Kuulumisia DJ-lisenssien tilanteesta

Mua pyydettiin kirjoittamaan jonkinlaista raporttia siitä, että mitä Teoston tapaamisessa tapahtui ja missä mennään Gramexin suhteen. No käydäänpä läpi. Jos ei tiedä mitä on tapahtunut, niin on hyvä käydä läpi DJ Orionin mainut koonti tähän asti tapahtuneesta. Noiden lisäksi A-studio: Streamissä oli vierailulla Effin tyyppi, Juuso Koponen aka DJ Mekaanikko sekä Muusikkojen liiton PJ ja Gramexin hallituksen jäsen Ahti Vänttinen. Ihan kiva keskustelu oli, vaikka jäi vähän pintapuoliseksi. TV on kyllä paska formaatti yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun aika aina loppuu, mutta harmillisesti se vaikutukseltaan suurin.

Kävimme tosiaan sekalaisella seurakunnalla 8.5. Teoston juttusilla. Meitä oli hieman päälle kymmenen DJ:tä ja muutama Teoston edustaja. Äänessä Teostolta oli lähinnä Jani Jalonen, joka toimii Teoston musiikkiratkaisut-yksikön johtajana. Aluksi käytiin vähän lakiasiaa läpi ja sitten alettiin vääntämään. Hyvin pian kävi ilmi, että Teostolla on halua saada formaatit tasavertaiseen asemaan, MUTTA pitkät neuvottelut Maran kanssa on juuri tänä keväänä saatu päätöksen, joten DJ-lisenssien maksujen siirtäminen ravintoloille ei tule kysymykseen, koska neuvottelupakettia ei haluta avata heti uudelleen.

Keskustelu oli hyvin rönsyilevää ja välillä puhuttiin siitä, miten muusikot tilittää keikkakorvauksia eteenpäin. Hieman parempaa puheenjohtajuutta oisin kaivannut palaveriin, niin ei olisi mennyt niin paljon aikaa asiaankuulumattomiin juttuihin ja ihmiset olisi saaneet paremmin puheenvuoroja eikä olisi ollut sellaista päälle huutelua, en arvosta sellaista. Jossain välissä todettiin, että jos formaatit halutaan samaan asemaan, niin DJ-lisenssit täytyy poistaa kokonaan tai sitten myös vinyyleille ja cd-levyillekin täytyy saada lisenssit. Se olisi ainakin selkein tapa saada formaatit samalle viivalle. Jossain välissä sitten joku tulkitsi asian niin, että Teosto olisi ehdottanut lisenssimaksuja cd- ja vinyylilevyille, mutta minä käsitin sen olevan jonkinlainen väärinymmärrys, koska itse en sellaista ehdotusta Teostolta kuullut ja he sen jälkikäteen myös kiistivät.

Teostolla ei ollut esittää oikein mitään järkevää mallia ainakaan vielä, millä homma ratkaistaisiin. Vaikuttaa siis siltä, että tahtoa muutokselle olisi, mutta kädet on sidottu, koska Maran kanssa ei voida neuvotella. Jotain keikkakohtaisia lisenssejä ja muita heiteltiin ilmaan, mutta ei sellaiset kyllä ratkaise ongelmia.

Teosto toi esiin myös sen, että heidän täytyy kohdella asiakkaitaan samalla tavoin eli DJ:t eivät voi saada erityisoikeuksia lisenssien suhteen tai muuten ne täytyisi antaa myös partureille, takseille etc. Toisaalta en ihan täysin ymmärtänyt, että olisiko se sitten isokin ongelma? Digitaalisuus on tätä päivää ja nykykäytäntö aiheuttaa sen, että käteviä digimuodossa olevia kappaleita eivät voi yritykset käyttää, niin onhan se nyt oikeasti ongelma muuallakin kuin DJ:llä. Eikö ratkaisu voisi siis olla poistaa kopiointilisenssit kaikilta toimijoilta ja vaikka sillä verukkeella sitten nostaa esityskorvauksia ensi kierroksella, jos on sovittu, että ne sisältää oikeuden käyttää kopioita? Typerä se on pakottaa yritykset käyttämään Radio Novaa, kun olisi niin helppoa antaa heidän käyttää sitä iPodiaan taustamusiikkisoittimena. Se, että helpoin ratkaisu on antaa vain radion soida, ei edistä musiikin monimuotoisuutta.

Hyvä puoli oli kuitenkin se, että Teosto ei kannata ratsioiden tekemistä ja toivon mukaan ei tulevaisuudessakaan. DJ-porukalta saatavat lisenssimaksut on niin pieniä rahavirtoja järjestöjen kassassa, että PR-tappio on niin monta kertaa suurempi, mitä saatava hyöty ratsatuista DJ:stä, että hommassa ei ole järkeä. Sen tuntuisi tajunneen molemmat järjestöt ja oli mukavaa olla mukana heidän herättämisessään asian suhteen.

Gramexia en käynyt henkilökohtaisesti tapaamassa, koska aikataulut ei oikein taipuneet ja onhan tuo Helsingissä ramppaaminen opiskelijahinnoillakin aika kallista lystiä täältä Jyväskylästä asti. Alex Nieminen ja Suomalaisen diskokulttuurin edistämis- ja edunvalvontayhdistys RY ovat käyneet Gramexilla juttusilla. Alex Niemisen kertoman perusteella ymmärsin, että Gramexilla olisi haluja siirtää maksut ravintoloille, koska se olisi paljon selkeämpää ja helpompaa kaikin puolin. Se ei asettaisi formaatteja samanarvoiseen asemaan, jos edelleen ravintolat voisivat olla maksamatta lisenssejä, jos soittavat cd- tai vinyylilevyjä, mutta nykyaikana sellaiset ravintolat ovat varmaan niin pieni vähemmistö, että asia tuskin on kauhean suuri ongelma.

Hyvänä puolena tuossa olisi myös se, että pubit ja muut ravintolat, joissa soi taustamusa, voisivat paljon vahvemmin kehittää omaa musiikkiprofiiliaan,  kun ei tarvitsisi olla CD:n tai ostetun soittorasiapalvelun varassa. Tietokone ja sinne laillisesti hankittuja biisejä parit läjät ja avot. Taustamusiikkipalvelut saattaisivat vähentyä tuon seurauksena, jos olisi mahdollista tehdä taustamusiikit ihan tavallisella tietsikalla ja mp3-kirjastolla, mutta en kyllä kauheasti jäisi suremaan tätä asiaa. Nuo taustamusiikkipalvelut on mielestäni ollut lähinnä vastaus tähän hankalaan tilanteeseen, jossa musiikkia ei saa digitalisoida mitenkään helposti, joten ne ovat tarjonneet pakettia, joka sisältää sekä biisit että lakitekniset sopparit sekä simppelin (ja yleensä huonon) softan.

Hyvin vaikea sanoa, että millaista kompromissiehdotusta Teostolta on tulossa, mutta mielelläni kuulisin kyllä miten asian valmistelu etenee, jotta sitä voisi kommentoida. Voi olla, että kompromissi tulee olemaan sellainen, että se korjaa nykyistä lisenssijärjestelmää jonkin verran, mutta ei poista sen perustavanlaatuisia ongelmia tai sitä moraalista ongelmaa siinä, että miksi digiostoja tai digitoituja biisejä kohdellaan eri tavoin. Omasta mielestäni järjestelmän täytyy täyttää seuraavat ehdot:

1. Teknologianeutraali, digitaaliset tiedostot ja fyysiset äänitteet samalle viivalle.
2. Mahdollistaa DJ:n tai ravintolan/yrityksen äänitekokoelman hyödyntämisen myös digitaalisina tiedostoina (format shifting).
3. On yhtä reilu sekä viisi, sata tai kaksi sataa keikkaa vuodessa tekeville DJ:lle. Nykyinen järjestelmä suosii paljon rahakeikkaa tekeviä eikä ole pitkällä tähtäimellä kestävää, että vähän tuloja saavat DJ:t laitetaan suhteellisesti heikompaan asemaan lisenssien edessä, koska se nostaa kynnystä tulla alalle.

Aikalailla kaikki nämä ongelmat ratkeaisivat, jos järjestöt alkaisivat tarjoamaan yhtä täyspakettia yrityksille, joka sisältää oikeuden käyttää laillisesta lähteestä ostettuja kappaleita tai sitten laillisesta lähteestä kopioituja kappaleita. Periaate, että kerran maksettua biisiä voi käyttää vain yhdessä paikkaa samaan, olisi tekijöiden kannalta optimaalinen, mutta käytännössä tuota on toki hankala valvoa. Ehkä simppelimpää olisi tarjota pakettia, joka vaatii vain laillisesta lähteestä tehtyä kopiointia ja luottaa siihen, että ihmiset tukevat artisteja ostamalla ne biisit jotain kautta aitona.

Sellaista. Jos jollakulla on eri näkemyksiä kokouksesta tai haluaa raportoida omia Gramex-visiittejään tänne, niin olisi mainiota. Keskustelu jatkunee ja jos kerkeän nähdä Gramexin edustajaa itse jossain välissä, niin raportoin myös siitä tänne.

Kesäterveisin,

DJ Syfilis aka DJ Junkieman

P.S. Kunhan tämä asia on käsitelty, niin seuraavaksi on varmaan aika puhua niiden maksujen tilittämisestä oikeille artisteille sekä niiden tilitysten avoimuudesta. Sinänsä hupaisaa on, että DJ:t ovat niinkin kiinnostuneita ajamaan artistien asiaa noiden tilitysten suhteen, vaikka artistien itse pitäisi olla se taho, joka innokkaiten muutosta hakee.

Advertisements

TV- ja leffapiratismi – se parempivaihtoehto

Musapiratismista puhutaan ihan liikaa, joten puhutaan tv- ja leffapiratismista. Joskus asiat on tehty kuvamuotoon jo niin hyvin, että turha yrittää kiteyttää itse asiaa paremmin, joten alustetaanpa keskustelua parilla kuvalla.

TV-sarjojen kysyjän ja tarjoajan välisestä kohtaanto-ongelmasta Oatmeal piirrusti oikein hyvän ja osuvan sarjakuvan.



Yle kysyi tosiaan siellä taannoisessa keskustelutilaisuudessa, että mitä se voisi tehdä, jotta nuoret kiinnostuis enemmän Ylestä. Yksi keino olisi lähettää tv-sarjat silloin, kun ne on vielä ajankohtaisia eli kutakuinkin heti niiden USA:n ensi-illan jälkeen. Muistan vuosi sitten, kun Facebook täyttyi viesteistä kuinka Game of Thrones sitä ja tätä. Tänä keväänä aika vähän on näkynyt aiheesta päivityksiä, tai ainakaan siitä ekasta kaudesta, jonka Yle hiljan näytti. Suurin osa sarjasta todella kiinnostuneista on jo katsonut sen. Veikkaan, että iso osa Ylen tahtiin katsoneista innostuu hakemaan seuraavan kauden netistä.

En tiedä kuinka hyvin vanhempi sukupolvi asian tietää, mutta ei nykynuoret enää seuraa juurikaan TV:n tahtiin amerikkalaisia tv-sarjoja. Toki asia koskee muitakin kuin Yleä ja rahahan siinä nopeudessakin varmaan ratkaisisi, mutta turha on sitten ihmetellä, kun hyvilläkin tv-sarjoilla on alhaiset katsojaluvut, kun nuoriso on jo vuosi sitten nähnyt.

Ja miksi seuraisivatkaan nykyisellään TV:n tahtiin sarjoja? Vertaisverkosta saa sarjat haluamallaan kielellä tekstitettynä lähes seuraavana päivänä, kun ne on näytetty USA:ssa. Ja teräväpiirtona, joka on telkun puolella vielä marginaalista. TV:stä ne näkee tällä hetkellä ehkä noin vuoden viiveellä, digikaupat on niin surkeita TV-puolen osalta, että niitä tuskin kovin moni käyttää. Kanavapaketit taas eivät kiinnosta kovinkaan monia nuoria kuluttajia, koska yhden sarjan takia Canalin ostaminen on aika hintavaa ja silloin oltaisiin edelleen niiden tv-lähetysten armoilla.

Joku kysyi jossain keskustelussa, että miksi ne sarjat sitten pitää katsoa heti? Yksi syy on se, että nykyään on melko hankala olla aktiivinen netin käyttäjä ilman, että on yllättävän korkea riski törmätä spoileriin. Niitä löytyy kuvista, vitseistä ja Youtube-videoista. Tuossa postaamassani sarjakuvassakin oli sarjaan jo jotain viittauksia, vaikka toki ei pahoja. Itsekin olen parin sarjan kohdalla onnistunut pilaamaan osan katselunautinnosta sillä, että jotakin kautta on joku spoileri pamahtanut silmään.

Jos spoilerit onnistuu välttämään, niin monesti osa sarjan tai leffan hohtoa on se, että siitä voi keskustella muiden kanssa. Sarjojen kohdalla se tarkoittaa nykyään sitä, että jos haluaa olla nettikeskusteluissa mukana, niin se on katsottava jenkkitahtiin. Kun sarja tulee tv:stä, niin suurin osa siitä kiinnostuneista nuorista on sen jo katsonut ja ketään ei kiinnosta jauhaa vanhoista jaksoista, kun uusikin on juuri tullut.

Yksi syy on se, että tv-sarjat osaa olla pirun koukuttavia. Sarjan jaksot jää monesti aika kiperiin kohtiin ja vaikka olisi aloittanut TV:n tahtiin sarjan katsomisen, niin ei ole mikään ihme, jos vaikka Lostin kohdalla sortuu jossain välissä hakemaan netistä seuraavan kauden, kun se kerta on mahdollista. Veikkaan, että aika moni Salkkareiden fani hakisi taatusti netistä seuraavan kauden jaksot heti, jos se vain olisi mahdollista.

Itseäni taas ei kiinnostaisi oikeastaan yhtään enää nykyään kartuttaa leffakokoelmaani, etenkään millään “ihan kiva”-tason leffoilla, joita on toisaalta joskus kiva katsoa, mutta joita ei jaksa monesti katsoa. Materian haaliminen hyllyyn on turhaa ja niiden jälleenmyynti taas vie aikaa. Viereinen leffavuokraamo suljettiin juuri ja Elisa lienee ainut, jolla on edes kohtalaiset (joskaan ei kohtuuhintaiset) digivuokrauspalvelut. TV:n vierestä löytyy kaksi laitetta, joissa on nettiyhteys, kovalevy ja vääntöä teräväpiirrolle. Löytyykö leffojen osto- tai vuokrauspalveluita? No eipä löydy. Paitsi tietenkin USA:ssa jos oltaisiin, niin sekä Playstationilla 3:lla, että Xbox360:lla olisi mahdollista diginä materiaalia hankkia, joten rajoite on lähinnä sopimus- ja lainsäädäntöpuolella.

Musapiratismista jaksetaan aina jauhaa, vaikka se on koko ajan Spotifyn myötä pienempi ilmiö ja kaistankäytön kannalta ollut jo pitkään marginaalinen osa siitä, mihin vertaisverkkoja käytetään. Toistaiseksi tv- ja leffapuolella menee melko hyvin, mutta varmaan siinä vaiheessa, kun ei enää mene, alkaa syyttävä sormi osoitella piraatteja. Siinähän osoittelevat, mutta tarjoaisivat toimivia palveluita ensin ennen kuin syyllistävät ihmisiä. Teoriassa tv- ja leffapuolella on mahdollisuus joutua paljon hankalampaa tilanteeseen, jos myynti lähtee laskuun. Musiikin saralla on mahdollista tehdä maailman paras levy hyvinkin maltillisella budjetilla (ja monta maailman parasta levyä onkin tehty tosi halvalla), mutta maailman parhaan tv-sarjan tai elokuvan tekeminen on maksaa halvimmillaankin kuusinumeroisen luvun.

Meillä on oikeasti kasvamassa uusi sukupolvi, joka on jo tottunut katsomaan sarjansa netistä, koska se on helppoa ja vaivatonta. Yhtä hyvää palvelua et saa maksamalla, vaikka Visassa olisi kuinka suuri limitti tai lompakko pullollaan käteistä. On melko huolestuttavaa kuinka hitaasti asiaan on reagoitu. Tosin on totta, että nämä asiat eivät ole etenkään leffapuolella niin simppeleitä rahan ja sopimusten kannalta, miltä ne kuluttajalle näyttää.

Jotain tartteisi kuitenkin tehdä, koska maksuhalukkaita asiakkaita vielä toistaiseksi olisi, mutta heille ei myydä sitä, mitä he haluavat ostaa. Kuten Timo Vuorensola asian ilmaisi:

Ihmiset kyllä maksavat siitä, mistä he pitävät, joten tärkeintä on tehdä hyvä tuote reilulla asenteella, minkä jälkeen sen ostamisesta ja siitä maksamisesta pitää tehdä yhtä helppoa kun sen laittomasta kopioimisesta – tai helpompaa. Tämä on ainoa oikea tapa taistella – ei, vaan kilpailla – piratismia vastaan.

Viestini hyvää taidetta tuottaville tahoille kuuluukin siis seuraavasti.

Aiheesta muualla netissä:

Helsingin sanomat – Ota rahani, HBO!

Yle -Piratismi pelastaa elokuvan (Timo Vuorensola)

Suomen kuvalehti – Waretus: Hyväpalkkaiset perheenisät lataavat laittomasti elokuvia ja tv-sarjoja – miksi?

BOONUS! Teron top 8 sarjat ikinä:

The Wire, ehdoton ykkönen ja lähes täydellinen timantti

Deadwood, “COCKSUCKER!”

Six Feet Under, ehkä parasta ihmissuhdedraamaa ikinä

Arrested Development, erikoislaatuista juonellista huumoria.

The Office. Brittiversio, tietty.

Sopranos. HBO:n laatusarjojen pioneeri.

Planet Earth. Silmiähivelevän kaunis luontodokkarisarja.

Studio Julmahuvi, tartteeko ees perustella?

Boonussuositukset, näitä et oo vältsii nähny, mutta kantsii oikeesti kattoo:

Riget 1 & 2. Lars von Trierin jäätävän hämärä Twin Peaks -henkinen sairaalasarja. Kerran katsoin, en tahdo ikinä katsoa uudelleen, mutta on tämä silti must see -kamaa.

Generation Kill. The Wiren tekijöiden minisarja Irakin sodasta hyvin realistisesti kuvattuna eli tyypit jauhaa pillu- ja kakkajuttuja humveessä, välillä ampuu vahingossa siviilejä.

Buffy the Vampire Slayer. Hankala sarja suositella kelleään, koska tällä on teinisarjan leima ja, koska paskimmillaan tää on tosi paskaa. Tosin parhaimillaan ihan parasta. Ehkä epätasaisin sarja, joka on tullut katsottua kokonaan läpi. Sisältää muutamat tv-historian hienoimmista jaksoista,  mutta myös monta jaksoa, jossa meinaa kuolla myötähäpeään tekijöitä kohtaan.