Yle Areenafy – vertaisverkkojakelu osaksi Ylen tulevaisuutta

Olin perjantaina keskustelutilaisuudessa, jossa oli Ylen edustajia puhumassa Ylen tulevaisuudesta ja kartoittamassa ihmisten näkemyksiä siitä, mitä Ylen pitäisi olla ja miten Ylen toimintoja tulisi kehittää. Mielenkiintoinen tilaisuus kaikenkaikkiaan. Tilaisuudessa pohdittiin myös jakelun haasteita tulevaisuudessa esimerkiksi sen kannalta, mitä teräväpiirtotasoisen videon nettijakelu vaatii kapasiteettia. Se vaatii paljon ja täten maksaa paljon, jos sen toteuttaa perinteisin menetelmin. Nokkelana poikana sitten pohdin asiaa ja tässä on tulos.

Ylen tulisi kehittää yhteistyössä muiden Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa open source -pohjainen vertaisverkkosovellus materiaaliensa verkkojakeluun. Vertaisverkkopohjainen sen vuoksi, että se säästää palveluntarjoajan kaistaa ja se on tehokasta. Esimerkkejä vertaisverkkopohjaisista sovelluksista musiikin jakelussa on Spotify, videoiden puolelta Voddler ja monenlaisessa tiedostonjaossa käytetty BitTorrent. Olemassaolevia ratkaisuja siis on, joten sellainen on mahdollista toteuttaa radio- ja tv-ohjelmien jakeluun.

Miksi yhteistyössä Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa? Siksi, että se säästää resursseja. Ei ole mitään järkeä siinä, että jokainen Euroopan maan julkinen televisioyhtiö kehittää oman järjestelmänsä joko tilaustyönä tai omalla osaamisella. Kun puhutaan immateriasta, niin kertaalleen tehty ohjelmisto voidaan kopioida äärettömiä kertoja marginaalisin kustannuksin, joten kertaalleen kehitetty toimiva ohjelmisto voitaisiin ottaa käyttöön kaikissa rahoitukseen osallistuneissa maissa ilman, että siitä joutuisi enää uudelleen maksamaan.

Miksi open source? Siksi, että se on järkevää (lähes poikkeuksetta) kehittää julkisten palveluiden ohjelmistosovellukset open sourcena, jotta ei olla riippuvaisia yhtiöstä, jolta ohjelma tilattiin eikä sovelluksen tekijänoikeudet aiheuta mitään esteitä sen käytölle tai muokkaamiselle. Open source -ohjelmistoa voitaisiin myös räätälöidä jokaiselle maalle niiden tv-yhtiöiden tarpeita vaatimaan, koska koodi on avointa. Kun riittävän perusteellinen pohja on tehty, niin sovellusta voisi jokainen taho kehittää haluamaansa suuntaan, esim. erilaisilla ”lisäosilla” samaan tapaan kuin Facebookin aplikaatiot (hirveä anglismi). Isommat päivitykset sovellukseen olisi varmaan järkevintä kuitenkin rahoittaa yhteisesti. Kaikki lisäosat olisivat toki kaikkien saatavilla, koska ne ovat open sourcea, mutta tästä voisi kehittää jonkun herrasmiesdiilin, että jos joku maa ottaa tietyn sovelluksen käyttön, niin myös maksavat jonkun kivan boonuksen hyvän lisäosan kehittäneelle taholle.

En tiedä, mitä tallainen hanke maksaisi. Se ei varmastikaan olisi halpa, mutta sen vuoksi yhteisrahoitus olisi järkevä. Ominaisuuksia siihen voisi ottaa jo olemassaolevista ohjelmista kuten Spotifystä ja Voddlerista. Esimerkiksi ohjelmien lataaminen offline-tilaan voisi olla ihan kätevä sekä erilaiset sosiaaliset toiminnot kuten vaikkapa omien ohjelmalistojen tekeminen. Jos yhteistyötä muiden Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa tehtäisiin, niin siellähän voisi olla mahdollisuus vaikka katsoa muiden maiden ohjelmia ja miksei jopa tekstittää niitä harrastelijavoimin.

Levitysteknisesti asia on mahdollista, joten asia vaatisi vain tahtoa ja rahoitusta. Sisältöjen kannalta asia ei toki ole niin yksinkertaista, koska tekijänoikeudet rajoittavat käyttöä melko paljon. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla ongelma kanavan omien ohjelmien kohdalla, koska ne voitaisiin lisensoida niin, että niiden käyttö on mahdollista. Myös kanavan rahoittamien, mutta ulkoa ostettujen ohjelmien kohdalla voitaisiin vaatia Creative Commons -lisenssin käyttöä, jotta aineistot saadaan tehokkaasti käyttöön.

Nyt kun aloin tässä asiaa unelmoimaan, niin samaa sovelluspohjaa voisi hyödyntää myös esimerkiksi Euroopan digitaalisen kirjaston eli Europeanan käyttämiseen. Ja sen lisäksi tuo muiden tuotantoyhtiöiden tuotannon katselu olisi aivan mainio lisä eurooppalaisten julkisten tv- ja radioyhtiöiden toimintaan. Rahojen jakelu voitaisiin hoitaa niin, että esimerkiksi Yle maksaisi sen perusteella Euroopan muille tv-yhtiöille, kuinka paljon heidän ohjelmiaan on Ylen sovelluksen kautta katseltu. Luulisin, että ainakin BBC:n tuotanto voisi olla suosittua myös suomalaisten katsojien keskuudessa, mutta jos tuo harrastelijapohjalta toimiva tekstittäminen saataisiin toimimaan, niin miksei myös monet muiden maiden tuotannot. Yle toki voisi myös itse harrastaa tekstittämistä ulkomaisille ohjelmille, mutta tuo harrastelijavoimin toimiva järjestelmä loisi merkittävän paljon enemmän käännösmateriaalia ja eikä maksaisi tv-yhtiöille juuri mitään. Se voisi myös olla mainio keino pienemmille kielialueille saada omaa ohjelmistoaan ihmisten tietoisuuteen esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Tämä hieno sovellus nimeltään Yle Areenafy tulisi olla saatavilla sitten tietokoneille, mobiililaitteisiin, konsoleille sekä kaikenlaisiin laitteisiin, jotka tukevat vastaavia sovelluksia. Yle Areenahan löytyy jo Playstation 3:lle ja esimerkiksi Youtuben ja Vimeon softia saa uusimpiin telkkareihin, joten tuki uusille televisioille ja vastaaville medialaitteille olisi hyvä olla. Softan kautta voisi etsiä materiaalia hakusanoilla sekä sovellus osaisi suositella myös aiempien katsomien ohjelmien perusteella.

Jaha, eiköhän siinä ole visiota kerrakseen. Miltä kuulostaa?

P.S. Jos ei ole vielä tuttu teksti, niin tuo tekstini julkisesti rahoitetusta kulttuurista käsittelee osittain samoja teemoja.

Aiheesta muualla netisssä:

Yle.fi – millaisin askelin kohti avoimuutta? ja kaikki siinä linkatut tekstit

Kaikki julkisesti maksettu kulttuuri ilmaiseksi nettiin

—

Sekunniksi aluksi edelliseen kirjoitukseeni. Nyt se EU:n byrokratia on pyörittänyt vihdoin noita rattaitaan ja pääsemme nauttimaan 70 vuoden lähioikeuksista, jeejee. Tutkijat, monet muusikot eikä Opetusministeriön Jukka Liedeskään ole vakuuttunut lain mullistavuudesta. Liedes ei muuten ole Opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja, kuten artikkelissa virheellisesti mainitaan, vaan kulttuuriyksikön johtaja. Mukava ja asiantunteva mies, olin hänen yksikössään harjoittelussa vuosi sitten. Terkkuja koko yksikölle, jos joku sieltä sattuu lukemaan.

—

Ja päivän aiheeseen. Olen tässä jonkin tovin pohtinut sellaista asiaa, että miksi ihmeessä nykyään julkisesti tuotettu kulttuuri ei ole kansalaisten vapaasti saatavilla (ja itse asiassa pätee myös kaikkeen muuhun julkisesti maksettuun immateriaan, mutta en mene esimerkeissä sille kentälle). Toki oletuksella, että se on mahdollista sinne laittaa.

Miksi? No siksi, että jos joku asia on kustannettu yhteisistä varoista, niin siitä tulee kaikkien ihmisten päästä osalliseksi, ilmaiseksi. Etenkin, jos rajakustannukset ovat nolla. Kaiken immateriaalin kohdalla käytännössä asin on näin, kunhan palvelu ensin pykätään pystyyn.

Ylellä on itse asiassa joitain esimerkkejä, että se on alkanut julkaista materiaalia Creative Commons -lisenssin kautta ja Mikael Jugner oli kovinkin suopea kyseistä toimintaperiaatetta kohtaan. Mutta se ei riitä, että vain osa on ilmaiseksi netissä. KAIKEN Ylen oman ohjelmiston tulisi olla ilmaiseksi ihmisten saatavilla.. Joku toki voi alkaa saivaretelemaan, että Yle rahoitetaan tv-lupamaksuilla eikä valtion budjetista (kuten pitäisi), mutta käytännössä tv-maksu on veroluonteinen maksu ja Yle on julkisesti omistettu pulju. Miksi Yle ei voisi olla “koko kansan Open Source -tuottaja”, kuten Ossi Mäntylahti ehdottaa? Ja en puhu siis pelkästään Ylestä vaan kaikesta kulttuurista, joka on monistettavissa tietokoneella.

Mitä tuo käytännössä tarkoittaisi? Sitä, että jokainen kulttuuriprojekti, joka olisi täysin, tai lähes täysin julkisesti rahoitettu, olisi velvoitettu laittamaan se musiikki, video, kuvat tai muu vastaava tuotos nettiin kaikkien ihmisten saataville. Kun uusi Pasilan jakso tulee, niin torrent-tiedoston linkki Ylen sivuille ja sieltä parilla eri laadulla jakso ihmisten ladattavaksi. Sama koskisi kaikkia Ylen omaa tuotantoa, uutta ja vanhaa. Studio Julmahuvit myös kaikkien saataville ja Ylen Elävästä arkiston kaikki materiaali ladattavaksi. Yllättävän hyvin siellä taitaa ollakin, mutta pelkkä streamaus ei riitä.

Mutta Ylen lisäksi se tarkoittaisi aivan kaikkea, myös musiikkia ja kulttuuria. Kun Suomen ainoa(?) julkisesti tuettu jazzorkesteri Umo julkaisee uutta materiaalia, niin kaikki nettiin vaan jakoon. Kun taiteilija-apurahaa myönnetään mainioille muusikoille, kuten Kimmo Pohjoselle, niin kaikki apurahan aikana tuotettu taide on laitettava kansalaisten saataville. Jos se täysin tai lähes täysin julkisesti rahoitetaan, niin miksi ei? Jos Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa joitain projekteja kokonaan tai lähes kokonaan, niin rahoitus vain sillä ehdolla, että tuotokset tulevat koko kansan saataville.

Taiteilija-apurahojen kohdalla voitaisiin myös mahdollisesti keksiä jonkinlaisia kompromissiratkaisuja kuten sitä, että oikeudet muusikolle annettaisiin esimerkiksi 5-10 vuodeksi (apurahan aikana tehdystä materiaalista) ja ne vapautuisivat kaikkeen ei-kaupalliseen käyttöön tämän jälkeen. Kaupallisesa käytöstä taiteilijat voisivat päättää tämänkin jälkeen.

On myös huomattava, että jos kyseessä ei ole julksesti täysin tai lähes täysin rahoitettu projekti, kuten esimerkiksi varmaan Kimmo Pohjosen kaikki levyt eivät ole eivätkä UMOn, niin asia on huomattavasti monimutkaisempi. Monissa tapauksissa rahoitus on huomattavasti monimutkaisempi, mitä en toki kiistä. Kuitenkin tämä olisi ehdottomasti suunta, johon taiteilija-apurahoissa tulisi mielestäni pyrkiä eli, jos homma julkisesti maksetaan, niin tuotokset täytyy myös olla veronmaksajien käytettävissä. Se tulisi kuulua apurahojen ehtoihin.

Kaupalliset oikeudet toki säilyisivät tekijällä/kustantajalla, joten en minä en kiellä, etteikö Yle voisi edelleen myydä DVD-bokseja Pasilasta tai Umo edelleen myydä levyjään, kunhan ne olisivatkin netissä saatavilla . Jos ne kaupaksi käy, niin miksipä ei. Ja miksi eivät kävisi? Ollaanpa nyt rehellisiä, käytännössä on olemassa aika vähän musiikkia tai videoita, jota ei ilmaiseksi halutessaan saisi ja ihmiset, jotka niistä maksavat nyt, niin tekevät sen jo nykyäänkin hyvin pitkälti vapaaehtoisesti. Jos taas joku ei halua Pasilastaan maksaa DVD:llä tälläkään hetkellä,  niin asialle voi tehdä aika vähän. Miksei tehtäisi siis asioista helppoja ja laitettaisiin kaikki julkisesti kustannettu kulttuuri nettiin kaikkien kansalaisten saatavaksi?

P.S. Toki optimaalisinta olisi laittaa koskemaan ilmaisuus vain Suomen kansalaisia, mutta en ole varma onko nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista tehdä sellaista lisenssiä.

P.P.S. Pistetäänpä tännekin kommenttia selvennyksenä. Puhun jatkuvasti tuossa tekstissä täysin tai lähes täysin julkisesti tuotetusta kulttuurista. Jos kyseessä ei sellainen tapaus ole, niin noita ehdotuksiani ei pidä siihen soveltaa, enkä väitä tietäväni UMOn tai Kimmo Pohjosen tuotannon rahoitusmekanismeja, olivat vain esimerkkejä, jotka yöllä tulivat mieleeni julkisesti tuetuista kulttuurista. Yle on ehkä selkein esimerkki julkisesti rahoitetusta isosta kulttuurituottajasta, mutta on niitä projekteja muitakin.

Pointti on kuitenkin siinä, että jos puhutaan julkisesti maksetuista julkishyödykkeistä (kaikki digitaalisesti kopioitava taide on nykymaailmassa julkishyödykkeen kriteerit täyttävää), niin on vain typerää keinotekoisesti rajoittaa niiden saatavuutta, koska käytännössä jokaiselle Suomen kansalaiselle voitaisiin kopioida kaikki Pasilan jaksot käytännössä ilmaiseksi tai jonkun sinfoniaorkesterin live-esitykset Beethovenin parhaista. Totta on, että tekijänoikeudet tekevät asioista hankalia ja monimutkaisia, mutta tähänkin auttaisi huomattavasti tekijänoikeuksien lyhentäminen järkimittoihin.

Aiheetta sivuten muualla netissä:

Yle Blogit – Kysymys Ylen sisältöjen vapaasta lisensoinnista suomalaisten käyttöön

Ossi Mäntylahti – Tehdään Ylestä koko kansan Open Source -tuottaja

Yle Blogit – Creative Commons on digitaalisen ajan tekijänoikeusmekanismi

Kamera & kynä – Elokuvantekijöitä ei ole näkynyt

Kamera & kynä – Kulttuuri ja laivanrakennus eri asioita