Uhanalaisten kalalajien myynti tulisi kieltää Suomessa ja EU:ssa

Uhanalaisten nisäkkäiden lihaa kukaan ei kuvittelekaan saavansa kaupan tiskiltä. Sen sijaan uhalaisia kalalajeja saa edelleen ostaa kaupoista ilman, että kukaan siitä mitään sanoo ja harva edes mainitsee kalakannan uhanalaisuudesta. Liikakalastus on merkittävä ongelma, jossa ei ole kyse ainoastaan luonnon monimuotoisuudesta vaan kyse on myös kalastajien toimeentulosta sekä siitä, että erilaisia kaloja voi syödä tulevat sukupolvetkin. Se ei myöskään ole taloudellisesti järkevää pitkällä tähtäimellä. Tällä hetkellä tilanne on varsin kriittinen monien lajien kohdalla. Yksittäinen kuluttaja ei voi asialle tehdä  juuri muuta kuin ostaa MSC-sertifikaatilla varustettua kalaa (tai kotimaista järvikalaa, joista harva on uhanalainen). WWF:n kalaopas on mainio apuväline jokaiselle kuluttajalle.

Se ei kuitenkaan riitä, että yksittäiset kuluttajat tekevät valintoja. Kansallisella ja EU:n tasolla täytyy toimia asian eteen. Suomi voisi olla suunnannäyttäjänä asiassa ja kieltää uhanalaisten kalalajien pyynnin sekä niiden myynnin. Jos joku vapaakauppasopimus sen kieltää, niin sen voi ohittaa, ei kukaan muukaan maa noudata kaikkia sopimuksia niin orjallisesti kuin Suomi (Ylipäätään surkeilla kansainvälisillä sopimuksilla tulisi pyyhkiä takamusta, jos tilanne sitä vaatii). Tämän lisäksi asiaa tulee ajaa EU:n tasolla, mutta myös muulla kansainvälisellä tasolla. Jo se, että EU:ssa kiellettäisiin uhanalaisten kalalajien pyynti ja myynti, olisi merkittävä askel eteenpäin.

Uhanalaisuuden määrittelisi joku tieteellisesti riippumaton taho, joka vuosittain (tai parin vuoden välein, mikä nyt sitten olisi järkevä aikaväli) tarkistaisi sen, että mitkä kalalajit ovat uhanalaisia. Lajit tulisivat kiellettyjen listalle, kun kanta on liian pieni ja pysyisivät siellä niin kauan kunnes kalakanta olisi riittävän suuri, ettei se ole vaarassa romahtaa. Kalakantojen kestävyyttä tulisi tarkkailla ja kalastuskiintiöit asettaa järkeviin mittoihin. Kalastuskiintiöillä ei kuitenkaan voida puuttua globaaleihin ylikalastusongelmiin, joten sen vuoksi myynnin kieltäminen on perusteltua.

Tässä on minun näkemykseni kalapolitiikkaan. Täysin aukottoman nerokas ehdotukseni tuskin on, mutta kritiikkiä on sallittua esittää. Niin kauan kuin mitään ei kansallisella tai EU:n tasolla asialle tehdä, niin suosittelen ihmisiä välttämään uhanalaisten kalalajien ostamista ja suosimaan lajeja, joiden kalakanta on kestävällä pohjalla.

Muulla netissä:

WWF vaatii: Uhanalaisille kalalajeille sama lainsuoja kuin uhanalaisilla nisäkkäillä

Vihreät – Kestävään kalastuspolitiikkaan tuhon tieltä

Helsingin Sanomat – Ylikalastusta on vaikea vähentää 

Suomen kuvalehti – Ostitko vahingossa uhanalaista kalaa?

Greenpeace – Uhanalaisten kalojen myynti yleistä Pohjoismaissa – entä Suomessa?

Voice – Jasper Pääkkönen suuttui S-ryhmälle – Vihainen palautekirje levisi julkisuuteen

Kokonaisvaltainen näkemykseni EU:n energia- ja maatalouspolitiikkaan eli kuinka selätän ilmastonmuutokset ja kaikki muut maailman suuret ongelmat

Tämä ei ole mikään loppuunsa asti hiottu näkemys asioista, mutta pyrkii ottamaan huomioon monenlaisia näkökulmia sekä energian lisäksi myös luonnonvarat. Tämä on siis keskustelunaloitus, joten varmasti on olemassa aspekteja, joita ne ole ottanut huomioon. Taustalla on ajatuksena tosiasiat siitä, että karjatalous tuottaa hieman yli viidenneksen kasvihuonepäästöistä, liikenne hieman yli viidenneksen ja olisko sitten sähköntuotanto tyyliin kolmanneksen, mutta kuitenkin yhdessä nuo kolme muodostavat merkittävän osan kaikista maailman kasvihuonepäästöistä.

Energiantuotanto ja liikenne

Fossiilisista polttoaineista täytyisi päästä eroon mahdollisimman pian. Siihen minusta paras keino on pystyttää hitonmoinen määrä moderneja ydinvoimaloita, mielellään vielä toriumilla toimivia sellaisia. Samaan aikaan laitetaan rahaa uusiutuvien energiamuotojen kehitykseen sekä rakennetaan niitäkin kuin viimeistä päivää, ehkä jopa subventoidaan jossain määrin julkisista varoista niiden käyttöönottoa. Pitkällä tähtäimellä mielestäni uusiutuvien täytyy pärjätä markkinavetoisesti eikä pysyvä subventointi ole järkevää. Tai ainakin tulee ihan pirun kalliiksi. Fossiilisten polttoaineiden verotus nostetaan korkealle tasolle (etenkin kivihiilen osalta), joka osaltaan parantaa uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyä.

Sähkö- tai vetyautoinfran rakentamista ja laitteiden kehittämistä subventoidaan, jotta niiden käyttöönotto nopeutuu ja energia näille tuotetaan ydinvoimalla ja uusiutuvilla. Samaan aikaan kuitenkin raideliikenteeseen panostetaan sekä henkilö-, että tavaraliikenteen suhteen, koska se säästää luonnonvaroja ja energiaa. Myös raideliikenteen täytyy kuitenkin irrottautua fossiilisista energiamuodoista.

Maatalouspolitikka

Yksi merkittävimpiä energian ja luonnonvarojen kuluttajia on maatalous. Siksi kaikki luonnonvaroja tuhlailevat maataloustuet lopetetaan EU:sta ja keskitytään omavaraisuutta edistävään maatalouspolitiikkaan. Tukien ehdoksi asetetaan omavaraisuuden korottaminen. Sellainen karjatalous, joka ei perustu omavaraisuuteen, ei saisi tukea. Lihan hinta nousisi merkittävästi, lihan kulutus pienenisi ja osa karjatalouteen varatusta peltopinta-alasta valjastettaisiin ihmisruualle eikä kierrätettäisi tehottomasti karjan kautta. Koska tuen kriteerit olisivat nimenomaan omavaraisuudessa, niin systeemi ei olisi niin altis raaka-aineiden tai energian kriiseille. Esimerkiksi fosforin on ennustettu loppuvan lähitulevaisuudessa, joka on tärkeä alkuaine maatalouden kannalta. Tai käytännössähän se ei lopu vaan on pitkin pitäjiä ja erittäin kallista kerätä talteen.

Luomutuotteet halpenisivat, koska luomuviljely on ekologisempaa ja ottaa paremmin huomioon omavaraisuuden ja ekosysteemin. Tukia suunnattaisiin luomuun ja vastaaviin omavaraisuusehdot täyttäviin tuotantomuotoihin. Asiasta kertoo enemmän esimerkiksi MTT:n tutkija Pentti Seuri. Suomen peltopinta-alallakin voisi nykyisellään ruokkia moninkertaisen määrän ihmisiä, mihin se tällä hetkellä riittää. EU:ssa tuotetaan ruokaa enemmän, mitä siellä käytetään ja ylijäämät viedään esimerkiksi kehitysmaihin, mikä ei ole lainkaan järkevää. Siitä enempi myöhemmin.

Kehitysapu ja väestönkasvu

Mitä kehitysmaiden osalta voidaan tehdä energian ja luonnonvarojen suhteen? Mielestäni kehitysapu voitaisiin sitoa sellaisiin ehtoihin ja käytäntöihin, jotka hillitsevät väestönkasvua. Inhimillisiin sellaisiin koska “yhden lapsen politiikka”-tyyppiset ratkaisut aiheuttavat taas monenlaisia muita ongelmia. Naisten koulutuksen kasvattaminen, ehkäisyvalistus ja muitakin keinoja on todettu keinoiksi hillitä väestönkasvua. Nämä tulisi ottaa kriteereiksi, kun kehitysapua jaetaan. Kehitysavun tarve myös vähentyy, kun maataloustuet eivät sotke enää ruuan maailmanmarkkinoita. KEPA on tästä asiasta uutisoinut useita kertoja. Tai ainakin saadaan enemmän aikaan, jos saman verran rahaa laitetaan tukiin, mutta ei sotketa kehitysmaiden omia ruokamarkkinoita.

Subventontien rahoitus

Uusiutuvien energiamuotojen subventoimiseen sekä autoinfraan rahaa saadaan lohkaistua maataloustuista. EU:ssa on tällä hetkellä ylituotantoa ja olen aivan varma, että jos kriteeriksi otetaan omavaraisuus, niin tukiin ei mene rahaa siinä määrin, missä nykyään. Kasvisproteiinin kierrättäminen eläinten kautta ihmisille on tehotonta ja sitä ei tulisi tukea verorahoista, mikäli se ei toteuta omavaraisuusperiaatetta. Silti tätä suurissa määrin tehdään.

Entä maataloustyöntekijät?

EU käyttää tällä hetkellä 57 miljardia euroa maatalouspolitiikkaan, joka ei edistä omavaraisuutta. Suomen maksamista tuista 40% tulee EU:lta ja vielä 60% Suomen omilta veronmaksajilta. Koska nykyinen politiikka ei hoida tehokkaasti omavaraisuutta, niin on hyvä kysyä, että mikä sen pointti on. Sen pointti tuntuisi olevan työllisyyspolitiikka. Veikkaan, että kolmella miljardilla (hämmentävän montaa eri lukua tuntuisi olevan liikenteessä, Wikipedia sanoo 4 miljardia, joka sisältää muutakin) voitaisiin tehdä huomattavasti tehokkaampaa työllisyyspolitiikkaa, kuin mitä se työllistää maatalouden kautta. Esimerkiksi kala- ja metsätalouden puolella voisi varsin hyvin löytyä työn sarkaa, jos sama raha käytettäisiin siihen. Kenties jopa uusiutuvien biopolttoaineiden keräämisessä tai tuotannossa. Myös hoitoalalle voidaan varmasti työllistää ihmisiä varmasti, jos vain rahaa on. 3-4 miljardista osa siis jäisi omavaraisuutta edistävään ruuantuotantoon, osa menisi työllistämistoimiin ja jäljelle jäisi varmasti vielä muutama euro, joilla voitaisiin vaikka lyhentää budjetin alijäämää.

Tuontiliha

Koska minusta eläinten oikeudet ovat tärkeä asia, eikä globaali markkinatalous niitä automaattisesti huomioi, niin EU:n tulisi kehittää jonkinlainen sertifikaatti miministandardeista, joita EU:hun tuotavan lihan tulisi täyttää sekä ympäristön, että eläinten kohtelun kannalta. Tämä siksi, ettei ulkomaisen lihan kysynnän kasvua korvata epäeettisillä ja ekologisilla ratkaisuilla. Kuitenkin lämpimimmissä maissa, joissa karja laiduntaa enimmäkseen ulkona, ovat varmaan eläinten olotkin paljon mukavammat kuin Suomessa. Täällä eläimet ovat enimmäkseen sisällä ja vain muutamat nautalajit pystyvät olemaan enimmäkseen ulkona ympäri vuoden.

Muuta pohdintaa

Itse näen luonnonvarat ongelmallisempana asiana tulevaisuuden kannalta kuin energian. Eri asia, vaikka osittain limittäiset. Uraania ja toriumia on käytännössä loputtomiin ja ehkä se fuusiovoima on siihen mennessä saatu toimimaan tai uusiutuvat energiamuodot riittävän toimiviksi, kun se teoriassa voisi loppua. Tai hyötöreaktorit sille tasolle, että ydinjäte ei ole enää ongelma. Energia myös mahdollistaa sen, että uusiutumattomia luonnonvaroja voidaan kerätä paremmin talteen, esimerkiksi tehostaa kierrätystä. Energiakulutuksen kasvu ja uusiutumattomat luonnonvarat on aika hankala yhdistelmä, koska energiaa voidaan käyttää myös luonnonvarojen tuhlailuun. Näenkin siksi, että energiapolitiikkaa ei voi tehdä irrallaan ympäristöpolitiikasta.

Ydinvoiman kannattaminen kuulostaa varmaan monien korvaan tosi radikaalilta, näin niin kuin vihreäksi. En näe ydinvoimaa minään maailman siisteimpänä juttuna, mutta näen sen realistisena tapana pelastaa maapallo kasvihuoneilmiöltä sekä ratkaista energiaongelmat. Sen mitä kymmenisen vuotta olen keskustelua siitä seurannut, en näe sitä myöskään niin vaarallisena, mitä monet näkevät. Siinä on omat ongelmansa, mutta ne ovat pieniä verrattuna fossiilisten ongelmiin tai niihin haasteisiin, että oikeasti saataisiin fossiiliset korvattua uusiutuvilla riittävän nopeasti. Uusiutuvien energiamuotojen optimistisissa tulevaisuudennäkymissä harvemmin on otettu myöskään huomioon sitä, että myös liikenne täytyisi irroittaa fossiilisista polttoaineista ja se vaatii ihan mielettömän paljon energiaa.

Luomuruuan suhteen en sulje pois geenimanipulointia. En näe periaatteellista ongelmaa geenimanipulaatiossa kunhan homma toteutetaan järkevästi ja turvallisesti (esim. lajikkeet kuten kultainen riisi, jonka ekologiseen kilpailukykyyn ei olla koskettu) eikä etenkään ruveta mihinkään geenipatentteihin, niin kuin USA:ssa on tehty. Tutkijatkin ovat ihmetelleet nihkeää suhtautumista asiaan EU:ssa, Suomessa ja Ruotsissa.

Nykyiset luomustandardit eivät ole täydellinen malli, mutta hyvä lähtökohta sille, mihin tulisi pyrkiä eli omavaraiseen maatalouteen. Typpilannoitteetkaan eivät olisi niin ongelmallinen asia sen jälkeen, jos energiapuoli on ratkaistu. Typpeä saa ilmakehästä käytännössä loputtomiin, mutta se vaatii energiaa. Nykyään se energia ikävä kyllä usein on  fossiilista alkuperää.

Ruuan omavaraisuuden tuottaminen olisi mahdollista tukijärjestelmän sijasta myös sillä, että hommaa hoitamaan otettaisiin valtionyhtiö. Viljelijät voisivat olla töissä valtionyhtiöllä tai sitten yhtiö voisi ostaa viljelijöiltä ruokaa sellaisilla kriteereillä, että omavaraisuusperiaate säilyy eikä tuotantoa ole tehty kestämättömin ratkaisuin (tuontirehu, fossiiliset polttoaineet, fosforin tuhlailu). En ole perehtynyt ideaan kauhean hyvin, mutta olen kuullut tällaista heitettävän ilmoille ja kuulostanut järkevältä.

Sellaista. Ratkaisin kaikki maailman isot ongelmat kuten energiaongelmat, nälänhädän ja luonnonvarojen ehtymisen kertaheitolla. Nobelia odotellessa.

Aiheesta muualla netissä: 

Revalvaatio – Maataloustuet on taloudellisesti, ekologisesti ja eettisesti kestämätön ratkaisu

Osmo Soininvaara – Mitä ajattelen maataloudesta

Vapaasana.net – Maatalous ei tue huoltovarmuutta

P.S. Mainittakoon, että Revalvaation sivulla on paljon pointteja, joita minullakin, mutta törmäsin tekstiin vasta puolivaiheessa omaa tekstiäni ja sen taustatyötä. Hyvä teksti sekin eikä sen ehdotukset tukipolitiikan suhteen kuulosta nekään huonoilta.

Miksi turkistarhoilla ei ole kesyjä eläimiä?

Turkistarhaus on ollut taas pinnalla viime aikoina. Ei ole varmaan mikään yllätys, että itse olen ehdottomasti sillä kannalla, että turkistarhaus tulisi kieltää. Kannatan vahvasti Animalin tavoitetta kieltää se vuoteen 2025 mennessä. Aihetta voi kätevästi seurata kampanjan Facebook-sivuilta, josta saa aihetta käsittelevät uutiset kätevästi ja nopeasti tietoonsa.

Turkistarhaajat väittävät, että turkiseläimet ovat tottuneet tarhaolosuhteisiin tai että olisivat jopa kesyjä. Tämä ei pidä paikkaansa. Turkiseläimen voi kyllä kesyttää. Se vain johtaa siihen, että eläimen turkki muuttuu erilaiseksi eikä sellaisia haluta ostaa. Mitä pienemmäksi eläimen adrenaliinitaso ja sitä kautta agressiotaso menee, niin sitä huonompia turkiksia niistä saa. Siksi turkistarhoilla pidetään villejä eläimiä, koska niiden turkit menee kaupaksi. Haluatko tietää lisää? Katso tämä ja tämä video kettujen kesyttämisestä, niin huomaat miltä kesytetty turkiseläin näyttää ja ymmärrät, miksi kesyjä eläimiä ei käytetä turkistuotannossa. Asiaa on siis tutkittu. Jos näet tuollaisia videoilla esiintyviä kettuja turkistarhoilla, niin ne ovat kesyjä. Jos et, niin kyseessä on villieläimiä. Villieläinten pitäminen pienissä häkeissä on erityisen epäeettistä.

Jos siis joku väittää, että turkistarhoilla olevat eläimet ovat kesyjä, niin ne eivät sitä ole ennen kuin näyttävät tuolta. Eläinsuojelulaki vaatii eläintarhan villiketuille 600 neliömetriö elintilaa plus jotain muuta kuin häkin. Jotta turkistarhausta voisi harrastaa eettisesti, niin nykyiset tilavaatimukset jouduttaisiin moninkymmen ellei jopa satakertaistamaan ja on sanomattakin selvää, ettei tällaisisissa tiloissa ole enää kannattavaa kasvattaa turkiseläimiä, koska kustannukset nousisivat pilviin.

Lisää turkisaiheisia kirjoituksia tulossa ehkä jatkossa, vaikka aiheen puolesta taistelu onkin välillä varsin turhauttavaa. Jatkossa aion ampua alas ns. Kiina-kortin ja muut paskat argumentit turkistarhauksen puolesta. Sitä odottelessa suosittelen kaikkien harkitsemaan sitä, että äänestävät ensi eduskuntavaaleissa ehdokasta, joka tukee turkistarhauksen lopettamista. Lista ehdokkaista löytyy täältä. Jos taas ei nappaa taloudellisesti tukea touhua, niin on hyvä välttää Nordean ja Tapiolan asiakkuutta ja tietysti eropyynnössään kiltisti esittää, että mikä oli eron syy, jotta sana menee perille.

P.S. Viimeisen linkin otsikosta ja tekstistä on poistettu Nordea syystä tai toisesta. Se löytyy kuitenkin listalta, josta voi bongata lisää omistajia.