Opiskelijat ja oikeiston itku tulorajoista

Ylioppilaskunnissa on käynnissä taas kampanjointi edustajistovaalien tiimoilta. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vaalikonekin on avattu. Vaalikone oli mielestäni suhteellisen huono eikä siellä kyllä ollut erityisen paljon sellaisia kysymyksiä, jotka olisivat tehneet eroja eri ryhmien välille. Suhtautuminen opiskelijoiden tulorajoihin oli kuitenkin yksi tämmöinen kysymys, joka toi nopealla vilkaisulla ehdokkaiden ja ryhmien eroja esiin. Kysymys kuului näin:

Mitä opintotuen kehittämistavoitteita pitäisi ajaa seuraavaksi? Valitse mielestäsi kaksi ensisijaista vaihtoehtoa.

  • Tulorajojen korotus
  • Opintolainaosuuden korotus.
  • Opintorahan korotus.
  • Asumislisän vuokrakaton korotus.
  • Asumislisän irrottaminen opintojen etenemisestä.
  • Asumislisä ympärivuotiseksi.
  • Huoltajakorotus.
  • Osa-aikaisen opiskelun mahdollistaminen esim. sairastaessa.
  • Ei mitään, opintotuki on hyvä juuri nyt.

Yllättäen oikeistoryhmien ehdokkaat – olivat ne puoluepoliittisesti sitoutuneita tai vain sinne kallellaan – olivat melko usein sitä mieltä, että opiskelijoiden tulorajoja täytyisi korottaa. Oikeiston mielestä tulorajat “rankaisevat” opiskelijoita työnteosta. Vähän varmaan samaan malliin kuin työttömiä “rankaistaan” työnteosta ottamalla tukia pois. Jos nyt ei keskitytä eri tukimuotojen kannustinloukkuongelmiin (joita todellakin on ja niitä käsittelee mainiosti esimerkiksi Osmo Soininvaara kirjassaan SATA-komitea), niin en ole koskaan ymmärtänyt rinnastusta rangaistukseen, koska kyse on yksinkertaisesti tarveharkinnasta, joka kuuluu myös osittain opintotukeen. Eli jos nähdään, että opiskelijan tulot ovat riittävän suuret, niin hän ei tarvitse yhteiskunnan tukea, tai ainakaan täysimääräisenä. Sitä on tarveharkintaisuus.

Miksi sitä tarveharkintaisuutta sitten on? Yksinkertaisesti siksi, että se nyt on vaan monesti järkevämpää kohdistaa ne tuet niille ihmisille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Tässä tapauksessa opiskelijoille, jotka eivät käy merkittävän paljoa töissä. Se, ketkä ovat oikeutettu opintotukiin ja kuinka monella kuukaudelle, näkyvät kätevästi KELAn nettisivuilta. Yhteiskunta on siis päättänyt, että normaali opiskelija, joka nostaa yhdeksältä kuukaudelta tukia, on oikeutettu tienaamaan 11 850 euroa vuodessa ennen kuin häneen kohdistetaan tarveharkintaa ja otetaan tukia pois. Ihminen, joka tienaa jotain yli 22300 euroa vuosi, ei taas ole oikeutettu enää lainkaan opintotukiin. Tarveharkintaa.

Mitä tuo tarveharkinnan olemassaolo säästää yhteiskunnan rahaa tai kuinka paljon sen poistaminen maksaisi? SYLlin sivujen mukaan tuon tarveharkintaisuuden poistaminen kokonaisuudessaan maksaisi 300 miljoonaa euroa vuodessa. Opintotuen kokonaismäärä on 826 miljoonaa euroa asumislisineen, joten kyseessä on oikeasti aika iso summa. Opintorahan korottaminen on 10 eurolla maksaisi 14 milj. euroa vuodessa, ja jos se kasvaa lineaarisesti, niin sen korottaminen esimerkiksi 30 eurolla maksais 42 milj. euroa. Mitkään näistä summista eivät toki ole näin yksinkertaisia kuin budjeteissa. Asioilla on kerrannaisvaikutuksia ja osa rahoista palaa tavalla tai toisella valtiolle takaisin. Mitään laskelmia näistä en kuitenkaan ole nähnyt. Vaikka merkittävä osa tuosta 300 miljoonasta palautuisi valtiolle takaisin, niin silti puhutaan erittäin isosta summasta.

Valtion budjetti on nollasummapeliä, niin sanoakseni. Kysyn siis tulorajojen korottamisen kannattajilta, että onko teidän mielestänne oikeasti tärkeää nostaa tulorajoja (esim. 42 miljoonalla euron edestä) vai olisiko tärkeämpää korottaa opintorahaa myös sillä rahalla, joka teidän mallissanne menisi tulorajojen korottamiseen? Nykyisellään opintoraha+asumislisä on n. 500 euroa kuussa. Minusta korotuksia täytyisi ehdottomasti sijoittaa vielä pitkän aikaa opintorahaan ennen kuin on järkevää harkita tulorajojen nostoa. Olen itse palauttanut joskus opintotukia tulorajojen takia ja monena vuonna ollut siellä rajoilla, että tukia olisi täytynyt palauttaa. Koen olevani opiskelijaksi varsin hyvin toimeentuleva enkä todellakaan lähelläkään sitä taloudellista tilannetta, mitä pelkällä opintotuella elävät ihmiset ovat. Sellaisiakin on, ja opintotukijärjestelmään laitettavat lisärahat tulisi ensisijaisesti suunnata heille.

Tulorajasysteemissä on sen sijaan kehittämistä. Tässä muutamia ehdotuksia:

  • Opintotuet täytyisi palauttaa vasta edellisvuoden veroilmoituksen jälkeen, jolloin opiskelijan olisi helppo katsoa, onko rajat ylittynet vai ei. Tällä hetkellä tuet pitää palauttaa ennen kuin saa esitäytetyn veroilmoituksen, jolloin tulojen laskeminen jää omalle vastuulle, mikä ei ole aina helppoa, jos tekee paljon töitä moneen eri paikkaan.
  • Tulorajojen ylittyessä tuet tulisi maksaa lineaarisesti takaisin tulojen mukaan, ei portaittaitaisesti kokonaisina tukikuukausina. Nyt opiskelija joutuu maksamaan riittävästä ylityksestä koko kuukauden tulot takaisin, ja tämä on kannustinloukkuongelma, koska 10 euron ylityksellä voi tulla 500 euron menetykset. Takaisinmaksun täytyisi hoitua euron tarkkuudella eli tyyliin kutakin rajat ylittänyttä euroa kohden täytyisi maksaa X senttiä takaisin (olisikohan se X jotain 30snt).
  • Takaisinperittävistä tukikuukauksista ei pitäisi menettää opintotukikuukausia. Nykyään, jos ei vapaaehtoisesti huomaa palauttaa tukia, niin ne tukikuukaudet peritään takaisin korkojen kera ja ne katsotaan käytetyiksi. Inhimillinen virhe voi siis tarkoittaa useiden satojen, ellei tuhansien eurojen tukien menetystä opiskelijalle. Tämä on mielestäni aivan käsittämätön asia eikä sitä voi perustella millään. Korkojen täytyisi olla riittävä rangaistus siitä, että tukia ei ymmärtänyt palauttaa vapaaehtoisesti vaan ne meni perittäväksi.

P.S. Otsikko on tahalleen provosoiva ja tiedän, että kaikki oikeistolaiset eivät ole samaa mieltä kaikesta.

Advertisements

10 thoughts on “Opiskelijat ja oikeiston itku tulorajoista

  1. Musta se kannustinongelma tulorajoissa on se, että ne jossain määrin kannustaa opiskelijoita olemaan hankkimatta työkokemusta opiskelujen aikana, erityisesti maisterivaiheessa – on helppoa jäädä elelemään opintorahalla (ja edellisen kesän kesätyörahoilla) ja ajatella, että ehtiihän noita töitä tehdä myöhemminkin. Tutkimuksissa huomattu, että työkokemus on yksi tärkeimmistä ellei tärkein työllistymiseen vaikuttava tekijä niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla (esim. täällä yksi viite kansainväliseen vertailevaan tutkimukseen: http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_002.html?s=0). Opintojensa loppupuolella työkokemusta hankkivat opiskelijat eivät välttämättä tarvitse opintotukea, mutta yhteiskunta tarvitsee sitä, että he hankkivat tuota työkokemusta, ja jos tulorajat ehkäisevät tuon työkokemuksen hankkimista, on syytä harkita joko osittaista tulorajojen keventämistä/poistoa tai opintotuen muuttamista lainapainotteisemmaksi loppuvaiheen opiskelijoille.

    Mun mielestä olisikin hyvä ajatella niin, että sen sijaan, että puhutaan siitä, että opiskeluaika on yksi köntti, johon sopii yhdenlainen tuki, sen voisi hahmottaa niin, että opiskelujen alkuaikana opiskellaan täysipäiväisesti ja loppuvaiheessa integroidutaan jo työelämään. Tunnustan kyllä sen, että käytännössä tässä on se ongelma, että meidän voi olla vaikea tunnistaa näitä kahta vaihetta, varsinkin jos valitaan mennä siihen suuntaan, että kandivaiheesta voisi siirtyä suoraan työelämään.

    En ole mikään koposektorin tuntija, mutta tällaisia olen pyöritellyt mielessäni ja olisi hauska kuulla näkemyksesi siitä, onko opintotuella ja sen rakenteella roolia opiskelijoiden integroimisessa työelämään.

    P.S. Tekstisi on mainio, mutta kuten itse tunnustat lopussa, otsikko on tyylirikko – se on yksinkertaistava ja vähättelevä. Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta itse kannatan tylsää ja ystävällistä nettikeskustelukulttuuria – otsikoita myöten.

    P.P.S. Ja nuo sun ehdotukset opintotuen kehittämiseksi tuntuvat kiistattoman hyviltä. Saattaa itse kullakin mennä usko poliittiseen järjestelmään, jos noita ei onnistuta korjaamaan.

  2. Olen samaa työkokemuksen tärkeydestä, mutta olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että tulorajat eivät nykyisellään ole kannustinongelma sen suhteen, etteikö työkokemusta hankita. Jokainen opiskelija varmasti tajuaa oman alan työkokemuksen tärkeyden eikä kukaan jätä ottamatta oman alan töitä sen takia, että n. 12000 euroa tienattuaan joutuu maksamaan 500 euroa tukia takaisin valtiolle. Jos näin tosiaan on, niin en kyllä usko ennen kuin näen jotain dataa väitteesi tueksi. Omat kokemukset eivät moista väitettä tue lainkaan eikä ole tullut kyllä tulorajakeskustelussa moinen seikka koskaan esille.

    Ongelma tylsässä ja ystävällisessä nettikeskustelukulttuurissa on se, että se herättää vähemmän keskustelua. Kun tarkoitus on herättää keskustelua, niin pieni provosointi on paikallaan. Niin kauan kun ketään yksilöitä ei aleta haukkumaan, niin pieni piikittely nostaa ihmiset jaloilleen ja saa reagoimaan aiheisiin.

    • En tiedä miten tarkalleen ottaen käsitit argumentin, mutta googlettamalla “tulorajat työkokemus” käy kylläkin ilmi, että tulorajojen ja työkokemuksen yhteys on tullut esille tulorajakeskustelussa, mm. YTN-liittojen opiskelijoiden kannanotossa (http://www.tek.fi/index.php?id=316) vuodelta 2006 ja SEFEn kylterivaliokunnan kannanotossa (http://vanha.sefe.fi/tiedotteet/1/opiskelijoiden_tulorajoja_nostettava) vuodelta 2005 ja lukuisten yksityishenkilöiden kannanotoissa (voin pistää näistä linkkejä jos kaipaat, mutta löytänet ne yllä mainituilla hakusanoilla).

      Tosiaan tästä kysymyksestä ei tunnu olevan saatavilla empiriaa, mutta tiedon puute ei varsinaisesti tue mitään argumenttia. Enkä tiedä miksi todistamisen taakka olisi sillä osapuolella, joka väittää että tällaisia kannustinvaikutuksia on olemassa sen sijaan että se olisi sillä osapuolella, joka väittää että niitä ei ole olemassa. Kuten itsekin kerrot omasta kokemuksestasi, minäkin voin sanoa omasta puolestani, että oman kokemukseni mukaan (kauppatieteiden opiskelijana) tällaista käyttäytymistä on havaittavissa, mutta se ei ole minkään arvoinen argumentti. Kysymys on avoin ja mun olisikin pitänyt käyttää pehmeämpiä sanankäänteitä (“saattaa kannustaa” yms.) kommentissani tältä osin.

      • Okei, argumentit ovat tulleet ilmeisesti keskustelussa ilmi, mutta itse en ole niihin törmännyt.

        Perinteisesti väitteen esittäjällä on todistustaakka.

        En sano, etteikö jossain määrin sen 12000 tienatun euron jälkeen tulisi kannustinongelmia hankkia työkokemustakin (johan se taloustieteen oppien mukaan täytyy olla näin), mutta jos puhutaan työkokemuksesta yleensä, niin tulorajat eivät voi olla mitenkään merkittävässä osassa siinä, että ihmiset eivät sitä hanki, KOSKA se alkaa vaikuttamaan vasta siinä vaiheessa, kun sitä työkokemusta per vuosi on jo kuitenkin sen 12000 euron edestä. Olipas taas tarpeettoman pitkä virke. Jos nuo rajat paukkuu helposti yli, niin työkokemusta alkaa jo olla aika hyvin. Toki ymmärrän, että talous- ja teknisten alojen opiskelijoita tuo voi harmittaa, mutta on muistettava, että he tuntuisivat olla aika etuoikeutetussa asemassa muutoinkin tuon työssäkäymisen suhteen ennen valmistumista.

  3. Minusta on hauskaa, että opintotuen kohdalla oikeistossa usein mainitaan, että väljemmät tulorajat kannustavat työntekoon ja samalla kuitenkin perustuloa vastustetaan passivoivana. Vaikka työnteon suhteen korkeiden tulorajojen opintotuki kuitenkin käyttäytyy kuten perustulo.

    Tähän vastaväite on usein, että opintotuki kuitenkin on vastikkeellinen opintojen suhteen, mutta minusta tällöin puhutaan jo eri asiasta.

  4. Ylipäänsä Kela-korvausten tilanteessa tuo tarveharkinta on erilaista kuin esimerkiksi monen muun sosiaaliturvan osalta. Esimerkiksi lapsilisät ovat Kela-korvauksia, mutta missä on tarveharkinta? Niinpä. Tarveharkinnalla argumentointi onkin sen takia puhdas kehäpäättely. Mitä tulee erilaisten työelämään liittyvien sosiaaliavustusten luonteeseen, niin tuo “tarveharkinta” on kehitetty lähinnä 60-80 -lukujen työelämään liittyvään murrokseen, josta ollaan menty ohitse jo muutama vuosikymmen sitten. Kirjoittajan käsitys tarveharkinnasta on suoraan jostain 70-luvun sosiaalipolitiikan oppikirjasta – mitään tekemistä nykypäivän kanssa sillä ei ole.

    “SYLlin sivujen mukaan tuon tarveharkintaisuuden poistaminen kokonaisuudessaan maksaisi 300 miljoonaa euroa vuodessa.”

    Onkohan kirjoittaja miettinyt niiden tulorajojen takia ansaitsematta jääneiden tulojen verotuksellisia vaikutuksia, siis suoria ja epäsuoria? No kirjoittaja vastaakin siihen itse.

    “Valtion budjetti on nollasummapeliä, niin sanoakseni.”

    Jo lukion yhteiskuntatiedon kurssin käyneenä pitäisi ymmärtää se, että kun on kyse verotuksesta tai siihen rinnastettavista ratkaisuista, kyse on kaikkea muuta kuin “nollasummapelistä”. Verotuksella on kyllä jo ihan tieteellisesti vahvistettu dynaaminen vaikutus talouteen.

    Kirjoittaja siis näyttää saaneensa sytykkeen lähinnä tästä ikuisesta “verot on rangaistus”-sloganista. Ainoaksi meriitiksi näyttääkin jääneen heppoisesti kasatun olkiunuken kaataminen. Well done.

    • Lapsilisät eivät ole tarveharkintaisia, se pitää paikkaansa. Lapsilisät ovat itse asiassa harvoja sosiaalietuuksia, jotka ovat universaaleja. Sen sijaan en perustellut tulorajojen poistoa suinkaan tarveharkinnalla vaan sillä, että paljon se kustantaa ja paljonko sillä samalla rahalla saisi aikaan kohdistamalla sen muutoin opiskelijoille.

      Se, että valtion budjetti on nollasummapeliä tarkoittaa sitä, että jos laitat rahaa johonkin, niin se on jostain pois. Se, että osa palaa takaisin valtiolle, on toki totta, mutta en ole vielä kuullut uskottavaa perustelua sille, että tulorajojen poisto toisi valtiolle yli 300 miljoonaa euroa. Jos näin olisi, niin miksipä kukaan sitä vastustaisi. Se on siis kuluerä ja jostain muusta pois.

      Minusta tässä on järkevää esittää kysymys “jos valtio käyttäisi miljoona euroa opintotuen kehittämiseen, niin tulisiko se kohdentaa opintotukeen, asumislisään, tulorajojen korottamiseen vai johonkin muuhun”. Toistetaan kysymys X miljoonan edestä. Niin kauan kuin vastaus on “opintotuki” tai “asumislisä” tai joku muu kuin “tulorajat”, niin tulorajoja ei koroteta. Itse ainakin näen, että useita kymmeniä miljoonia tulisi ensin laittaa opintotuen korottamiseen ennen kuin on järkevää edes pohtia tulorajojen korotusta. Priorisointia.

      Kyse on siis siitä, että miten valtion rahat käytetään parhaiten opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja se ei tällä hetkellä todellakaan ole tulorajojen korottaminen. Mitään itseisarvoa tulorajoilla ei tietenkään ole ja täydellisessä maailmassa, jossa valtiolla olisi pohjaton kirstu, niitä ei tarvittaisi. Reaalimaailmassa asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen.

      • Tuo 300 miljoonaa on muutes Kelan etuupäällikön Ilpo Lahtisen henkilökohtainen arvio, johon voidaan suhtautua hyvinkin kriittisesti.

        Se perustuu seuraavanlaiseen kaavaan: AMK:illa on kirjoilla 135 000 opiskelijaa ja yliopistoilla 168 000. Näistä opintotukea ovat kuitenkin nostaneet molemmissa vain 85 000 henkilöä (eli yhteensä 170 000 henkilöä). Tällöin kustannus aiheutuisi siitä, että opintotuen piiriin tulisi (135 + 168)-170=133 tuhatta henkilöä. Näille Lahtinen on laskenut 4-5 kuukauden vuosittaiset tuet.

        Onko asia kuitenkaan näin yksinkertainen? Tuskin. Kaikki kirjoilla olevat eivät varmasti ole suorittaneet yhtään opintoja, kaikilla ei ole ylipäänsä tukikuukausia jäljellä, ja ne ketkä ovat suorittaneet opintoja, ovat todennäköisesti suorittaneet niitä vain vähän.

        Tämä kun yhdistetään valtion tulorajojen takia ansaitsematta jääneiden eurojen suoriin ja epäsuoriin verojen kertymiin, totuus kustannuksista on varmasti aivan muu kuin tuo 300 miljoonaa euroa, joka näyttää elävän aikamoisena totuutena.

        Opintotukeen täytyisi tehdä sen verran suuri kertakorotus, että se ei ole kovin realistista. Esim. Helsingissä asuvaa opiskelijaa tuskin lämmittää kovin paljoa muutaman kympin korotus opintotukeen, jos hän kuitenkin joutuu palauttamaan tukia roimasti enemmän. Helsingissä on aivan mahdotonta tulla toimeen pelkällä opintotuella, jos ei saa ulkopuolista rahoitusta. Tämän takia tuo “priorisointisi” on hieman hassua, koska sen argumentointi on hyvin näköalatonta.

        Reaalimaailmassa tulisi myös tunnustaa ympäristön muutos eikä pyrkiä ylläpitämään rakenteita, jotka on luotu 30-40 vuotta sitten aivan toisenlaiseen ympäristöön. Tämä sosiaaliturvajärjestelmän muuttaminen vastaamaan nykytodellisuutta on yksi hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden kohtalonkysymyksiä. Jos emme millään kykene irtautumaan vanhoista ajatustavoista, niin saatamme nähdä sen lopun hyvinkin pian.

  5. Hei, loistava kirjoitus!
    Kerrankin joku on tullut ajatelleeksi opintuen portaittaisen takaisinperinnän aiheuttamaa epäoikeudenmukaisuutta (10 euron ylityksellä voi tulla 500 euron menetykset).
    Yllättävän harvat ovat tuosta puhuneet, ja luulenpa, että kovin moni ei edes osaa huomata opintotukijärjestelmässä olevaa kyseistä kannustinloukkua. Aina jauhetaan opintotuen pienuudesta (ja varmasti sekin on totta), mutta ainakin minun mielestäni tämä epäreilu portaistus on systeemin suurin yksittäinen vika.

    Kerronpa vielä tositarinan! Aikoinaan oli kouluni seinällä mainos, että opetusministeri tulee tiettyyn tapahtumaan puhumaan, ja herra ministerille voi esittää kysymyksiä siellä. Aioin nimittäin kysyä juuri tuosta porrastuksen aiheuttamasta epäreiluudesta, aikooko valtionhallinto tehdä asialle jotain! No minähän menin. Arvatkaa, mikä se tilaisuus oikeasti oli? Pres. Halosen uudelleenvalintapropagandatilaisuus! Ja sitä oli mainostettu kuitenkin “tapaa opetusministeri” -tilaisuutena… Demarien rehellisyyttä, huoh! No joo, 2-3 tunnin Halonen lallallaa -lauluesitysten jne. puheiden jälkeen, aivan tilaisuuden lopuksi, herra ministeriä sai lopulta jututtaa, ja ukosta näki ja kuuli, että a) herraa ei kiinnostanut pätkän vertaa olla siinä kansalaisten kanssa vuorovaikutuksessa ja b) herra ei tainnut edes ymmärtää, kun yritin siinä mahdollisimman selkeästi esittää ongelman. Herra ministeri vaikutti erittäin ärsyyntyneeltä ja kuittasi pitkään valmistelemani kysymyksen (jonka takia siellä yllätys-vaalivalehtelu-seminaarissa istunut tuntitolkulla) nyrpistelemällä nenää ja lupaamalla epämääräisesti, että puhuisi siitä jonkun toisen ministerin kanssa… ehkä…
    Joo. Olisipa ilahduttavaa nähdä joskus päättäjinä rehellisiä ja asioista kiinnostuneita poliitikkoja… 😐

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s