TV- ja leffapiratismi – se parempivaihtoehto

Musapiratismista puhutaan ihan liikaa, joten puhutaan tv- ja leffapiratismista. Joskus asiat on tehty kuvamuotoon jo niin hyvin, että turha yrittää kiteyttää itse asiaa paremmin, joten alustetaanpa keskustelua parilla kuvalla.

TV-sarjojen kysyjän ja tarjoajan välisestä kohtaanto-ongelmasta Oatmeal piirrusti oikein hyvän ja osuvan sarjakuvan.



Yle kysyi tosiaan siellä taannoisessa keskustelutilaisuudessa, että mitä se voisi tehdä, jotta nuoret kiinnostuis enemmän Ylestä. Yksi keino olisi lähettää tv-sarjat silloin, kun ne on vielä ajankohtaisia eli kutakuinkin heti niiden USA:n ensi-illan jälkeen. Muistan vuosi sitten, kun Facebook täyttyi viesteistä kuinka Game of Thrones sitä ja tätä. Tänä keväänä aika vähän on näkynyt aiheesta päivityksiä, tai ainakaan siitä ekasta kaudesta, jonka Yle hiljan näytti. Suurin osa sarjasta todella kiinnostuneista on jo katsonut sen. Veikkaan, että iso osa Ylen tahtiin katsoneista innostuu hakemaan seuraavan kauden netistä.

En tiedä kuinka hyvin vanhempi sukupolvi asian tietää, mutta ei nykynuoret enää seuraa juurikaan TV:n tahtiin amerikkalaisia tv-sarjoja. Toki asia koskee muitakin kuin Yleä ja rahahan siinä nopeudessakin varmaan ratkaisisi, mutta turha on sitten ihmetellä, kun hyvilläkin tv-sarjoilla on alhaiset katsojaluvut, kun nuoriso on jo vuosi sitten nähnyt.

Ja miksi seuraisivatkaan nykyisellään TV:n tahtiin sarjoja? Vertaisverkosta saa sarjat haluamallaan kielellä tekstitettynä lähes seuraavana päivänä, kun ne on näytetty USA:ssa. Ja teräväpiirtona, joka on telkun puolella vielä marginaalista. TV:stä ne näkee tällä hetkellä ehkä noin vuoden viiveellä, digikaupat on niin surkeita TV-puolen osalta, että niitä tuskin kovin moni käyttää. Kanavapaketit taas eivät kiinnosta kovinkaan monia nuoria kuluttajia, koska yhden sarjan takia Canalin ostaminen on aika hintavaa ja silloin oltaisiin edelleen niiden tv-lähetysten armoilla.

Joku kysyi jossain keskustelussa, että miksi ne sarjat sitten pitää katsoa heti? Yksi syy on se, että nykyään on melko hankala olla aktiivinen netin käyttäjä ilman, että on yllättävän korkea riski törmätä spoileriin. Niitä löytyy kuvista, vitseistä ja Youtube-videoista. Tuossa postaamassani sarjakuvassakin oli sarjaan jo jotain viittauksia, vaikka toki ei pahoja. Itsekin olen parin sarjan kohdalla onnistunut pilaamaan osan katselunautinnosta sillä, että jotakin kautta on joku spoileri pamahtanut silmään.

Jos spoilerit onnistuu välttämään, niin monesti osa sarjan tai leffan hohtoa on se, että siitä voi keskustella muiden kanssa. Sarjojen kohdalla se tarkoittaa nykyään sitä, että jos haluaa olla nettikeskusteluissa mukana, niin se on katsottava jenkkitahtiin. Kun sarja tulee tv:stä, niin suurin osa siitä kiinnostuneista nuorista on sen jo katsonut ja ketään ei kiinnosta jauhaa vanhoista jaksoista, kun uusikin on juuri tullut.

Yksi syy on se, että tv-sarjat osaa olla pirun koukuttavia. Sarjan jaksot jää monesti aika kiperiin kohtiin ja vaikka olisi aloittanut TV:n tahtiin sarjan katsomisen, niin ei ole mikään ihme, jos vaikka Lostin kohdalla sortuu jossain välissä hakemaan netistä seuraavan kauden, kun se kerta on mahdollista. Veikkaan, että aika moni Salkkareiden fani hakisi taatusti netistä seuraavan kauden jaksot heti, jos se vain olisi mahdollista.

Itseäni taas ei kiinnostaisi oikeastaan yhtään enää nykyään kartuttaa leffakokoelmaani, etenkään millään “ihan kiva”-tason leffoilla, joita on toisaalta joskus kiva katsoa, mutta joita ei jaksa monesti katsoa. Materian haaliminen hyllyyn on turhaa ja niiden jälleenmyynti taas vie aikaa. Viereinen leffavuokraamo suljettiin juuri ja Elisa lienee ainut, jolla on edes kohtalaiset (joskaan ei kohtuuhintaiset) digivuokrauspalvelut. TV:n vierestä löytyy kaksi laitetta, joissa on nettiyhteys, kovalevy ja vääntöä teräväpiirrolle. Löytyykö leffojen osto- tai vuokrauspalveluita? No eipä löydy. Paitsi tietenkin USA:ssa jos oltaisiin, niin sekä Playstationilla 3:lla, että Xbox360:lla olisi mahdollista diginä materiaalia hankkia, joten rajoite on lähinnä sopimus- ja lainsäädäntöpuolella.

Musapiratismista jaksetaan aina jauhaa, vaikka se on koko ajan Spotifyn myötä pienempi ilmiö ja kaistankäytön kannalta ollut jo pitkään marginaalinen osa siitä, mihin vertaisverkkoja käytetään. Toistaiseksi tv- ja leffapuolella menee melko hyvin, mutta varmaan siinä vaiheessa, kun ei enää mene, alkaa syyttävä sormi osoitella piraatteja. Siinähän osoittelevat, mutta tarjoaisivat toimivia palveluita ensin ennen kuin syyllistävät ihmisiä. Teoriassa tv- ja leffapuolella on mahdollisuus joutua paljon hankalampaa tilanteeseen, jos myynti lähtee laskuun. Musiikin saralla on mahdollista tehdä maailman paras levy hyvinkin maltillisella budjetilla (ja monta maailman parasta levyä onkin tehty tosi halvalla), mutta maailman parhaan tv-sarjan tai elokuvan tekeminen on maksaa halvimmillaankin kuusinumeroisen luvun.

Meillä on oikeasti kasvamassa uusi sukupolvi, joka on jo tottunut katsomaan sarjansa netistä, koska se on helppoa ja vaivatonta. Yhtä hyvää palvelua et saa maksamalla, vaikka Visassa olisi kuinka suuri limitti tai lompakko pullollaan käteistä. On melko huolestuttavaa kuinka hitaasti asiaan on reagoitu. Tosin on totta, että nämä asiat eivät ole etenkään leffapuolella niin simppeleitä rahan ja sopimusten kannalta, miltä ne kuluttajalle näyttää.

Jotain tartteisi kuitenkin tehdä, koska maksuhalukkaita asiakkaita vielä toistaiseksi olisi, mutta heille ei myydä sitä, mitä he haluavat ostaa. Kuten Timo Vuorensola asian ilmaisi:

Ihmiset kyllä maksavat siitä, mistä he pitävät, joten tärkeintä on tehdä hyvä tuote reilulla asenteella, minkä jälkeen sen ostamisesta ja siitä maksamisesta pitää tehdä yhtä helppoa kun sen laittomasta kopioimisesta – tai helpompaa. Tämä on ainoa oikea tapa taistella – ei, vaan kilpailla – piratismia vastaan.

Viestini hyvää taidetta tuottaville tahoille kuuluukin siis seuraavasti.

Aiheesta muualla netissä:

Helsingin sanomat – Ota rahani, HBO!

Yle -Piratismi pelastaa elokuvan (Timo Vuorensola)

Suomen kuvalehti – Waretus: Hyväpalkkaiset perheenisät lataavat laittomasti elokuvia ja tv-sarjoja – miksi?

BOONUS! Teron top 8 sarjat ikinä:

The Wire, ehdoton ykkönen ja lähes täydellinen timantti

Deadwood, “COCKSUCKER!”

Six Feet Under, ehkä parasta ihmissuhdedraamaa ikinä

Arrested Development, erikoislaatuista juonellista huumoria.

The Office. Brittiversio, tietty.

Sopranos. HBO:n laatusarjojen pioneeri.

Planet Earth. Silmiähivelevän kaunis luontodokkarisarja.

Studio Julmahuvi, tartteeko ees perustella?

Boonussuositukset, näitä et oo vältsii nähny, mutta kantsii oikeesti kattoo:

Riget 1 & 2. Lars von Trierin jäätävän hämärä Twin Peaks -henkinen sairaalasarja. Kerran katsoin, en tahdo ikinä katsoa uudelleen, mutta on tämä silti must see -kamaa.

Generation Kill. The Wiren tekijöiden minisarja Irakin sodasta hyvin realistisesti kuvattuna eli tyypit jauhaa pillu- ja kakkajuttuja humveessä, välillä ampuu vahingossa siviilejä.

Buffy the Vampire Slayer. Hankala sarja suositella kelleään, koska tällä on teinisarjan leima ja, koska paskimmillaan tää on tosi paskaa. Tosin parhaimillaan ihan parasta. Ehkä epätasaisin sarja, joka on tullut katsottua kokonaan läpi. Sisältää muutamat tv-historian hienoimmista jaksoista,  mutta myös monta jaksoa, jossa meinaa kuolla myötähäpeään tekijöitä kohtaan.

Advertisements

Lisää hyvitysmaksua ja piraatit kuriin

Eduskunnan sivistysvaliokunta on julkistanut kulttuuripoliittisen listan eduskunnan vahvistamiseksi, josta Helsingin sanomat uutisoi. Itse lista on pääpiirteissään itse asiassa hyvä, mutta ketäpä nyt kiinnostaisi positiiviset ja hyvät asiat blogikirjoituksissa. Tartun siis niihin negatiivisiin, jotka osuivat silmääni.

“Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että ns. hyvitysmaksu koskee niitä laitteita, joita käytetään merkittävässä määrin yksityiseen kopiointiin. Sellaisia ovat mm. tyhjät cd- ja dvd-levyt, videotallentimet ja digisovittimet. Maksun ulkopuolella ovat navigaattorit, matkapuhelimet, tietokoneet ja kämmentietokoneet sekä pelikonsolit.

Päättäessään hyvitysmaksusta 16.12.2010 valtioneuvosto laajensi maksun piiriä myös ulkoisiin kiintolevyihin. Maksukertymän arvioidaan nousevan tämän johdosta kuluvana vuonna noin 20 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Valiokunta kuitenkin katsoo, että hyvitysmaksujärjelmää tulee edelleenkin kehittää ja uudistaa niin, että se tukee taiteilijoiden toimeentuloa.”

Kuten jo aiemmin olen todennut, hyvitysmaksujärjestelmä on ongelmissa eikä se välttämättä toteuta enää edes lain kirjainta. Asiasta on viime aikoina kirjoitettu paljon eikä mielestäni laitekannan laajentaminen yhä marginaalisempiin kopiointilaitteisiin ole ratkaisu. Tokihan absoluuttisesti kopiointia tapahtuu enemmän kuin aiemmin, koska jokainen meistä omistaa lukuisia tehokkaita digitaalisia kopiokoneita tätä nykyä. On silti kyseenalaista, että voidaanko puhua “merkittävistä määristä”, jos alle kolmannes tai kymmenesosa käyttäjistä jotain laitetta kopiointiin käyttää. Todennäköisesti tänä vuonna kovalevyjen kehikkojen myynti nousee, koska sillä tavoin pystyy kiertämään ulkoisten kovalevyjen hyvitysmaksun. Jotta hyvitysmaksusta saataisiin reilu ja sellainen, ettei se vääristä kilpailua, niin se pitäisi samantien upottaa kaikkiin laitteisiin, jotka osaavat lukea tai toistaa eri medioita ja samantien myös kaikkiin apulaitteisiin, joita niiden kanssa käytetään (näytöt, kaiuttimet). Koko järjestelmä vaatii remonttia eikä ole mitään järkeä alkaa korjaamaan purkkaviritelmillä järjestelmää, joka ei sovellu 2010-luvun tietoyhteiskuntaan. Hyvitysmaksun maksajiksi joutuu yhä useammin ihminen, joka ei yksityistä kopiointia laitteellaan harrasta. On toki väärin, että taiteilijoiden teoksia kopioidaan ilman kompensaatiota, mutta onko oikein maksattaa se sillä enemmistöllä, joka ei laitteitaan yksityiseen kopiointiin käytä? Taiteilijoiden tukemiseen on muitakin vaihtoehtoja kuin hyvitysmaksu. Muistutettakoon myös, että Opetus- ja kulttuuriministeriö oli myös sitä mieltä syksyisessä selvityksessään, että maksua ei tulisi laajentaa uusiin laitteisiin.

“Valiokunta on useissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota luvattomaan sisältöjen tietoverkkolevitykseen eli piratismiin. Esimerkiksi Euroopan digitaalistrategiaa koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, että piratismi on digitaalisten sisämarkkinoiden eräänä suurimpana kehittymisen esteenä. Mikäli luvatonta levitystä ei saada merkittävästi vähennettyä, uhkaa tilanne näivettää eurooppalaisen sisällöntuotannon. Valiokunta pitää välttämättömänä tehostaa toimenpiteitä piratismin estämiseksi.

Tulee myös kehittää toimenpiteitä, jotta kulttuurin tuottajat ja käyttäjät kohtaavat laillisin keinoin. Näin estetään piratismia.”

Valiokunnan kannattaisi tältä osin perehtyä myös siihen, mitä EU:n komissio asiasta sanoo. EU:n digiagendassa ongelmiksi nähdään enimmäkseen muut asiat kuin piratismi eikä ole sattumaa, että USA:ssa digitaaliset markkinat toimivat paljon paremmin kuin Euroopassa. Euroopassa on hajanainen tekijänoikeuslainsäädäntö ja erittäin tiukasti organisoituneet etujärjestöt, jotka eivät halua luopua neuvotteluvallastaan, koska pelkäävät jäävänsä rahallisesti tappiolle. Seurauksena on se, että monet pienemmät firmat eivät jaksa edes yrittää digitaalisten kulttuuripalveluiden lanseeraamista Euroopassa, koska neuvotteleminen kaikkien maiden kanssa erikseen vie aikaa ja rahaa. Nokian edustaja sanoi, että Comes with Music -palvelussa kesti 2-6kk neuvotella maakohtaiset sopimukset palvelulle. Per maa. Laskekaa siitä, kuinka monta bisnesneuvottelijan työtuntia Euroopean laajuisen lanseeraamiseen menee. Nokialla tähän on varaa, monilla muilla ei.

Mistä päästäänkin piratismin torjumiseen. EU:n digistrategiassa sanotaan, että “Laaja ja houkutteleva laillinen verkkotarjonta olisi myös tehokas vastaus piratismiin“. Tähän tulisi tähdätä. Piratismin torjumisessa toimivat palvelut ovat kriittisessä roolissa ja ruotsalaisten nerokas keksintö Spotify on tästä hyvä esimerkki. Itseäni myös kiinnostaisi tietää, että millaisia toimenpiteitä valiokunta on pohtinyt piratismin kitkemiseksi. Muualla maailmassa ollaan koitetty jo nettiyhteyksien pätkimistä sekä piraattien haastamista oikeuteen. Nykyaikana, kun koko nuori sukupolvi on enemmän tai vähemmän piraatteja, tehokas piratismin torjunta vaatii sitä, että luovumme yksityisyyden suojasta Internetissä tai annamme tekijänoikeusyhtiöille virkavallan valtuudet. Itse en pidä kumpaakaan toivottavana kehityksenä. Ilmoitusmenettelyjärjestelmän me saimme jo, sen tehokkuudesta emme vielä tiedä. Mitä muuta halutaan? “Toimenpiteiden tehostaminen piratismia vastaan” on turhaa sänähelinää, jos ei kerrota mitä sillä tarkoitetaan.  Tehokkaita ja oikeudenmukaisia keinoja, kun ei tunnu olevan, ellei ilmoitusmenettelyjärjestelmä sellaiseksi osoittaudu. Itse en ole valmis luovuttamaan kansalaisoikeuksiani tekijänoikeuksien vastaisessa taistelussa. Toivon, että ei ole moni muukaan.