Vaalikoneita ja eeppisiä vaalikuvia

Facebook-päivitysteni tilaajaksi voi ruveta täältä, jos ei ole jo kaverini siellä. Julkisia yhteiskunnallisia asioita sivuavia päivityksiä lähes päivittäin.

Ylen vaalikoneen vastaukseni, olkaa hyvät. Ehkä kaavoituskysymyksessä vois täsmentää niin, että mielummin kaavoitetaan tiiviisti kuin väljästi, koska silloin on helpompi tuottaa palvelut ja liikkuminen on ympäristöystävällisempää. Lukiokoulutuksen palauttamista kaupungille myös kannatan nykyisillä tiedoilla, koska se tämänkokoisessa kunnassa olisi jo järkevää. Siihen vastasin “en osaa sanoa”, koska en silloin osannut sanoa, kun vastasin.

MTV3:n vaalikone on jotenkin niin vammaisesti tehty, että en saa sieltä linkitettyä suoraan omiin vastauksiini. Sieltä voi kuitenkin etsiä ehdokkaita ja sitä kautta löytää vastaukseni.

Keskisuomalaisen vaalikone toimii vähän samalla logiikalla eli sieltäkään ei näemmä pysty linkittämään suoraan vastauksiin. Koittakaapa etsiskellä vastaukset. Mitä tulee kysymykseen Jyväsjärven pohjoisrannan kaavoittamisesta asumiskäyttöön, niin ilmeisesti tässä tilanteessa tarkoitettaisiin tuota Vaajakosken moottoritien vierustaa ja sen asuttaminen olisi mahdollista vain, jos järven tilalle luodaan maata. Järven täyttö taas vaikuttaa järven tilaan negatiivisesti. Asuinalueita siis voidaan varmasti kaavoittaa muutoinkin kuin järviä täyttämällä. Harmillisesti jotkut menivät kaavoittamaan aikoinaan tuon moottoritien noinkin hyvälle paikalle ja nyt siitä sitten kärsitään.

Jos kiinnostaa täsmennykset tai lisäkysymykset vaalikonevastauksia, niin laittakaahan ihmeessä tulemaan vaikka kommenttiosioon.

Sivupalkkiin lisättyä Animalian ja SETAn kuntavaalibannerit, kannatan molempien vaalitavoitteita. Animalian tavoitteet oli etenkin erittäin hyvin argumentoitu, joten niitä on hankala rationaalisin argumentein edes vastustaa.

Lisäsin myös sivun banneriksi viralliasen vaalikuvani. Ei kauhean hyvä kuva minusta ja jostain syystä bannerin yläpuolelle ilmestyi vielä musta viiva, mutta syytä en vielä keksinyt. Virallisen vaalikuvan lisäksi askartelin paremman vaalikuvan itse syyskuun JKL All Stars -tapahtuman kuvasta, jossa olen esiintymisasussani tanssikansaa viihdyttämässä. Alkuperäisen kuvan otti Katriina Pikkarainen ja oma populaarikulttuuriviittauksia hyödyntävä remixini näyttää seuraavalta.

Advertisements

TV- ja leffapiratismi – se parempivaihtoehto

Musapiratismista puhutaan ihan liikaa, joten puhutaan tv- ja leffapiratismista. Joskus asiat on tehty kuvamuotoon jo niin hyvin, että turha yrittää kiteyttää itse asiaa paremmin, joten alustetaanpa keskustelua parilla kuvalla.

TV-sarjojen kysyjän ja tarjoajan välisestä kohtaanto-ongelmasta Oatmeal piirrusti oikein hyvän ja osuvan sarjakuvan.



Yle kysyi tosiaan siellä taannoisessa keskustelutilaisuudessa, että mitä se voisi tehdä, jotta nuoret kiinnostuis enemmän Ylestä. Yksi keino olisi lähettää tv-sarjat silloin, kun ne on vielä ajankohtaisia eli kutakuinkin heti niiden USA:n ensi-illan jälkeen. Muistan vuosi sitten, kun Facebook täyttyi viesteistä kuinka Game of Thrones sitä ja tätä. Tänä keväänä aika vähän on näkynyt aiheesta päivityksiä, tai ainakaan siitä ekasta kaudesta, jonka Yle hiljan näytti. Suurin osa sarjasta todella kiinnostuneista on jo katsonut sen. Veikkaan, että iso osa Ylen tahtiin katsoneista innostuu hakemaan seuraavan kauden netistä.

En tiedä kuinka hyvin vanhempi sukupolvi asian tietää, mutta ei nykynuoret enää seuraa juurikaan TV:n tahtiin amerikkalaisia tv-sarjoja. Toki asia koskee muitakin kuin Yleä ja rahahan siinä nopeudessakin varmaan ratkaisisi, mutta turha on sitten ihmetellä, kun hyvilläkin tv-sarjoilla on alhaiset katsojaluvut, kun nuoriso on jo vuosi sitten nähnyt.

Ja miksi seuraisivatkaan nykyisellään TV:n tahtiin sarjoja? Vertaisverkosta saa sarjat haluamallaan kielellä tekstitettynä lähes seuraavana päivänä, kun ne on näytetty USA:ssa. Ja teräväpiirtona, joka on telkun puolella vielä marginaalista. TV:stä ne näkee tällä hetkellä ehkä noin vuoden viiveellä, digikaupat on niin surkeita TV-puolen osalta, että niitä tuskin kovin moni käyttää. Kanavapaketit taas eivät kiinnosta kovinkaan monia nuoria kuluttajia, koska yhden sarjan takia Canalin ostaminen on aika hintavaa ja silloin oltaisiin edelleen niiden tv-lähetysten armoilla.

Joku kysyi jossain keskustelussa, että miksi ne sarjat sitten pitää katsoa heti? Yksi syy on se, että nykyään on melko hankala olla aktiivinen netin käyttäjä ilman, että on yllättävän korkea riski törmätä spoileriin. Niitä löytyy kuvista, vitseistä ja Youtube-videoista. Tuossa postaamassani sarjakuvassakin oli sarjaan jo jotain viittauksia, vaikka toki ei pahoja. Itsekin olen parin sarjan kohdalla onnistunut pilaamaan osan katselunautinnosta sillä, että jotakin kautta on joku spoileri pamahtanut silmään.

Jos spoilerit onnistuu välttämään, niin monesti osa sarjan tai leffan hohtoa on se, että siitä voi keskustella muiden kanssa. Sarjojen kohdalla se tarkoittaa nykyään sitä, että jos haluaa olla nettikeskusteluissa mukana, niin se on katsottava jenkkitahtiin. Kun sarja tulee tv:stä, niin suurin osa siitä kiinnostuneista nuorista on sen jo katsonut ja ketään ei kiinnosta jauhaa vanhoista jaksoista, kun uusikin on juuri tullut.

Yksi syy on se, että tv-sarjat osaa olla pirun koukuttavia. Sarjan jaksot jää monesti aika kiperiin kohtiin ja vaikka olisi aloittanut TV:n tahtiin sarjan katsomisen, niin ei ole mikään ihme, jos vaikka Lostin kohdalla sortuu jossain välissä hakemaan netistä seuraavan kauden, kun se kerta on mahdollista. Veikkaan, että aika moni Salkkareiden fani hakisi taatusti netistä seuraavan kauden jaksot heti, jos se vain olisi mahdollista.

Itseäni taas ei kiinnostaisi oikeastaan yhtään enää nykyään kartuttaa leffakokoelmaani, etenkään millään “ihan kiva”-tason leffoilla, joita on toisaalta joskus kiva katsoa, mutta joita ei jaksa monesti katsoa. Materian haaliminen hyllyyn on turhaa ja niiden jälleenmyynti taas vie aikaa. Viereinen leffavuokraamo suljettiin juuri ja Elisa lienee ainut, jolla on edes kohtalaiset (joskaan ei kohtuuhintaiset) digivuokrauspalvelut. TV:n vierestä löytyy kaksi laitetta, joissa on nettiyhteys, kovalevy ja vääntöä teräväpiirrolle. Löytyykö leffojen osto- tai vuokrauspalveluita? No eipä löydy. Paitsi tietenkin USA:ssa jos oltaisiin, niin sekä Playstationilla 3:lla, että Xbox360:lla olisi mahdollista diginä materiaalia hankkia, joten rajoite on lähinnä sopimus- ja lainsäädäntöpuolella.

Musapiratismista jaksetaan aina jauhaa, vaikka se on koko ajan Spotifyn myötä pienempi ilmiö ja kaistankäytön kannalta ollut jo pitkään marginaalinen osa siitä, mihin vertaisverkkoja käytetään. Toistaiseksi tv- ja leffapuolella menee melko hyvin, mutta varmaan siinä vaiheessa, kun ei enää mene, alkaa syyttävä sormi osoitella piraatteja. Siinähän osoittelevat, mutta tarjoaisivat toimivia palveluita ensin ennen kuin syyllistävät ihmisiä. Teoriassa tv- ja leffapuolella on mahdollisuus joutua paljon hankalampaa tilanteeseen, jos myynti lähtee laskuun. Musiikin saralla on mahdollista tehdä maailman paras levy hyvinkin maltillisella budjetilla (ja monta maailman parasta levyä onkin tehty tosi halvalla), mutta maailman parhaan tv-sarjan tai elokuvan tekeminen on maksaa halvimmillaankin kuusinumeroisen luvun.

Meillä on oikeasti kasvamassa uusi sukupolvi, joka on jo tottunut katsomaan sarjansa netistä, koska se on helppoa ja vaivatonta. Yhtä hyvää palvelua et saa maksamalla, vaikka Visassa olisi kuinka suuri limitti tai lompakko pullollaan käteistä. On melko huolestuttavaa kuinka hitaasti asiaan on reagoitu. Tosin on totta, että nämä asiat eivät ole etenkään leffapuolella niin simppeleitä rahan ja sopimusten kannalta, miltä ne kuluttajalle näyttää.

Jotain tartteisi kuitenkin tehdä, koska maksuhalukkaita asiakkaita vielä toistaiseksi olisi, mutta heille ei myydä sitä, mitä he haluavat ostaa. Kuten Timo Vuorensola asian ilmaisi:

Ihmiset kyllä maksavat siitä, mistä he pitävät, joten tärkeintä on tehdä hyvä tuote reilulla asenteella, minkä jälkeen sen ostamisesta ja siitä maksamisesta pitää tehdä yhtä helppoa kun sen laittomasta kopioimisesta – tai helpompaa. Tämä on ainoa oikea tapa taistella – ei, vaan kilpailla – piratismia vastaan.

Viestini hyvää taidetta tuottaville tahoille kuuluukin siis seuraavasti.

Aiheesta muualla netissä:

Helsingin sanomat – Ota rahani, HBO!

Yle -Piratismi pelastaa elokuvan (Timo Vuorensola)

Suomen kuvalehti – Waretus: Hyväpalkkaiset perheenisät lataavat laittomasti elokuvia ja tv-sarjoja – miksi?

BOONUS! Teron top 8 sarjat ikinä:

The Wire, ehdoton ykkönen ja lähes täydellinen timantti

Deadwood, “COCKSUCKER!”

Six Feet Under, ehkä parasta ihmissuhdedraamaa ikinä

Arrested Development, erikoislaatuista juonellista huumoria.

The Office. Brittiversio, tietty.

Sopranos. HBO:n laatusarjojen pioneeri.

Planet Earth. Silmiähivelevän kaunis luontodokkarisarja.

Studio Julmahuvi, tartteeko ees perustella?

Boonussuositukset, näitä et oo vältsii nähny, mutta kantsii oikeesti kattoo:

Riget 1 & 2. Lars von Trierin jäätävän hämärä Twin Peaks -henkinen sairaalasarja. Kerran katsoin, en tahdo ikinä katsoa uudelleen, mutta on tämä silti must see -kamaa.

Generation Kill. The Wiren tekijöiden minisarja Irakin sodasta hyvin realistisesti kuvattuna eli tyypit jauhaa pillu- ja kakkajuttuja humveessä, välillä ampuu vahingossa siviilejä.

Buffy the Vampire Slayer. Hankala sarja suositella kelleään, koska tällä on teinisarjan leima ja, koska paskimmillaan tää on tosi paskaa. Tosin parhaimillaan ihan parasta. Ehkä epätasaisin sarja, joka on tullut katsottua kokonaan läpi. Sisältää muutamat tv-historian hienoimmista jaksoista,  mutta myös monta jaksoa, jossa meinaa kuolla myötähäpeään tekijöitä kohtaan.

Yle Areenafy – vertaisverkkojakelu osaksi Ylen tulevaisuutta

Olin perjantaina keskustelutilaisuudessa, jossa oli Ylen edustajia puhumassa Ylen tulevaisuudesta ja kartoittamassa ihmisten näkemyksiä siitä, mitä Ylen pitäisi olla ja miten Ylen toimintoja tulisi kehittää. Mielenkiintoinen tilaisuus kaikenkaikkiaan. Tilaisuudessa pohdittiin myös jakelun haasteita tulevaisuudessa esimerkiksi sen kannalta, mitä teräväpiirtotasoisen videon nettijakelu vaatii kapasiteettia. Se vaatii paljon ja täten maksaa paljon, jos sen toteuttaa perinteisin menetelmin. Nokkelana poikana sitten pohdin asiaa ja tässä on tulos.

Ylen tulisi kehittää yhteistyössä muiden Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa open source -pohjainen vertaisverkkosovellus materiaaliensa verkkojakeluun. Vertaisverkkopohjainen sen vuoksi, että se säästää palveluntarjoajan kaistaa ja se on tehokasta. Esimerkkejä vertaisverkkopohjaisista sovelluksista musiikin jakelussa on Spotify, videoiden puolelta Voddler ja monenlaisessa tiedostonjaossa käytetty BitTorrent. Olemassaolevia ratkaisuja siis on, joten sellainen on mahdollista toteuttaa radio- ja tv-ohjelmien jakeluun.

Miksi yhteistyössä Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa? Siksi, että se säästää resursseja. Ei ole mitään järkeä siinä, että jokainen Euroopan maan julkinen televisioyhtiö kehittää oman järjestelmänsä joko tilaustyönä tai omalla osaamisella. Kun puhutaan immateriasta, niin kertaalleen tehty ohjelmisto voidaan kopioida äärettömiä kertoja marginaalisin kustannuksin, joten kertaalleen kehitetty toimiva ohjelmisto voitaisiin ottaa käyttöön kaikissa rahoitukseen osallistuneissa maissa ilman, että siitä joutuisi enää uudelleen maksamaan.

Miksi open source? Siksi, että se on järkevää (lähes poikkeuksetta) kehittää julkisten palveluiden ohjelmistosovellukset open sourcena, jotta ei olla riippuvaisia yhtiöstä, jolta ohjelma tilattiin eikä sovelluksen tekijänoikeudet aiheuta mitään esteitä sen käytölle tai muokkaamiselle. Open source -ohjelmistoa voitaisiin myös räätälöidä jokaiselle maalle niiden tv-yhtiöiden tarpeita vaatimaan, koska koodi on avointa. Kun riittävän perusteellinen pohja on tehty, niin sovellusta voisi jokainen taho kehittää haluamaansa suuntaan, esim. erilaisilla ”lisäosilla” samaan tapaan kuin Facebookin aplikaatiot (hirveä anglismi). Isommat päivitykset sovellukseen olisi varmaan järkevintä kuitenkin rahoittaa yhteisesti. Kaikki lisäosat olisivat toki kaikkien saatavilla, koska ne ovat open sourcea, mutta tästä voisi kehittää jonkun herrasmiesdiilin, että jos joku maa ottaa tietyn sovelluksen käyttön, niin myös maksavat jonkun kivan boonuksen hyvän lisäosan kehittäneelle taholle.

En tiedä, mitä tallainen hanke maksaisi. Se ei varmastikaan olisi halpa, mutta sen vuoksi yhteisrahoitus olisi järkevä. Ominaisuuksia siihen voisi ottaa jo olemassaolevista ohjelmista kuten Spotifystä ja Voddlerista. Esimerkiksi ohjelmien lataaminen offline-tilaan voisi olla ihan kätevä sekä erilaiset sosiaaliset toiminnot kuten vaikkapa omien ohjelmalistojen tekeminen. Jos yhteistyötä muiden Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa tehtäisiin, niin siellähän voisi olla mahdollisuus vaikka katsoa muiden maiden ohjelmia ja miksei jopa tekstittää niitä harrastelijavoimin.

Levitysteknisesti asia on mahdollista, joten asia vaatisi vain tahtoa ja rahoitusta. Sisältöjen kannalta asia ei toki ole niin yksinkertaista, koska tekijänoikeudet rajoittavat käyttöä melko paljon. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla ongelma kanavan omien ohjelmien kohdalla, koska ne voitaisiin lisensoida niin, että niiden käyttö on mahdollista. Myös kanavan rahoittamien, mutta ulkoa ostettujen ohjelmien kohdalla voitaisiin vaatia Creative Commons -lisenssin käyttöä, jotta aineistot saadaan tehokkaasti käyttöön.

Nyt kun aloin tässä asiaa unelmoimaan, niin samaa sovelluspohjaa voisi hyödyntää myös esimerkiksi Euroopan digitaalisen kirjaston eli Europeanan käyttämiseen. Ja sen lisäksi tuo muiden tuotantoyhtiöiden tuotannon katselu olisi aivan mainio lisä eurooppalaisten julkisten tv- ja radioyhtiöiden toimintaan. Rahojen jakelu voitaisiin hoitaa niin, että esimerkiksi Yle maksaisi sen perusteella Euroopan muille tv-yhtiöille, kuinka paljon heidän ohjelmiaan on Ylen sovelluksen kautta katseltu. Luulisin, että ainakin BBC:n tuotanto voisi olla suosittua myös suomalaisten katsojien keskuudessa, mutta jos tuo harrastelijapohjalta toimiva tekstittäminen saataisiin toimimaan, niin miksei myös monet muiden maiden tuotannot. Yle toki voisi myös itse harrastaa tekstittämistä ulkomaisille ohjelmille, mutta tuo harrastelijavoimin toimiva järjestelmä loisi merkittävän paljon enemmän käännösmateriaalia ja eikä maksaisi tv-yhtiöille juuri mitään. Se voisi myös olla mainio keino pienemmille kielialueille saada omaa ohjelmistoaan ihmisten tietoisuuteen esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Tämä hieno sovellus nimeltään Yle Areenafy tulisi olla saatavilla sitten tietokoneille, mobiililaitteisiin, konsoleille sekä kaikenlaisiin laitteisiin, jotka tukevat vastaavia sovelluksia. Yle Areenahan löytyy jo Playstation 3:lle ja esimerkiksi Youtuben ja Vimeon softia saa uusimpiin telkkareihin, joten tuki uusille televisioille ja vastaaville medialaitteille olisi hyvä olla. Softan kautta voisi etsiä materiaalia hakusanoilla sekä sovellus osaisi suositella myös aiempien katsomien ohjelmien perusteella.

Jaha, eiköhän siinä ole visiota kerrakseen. Miltä kuulostaa?

P.S. Jos ei ole vielä tuttu teksti, niin tuo tekstini julkisesti rahoitetusta kulttuurista käsittelee osittain samoja teemoja.

Aiheesta muualla netisssä:

Yle.fi – millaisin askelin kohti avoimuutta? ja kaikki siinä linkatut tekstit

Tulisiko Digita kansallistaa?

Tulisi. Digita on siis se yhtiö, joka hoitaa maanpäällistä digitelevisioverkkoa tällä hetkellä. Yle teki aikanaan aivopierun ja meni myymään monopoliasemassa olevan yhtiön ulkomaiseen omistukseen. Jos joku porukasta olisi käynyt edes kansantaloustieteen peruskurssin, niin siellä oltaisiin ymmärretty, että luonnollisen monopolin yksityistäminen ei ole todellakaan mikään fiksu veto. Lyhytnäköistä toimintaa, ja päätöstä on saletisti Ylessäkin aikanaan vähän kaduttu. Tai jos ei ole, niin se olisi kovin outoa.

Digitan yksityistäminen on johtanut mm. siihen, että eri tv-kanavilta pyydetään kohtuuttoman suuria maksuja kaistan käyttämisestä. Se on osasyynä siihen, että miksi Suomessa digi-tv on niin paskalaatuinen, koska kanavat haluavat säästää kaistamaksuissa, ja kaistan määrä vaikuttaa suoraan kanavan kuvanlaatuun. Eron näkee jo ihan silmämääräisesti Ylen kanavien, kaupallisten ns. pääkanavien ja toissijaisten kaupallisten kanavien . Jos yhtiö olisi valtion omistuksessa, niin varmasti sopiva kompromissi kaistan käytön suhteen löytyisi. Jopa Ylen entinten johtaja Jungner on valittanut hinnoittelusta. Kikkeliskokkelis, kannattiko myydä. Tosin ei tainnut olla Jungnerin aikakauden kämmejä tuo, tosi särmä tyyppi oli hän kaikin puolin Ylen johtajana.

Nyt Digita on mahdollisesti menossa uudelleen myyntiin, myyntihinta n. 100 miljoonaa enemmän kuin sen myyntihinta kymmenisen vuotta sitten. Kansallistaminen, tuo radikaali sosialistinen toimenpide, olisi minusta silti paikallaan. Digitan verkko on osa valtiolle elintärkeää inftrastruktuuria ja se on luonnollinen monopoli, joten se kuulu yksityisomistukseen. Kansallistamiselle on siis hyvät perusteet. Okei, aikanaan mokattiin, mutta nyt voitais ottaa homma haltuun. Tuon summan keksiminen ei kuitenkaan ole helppoa touhua. Koska kansallistaminen tapahtuu ikäänkuin jollain tasolla väkivaltaisesti vasten omistajan tahtoa, niin passeli ostohinta voisi olla se alkuperäinen myyntihinta + inflaatio + tehdyt investoinnit ja vaikka joku kiva anteekspyyntöraha siihen päälle, koska suomalaisethan tän alunperin mokas. Ongelma toki on siinä, että kun aikanaan oltiin lyhytnäköisiä ja rahoitettiin toimintaa typerillä toimenpiteillä, jotka eivät pitkässä juoksussa säästäneet edes rahaa, niin nyt edes alkuperäistä summaa on hankala haalia kasaan.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä sama kuin sähköverkon kohdalla, että verkon omistajien voittoja säädeltäisiin eikä ns. liikaa voittoa saisi tehdä. Eli kilpailuvirasto vois potkia Digitaa, jos repivät kohtuuttomia voittoja toiminnastaan.

Mutta hei pliis, älkää päättäjät myykö enää infrastruktuuria yksityisiin käsiin. Ei ole mukavaa eikä järkevää hommaa se.

P.S. Yle-maksusta näyttäisi tulevan ihan ok ja hyvitysmaksulaajennuskin torpattiin. Vielä on toivoa.

Kaikki julkisesti maksettu kulttuuri ilmaiseksi nettiin

Sekunniksi aluksi edelliseen kirjoitukseeni. Nyt se EU:n byrokratia on pyörittänyt vihdoin noita rattaitaan ja pääsemme nauttimaan 70 vuoden lähioikeuksista, jeejee. Tutkijat, monet muusikot eikä Opetusministeriön Jukka Liedeskään ole vakuuttunut lain mullistavuudesta. Liedes ei muuten ole Opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja, kuten artikkelissa virheellisesti mainitaan, vaan kulttuuriyksikön johtaja. Mukava ja asiantunteva mies, olin hänen yksikössään harjoittelussa vuosi sitten. Terkkuja koko yksikölle, jos joku sieltä sattuu lukemaan.

Ja päivän aiheeseen. Olen tässä jonkin tovin pohtinut sellaista asiaa, että miksi ihmeessä nykyään julkisesti tuotettu kulttuuri ei ole kansalaisten vapaasti saatavilla (ja itse asiassa pätee myös kaikkeen muuhun julkisesti maksettuun immateriaan, mutta en mene esimerkeissä sille kentälle). Toki oletuksella, että se on mahdollista sinne laittaa.

Miksi? No siksi, että jos joku asia on kustannettu yhteisistä varoista, niin siitä tulee kaikkien ihmisten päästä osalliseksi, ilmaiseksi. Etenkin, jos rajakustannukset ovat nolla. Kaiken immateriaalin kohdalla käytännössä asin on näin, kunhan palvelu ensin pykätään pystyyn.

Ylellä on itse asiassa joitain esimerkkejä, että se on alkanut julkaista materiaalia Creative Commons -lisenssin kautta ja Mikael Jugner oli kovinkin suopea kyseistä toimintaperiaatetta kohtaan. Mutta se ei riitä, että vain osa on ilmaiseksi netissä. KAIKEN Ylen oman ohjelmiston tulisi olla ilmaiseksi ihmisten saatavilla.. Joku toki voi alkaa saivaretelemaan, että Yle rahoitetaan tv-lupamaksuilla eikä valtion budjetista (kuten pitäisi), mutta käytännössä tv-maksu on veroluonteinen maksu ja Yle on julkisesti omistettu pulju. Miksi Yle ei voisi olla “koko kansan Open Source -tuottaja”, kuten Ossi Mäntylahti ehdottaa? Ja en puhu siis pelkästään Ylestä vaan kaikesta kulttuurista, joka on monistettavissa tietokoneella.

Mitä tuo käytännössä tarkoittaisi? Sitä, että jokainen kulttuuriprojekti, joka olisi täysin, tai lähes täysin julkisesti rahoitettu, olisi velvoitettu laittamaan se musiikki, video, kuvat tai muu vastaava tuotos nettiin kaikkien ihmisten saataville. Kun uusi Pasilan jakso tulee, niin torrent-tiedoston linkki Ylen sivuille ja sieltä parilla eri laadulla jakso ihmisten ladattavaksi. Sama koskisi kaikkia Ylen omaa tuotantoa, uutta ja vanhaa. Studio Julmahuvit myös kaikkien saataville ja Ylen Elävästä arkiston kaikki materiaali ladattavaksi. Yllättävän hyvin siellä taitaa ollakin, mutta pelkkä streamaus ei riitä.

Mutta Ylen lisäksi se tarkoittaisi aivan kaikkea, myös musiikkia ja kulttuuria. Kun Suomen ainoa(?) julkisesti tuettu jazzorkesteri Umo julkaisee uutta materiaalia, niin kaikki nettiin vaan jakoon. Kun taiteilija-apurahaa myönnetään mainioille muusikoille, kuten Kimmo Pohjoselle, niin kaikki apurahan aikana tuotettu taide on laitettava kansalaisten saataville. Jos se täysin tai lähes täysin julkisesti rahoitetaan, niin miksi ei? Jos Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa joitain projekteja kokonaan tai lähes kokonaan, niin rahoitus vain sillä ehdolla, että tuotokset tulevat koko kansan saataville.

Taiteilija-apurahojen kohdalla voitaisiin myös mahdollisesti keksiä jonkinlaisia kompromissiratkaisuja kuten sitä, että oikeudet muusikolle annettaisiin esimerkiksi 5-10 vuodeksi (apurahan aikana tehdystä materiaalista) ja ne vapautuisivat kaikkeen ei-kaupalliseen käyttöön tämän jälkeen. Kaupallisesa käytöstä taiteilijat voisivat päättää tämänkin jälkeen.

On myös huomattava, että jos kyseessä ei ole julksesti täysin tai lähes täysin rahoitettu projekti, kuten esimerkiksi varmaan Kimmo Pohjosen kaikki levyt eivät ole eivätkä UMOn, niin asia on huomattavasti monimutkaisempi. Monissa tapauksissa rahoitus on huomattavasti monimutkaisempi, mitä en toki kiistä. Kuitenkin tämä olisi ehdottomasti suunta, johon taiteilija-apurahoissa tulisi mielestäni pyrkiä eli, jos homma julkisesti maksetaan, niin tuotokset täytyy myös olla veronmaksajien käytettävissä. Se tulisi kuulua apurahojen ehtoihin.

Kaupalliset oikeudet toki säilyisivät tekijällä/kustantajalla, joten en minä en kiellä, etteikö Yle voisi edelleen myydä DVD-bokseja Pasilasta tai Umo edelleen myydä levyjään, kunhan ne olisivatkin netissä saatavilla . Jos ne kaupaksi käy, niin miksipä ei. Ja miksi eivät kävisi? Ollaanpa nyt rehellisiä, käytännössä on olemassa aika vähän musiikkia tai videoita, jota ei ilmaiseksi halutessaan saisi ja ihmiset, jotka niistä maksavat nyt, niin tekevät sen jo nykyäänkin hyvin pitkälti vapaaehtoisesti. Jos taas joku ei halua Pasilastaan maksaa DVD:llä tälläkään hetkellä,  niin asialle voi tehdä aika vähän. Miksei tehtäisi siis asioista helppoja ja laitettaisiin kaikki julkisesti kustannettu kulttuuri nettiin kaikkien kansalaisten saatavaksi?

P.S. Toki optimaalisinta olisi laittaa koskemaan ilmaisuus vain Suomen kansalaisia, mutta en ole varma onko nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista tehdä sellaista lisenssiä.

P.P.S. Pistetäänpä tännekin kommenttia selvennyksenä. Puhun jatkuvasti tuossa tekstissä täysin tai lähes täysin julkisesti tuotetusta kulttuurista. Jos kyseessä ei sellainen tapaus ole, niin noita ehdotuksiani ei pidä siihen soveltaa, enkä väitä tietäväni UMOn tai Kimmo Pohjosen tuotannon rahoitusmekanismeja, olivat vain esimerkkejä, jotka yöllä tulivat mieleeni julkisesti tuetuista kulttuurista. Yle on ehkä selkein esimerkki julkisesti rahoitetusta isosta kulttuurituottajasta, mutta on niitä projekteja muitakin.

Pointti on kuitenkin siinä, että jos puhutaan julkisesti maksetuista julkishyödykkeistä (kaikki digitaalisesti kopioitava taide on nykymaailmassa julkishyödykkeen kriteerit täyttävää), niin on vain typerää keinotekoisesti rajoittaa niiden saatavuutta, koska käytännössä jokaiselle Suomen kansalaiselle voitaisiin kopioida kaikki Pasilan jaksot käytännössä ilmaiseksi tai jonkun sinfoniaorkesterin live-esitykset Beethovenin parhaista. Totta on, että tekijänoikeudet tekevät asioista hankalia ja monimutkaisia, mutta tähänkin auttaisi huomattavasti tekijänoikeuksien lyhentäminen järkimittoihin.

Aiheetta sivuten muualla netissä:

Yle Blogit – Kysymys Ylen sisältöjen vapaasta lisensoinnista suomalaisten käyttöön

Ossi Mäntylahti – Tehdään Ylestä koko kansan Open Source -tuottaja

Yle Blogit – Creative Commons on digitaalisen ajan tekijänoikeusmekanismi

Kamera & kynä – Elokuvantekijöitä ei ole näkynyt

Kamera & kynä – Kulttuuri ja laivanrakennus eri asioita