevani opiskelijaksi varsin hyvin toimeentuleva enkä todellakaan lähelläkään sitä taloudellista tilannetta, mitä pelkällä opintotuella elävät ihmiset ovat. Sellaisiakin on, ja opintotukijärjestelmään laitettavat lisärahat tulisi ensisijaisesti suunnata heille.

Tulorajasysteemissä on sen sijaan kehittämistä. Tässä muutamia ehdotuksia:

• Opintotuet täytyisi palauttaa vasta edellisvuoden veroilmoituksen jälkeen, jolloin opiskelijan olisi helppo katsoa, onko rajat ylittynet vai ei. Tällä hetkellä tuet pitää palauttaa ennen kuin saa esitäytetyn veroilmoituksen, jolloin tulojen laskeminen jää omalle vastuulle, mikä ei ole aina helppoa, jos tekee paljon töitä moneen eri paikkaan.
• Tulorajojen ylittyessä tuet tulisi maksaa lineaarisesti takaisin tulojen mukaan, ei portaittaitaisesti kokonaisina tukikuukausina. Nyt opiskelija joutuu maksamaan riittävästä ylityksestä koko kuukauden tulot takaisin, ja tämä on kannustinloukkuongelma, koska 10 euron ylityksellä voi tulla 500 euron menetykset. Takaisinmaksun täytyisi hoitua euron tarkkuudella eli tyyliin kutakin rajat ylittänyttä euroa kohden täytyisi maksaa X senttiä takaisin (olisikohan se X jotain 30snt).
• Takaisinperittävistä tukikuukauksista ei pitäisi menettää opintotukikuukausia. Nykyään, jos ei vapaaehtoisesti huomaa palauttaa tukia, niin ne tukikuukaudet peritään takaisin korkojen kera ja ne katsotaan käytetyiksi. Inhimillinen virhe voi siis tarkoittaa useiden satojen, ellei tuhansien eurojen tukien menetystä opiskelijalle. Tämä on mielestäni aivan käsittämätön asia eikä sitä voi perustella millään. Korkojen täytyisi olla riittävä rangaistus siitä, että tukia ei ymmärtänyt palauttaa vapaaehtoisesti vaan ne meni perittäväksi.

P.S. Otsikko on tahalleen provosoiva ja tiedän, että kaikki oikeistolaiset eivät ole samaa mieltä kaikesta.