Tekijänoikeuden suoja-aika on tällä hetkellä Suomessa ja EU:ssa tekijän elinikä + 70 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että riippuen teoksen luontihetkestä sekä kuolinhetkestä, niin tekijänoikeudella suojatun teoksen suoja-aika vaihtelee jostain 70 vuodesta aina jonnekin 130:een vuoteen ja jopa yli. Hatusta heitettynä väittäisin, että keskimäärin se on jotain hieman päälle sata vuotta. Lähioikeuksien suoja-aika aika on 50 vuotta ja se mitataan esitys-, tallentamis-, julkaisemis-, lähetys- tai valmistamisvuodesta.
Mikä on tekijänoikeuden perimmäinen tarkoitus? Olen alan kirjallisuutta ja tekijänoikeuksien historiaa selannut ja siellä yleensä mainitaan, että tekijänoikeuden määräaikaisella suojalla kannustetaan ihmisiä luovuuteen. Jos ihmiset voivat pyytää teoksestaan rahaa ilman, että kaikki voivat sen kopioida keinoilla ties millä, niin kannusteet luovuuteen ovat suuremmat ja täten myös teoksia tehdään enemmän tai niihin panostetaan enemmän. Eli se on niin kuin hyvä juttu kaikkien kannalta, ainakin siis teorian tasolla.
Tekijänoikeusteollisuus ja -järjestöt ovat usein huutelemassa siitä, että se on artisteille hyväksi, että suoja-ajat ovat pitkiä ja sen takia myös tällä hetkellä lobbaavat sen puolesta, että EU:ssa lähioikeuksien suoja nostettaisiin 70 vuoteen. Mitään todellisuuspohjaa tällä väitteellä ei oikeastaan ole ja se hyöty, joka pitkistä oikeuksista menee lähinnä tekijänoikeusteollisuudelle ja se siivu, joka menee artisteille, menee sellaisille artisteille, jotka ovat jo tienanneet teoksillaan valtavat mammonat. Hienoja taulukoita aiheesta voi lukea mm. Andrew Gowersin mainiosta tekijänoikeuksien kokonaisselvityksestä, joka on Britannian valtion tilaama riippumaton selvitys. Mm. sivulla 51 on hieno käppyrä, jossa aihetta käsitellään sekä sen jälkeen muutama muukin käppyrä. Koko aihetta käsittelevä osuus sivuilla 48-56. Yhteenvetona homma kiteytyy seuraavaan lainaukseen:
Economic evidence indicates that the length of protection for copyright works already far exceeds the incentives required to invest in new works.
Mitä haittaa sitten on pitkistä tekijänoikeuksista? Kirjastoilla ja arkistoilla on varmasti paljon sanottavaa aiheesta, mutta käytännössä se vaikeuttaa vanhojen teosten hyödyntämistä merkittävästi. Koko Europeana-projekti (ikäänkuin Euroopan digitaalinen kirjasto) on ajatuksen tasolla on aivan helkutin nerokas, mutta käytännössä vesittynyt ja raakile sen vuoksi, että pitkät suoja-ajat torpedoivat sen potentiaalin aika totaalisesti. Monet mediayhtiöt ja esim. Yle voisi myös kertoa, että kuinka paljon rahaa vanhojen teosten oikeuksien selvittämiseen menee. BBC:n osalta asiaa on arvioitukin ja koko 400000 tunnin arkistojen pelkkien oikeuksien selvittämiseen menisi 72 miljoona puntaa, ja tähän ei vielä kuulu siis niistä maksetut rojaltit, joita peritään myös aina sinne jonnekin yli 130 vuoden päähän teoksen julkaisusta, vähintään 70 vuoden päähän, jos taiteilija on kupsahtanut sillä sekunnilla, kun teos on valmistunut.
Myös vanhojen elokuvien kohtalo on tuhoutua lopullisesti sen vuoksi, että suoja-ajat eivät koskaan raukea. Ongelman laajuudesta kertoo seuraava lainaus eräästä nerokkaasta artikkelissa, jossa käsiteltiin elokuvahistorian säilyttämistä ja Star Warsia:
It has been estimated that 90% of all silent films, and 50% of all pre-1950 talkies have been lost forever.
Pitkä suoja-aika myös heikentää vanhojen teosten saatavuutta sekä nostaa niiden kuluttajahintoja, kts. esim. Gowersin selvitys. Pitkät suoja-ajat rajoittavat luovuutta, koska edes erittäin vanhoja teoksia ei voi hyödyntää uudelleen erinäisissä remiksauksissa laillisesti. Esimerkkinä voisi mainita, että erinäiset ilmaiset elokuvakerhot voisivat toimia huomattavasti paremmin, jos suoja-ajat eivät olisi naurettavan pitkiä. Kokemuksesta voin kyllä sanoa, ettei se uusien teosten oikeuksien metsästäminenkään ole kauhean helppoa, jos vaikka haluaisi jonkun leffan näyttää.
Summasummarum, pitkistä oikeuksista hyötyy A) tekijänoikeusteollisuus B) prosentti pari taiteilijoista, jotka ovat muutoinkin parhaassa asemassa taloudellisesti. Niistä taas koituu haittaa taiteilijoille (jotka haluaisivat hyödyntää vanhoja teoksia), kuluttajille ja kutakuinkin koko kansalaisyhteiskunnalle.
Mikä olisi sitten optimipituus? Siitä löytyy toki läjäpäin arvioita, mutta en ole yhtään arviota nähnyt, joka olisi yli 50 vuotta teoksen luonnista. Seuraava lainaus Gowersin selvityksestä sanoo, jotta:
Boldrin and Levine estimate that the optimal length of copyright is at most seven years. Posner and Landes, eminent legal economists in the field, argue that the extra incentives to create as a result of term extension are likely to be very small beyond a term of 25 years.
Jos halutaan pelata varman päälle, niin alkun sen tekijänoikeuden suoja-ajan voisi laskea vaikka jonnekin 30-40 vuoden tienoille teoksen luomisesta. Vaihtoehtoinen tapa olisi pitää se suht lyhyenä, tyyliin 10-15 vuotta, jonka voisi uusia sitten sen 2-3 kertaa, jos teokselleen tahtoo pidemmän tekijänoikeussuojan. Harmillisesti kansainväliset sopimukset tekijänoikeuksien suhteen ovat tämän asian suhteen varsinaista ripulia ja Bernin sopimus velvoittaa, että tekijänoikeuden täytyisi kestää 50 vuotta tekijän kuolemasta. Jos tuosta sopimuksesta ei haluta irtautua, mikä on monista syistä ymmärrettävä, niin ainut järkevä tie Suomelle, EU:lle ja koko maailmalle olisi alkaa ensin ajamaan sitä suoja-aikaa tuohon kuolema+50 vuotta ja samaan aikaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että noita sopimuksia rukattaisiin enemmän siihen suuntaan, mikä on sen tekijänoikeuden todellinen tarkoitus ja unohdettaisiin tyystin suurten mediajättien vaatimukset asian suhteen. Onhan se jo todistettukin asia, että tekijänoikeuspolitiikka on lähinnä lobbauksen tuloksia eikä politiikan ja lakien tekeminen ole aikoihin perustunut tutkittuun tietoon. Olisiko nyt jo korkea aika näyttää kuvaannollisesti persettä (miksei myös ehkä kirjaimellisestikin) lobbareille ja alkaa tekemään tekijänoikeuspolitiikkaa ihmisten eikä suuryritysten ehdoilla?
Tähän loppuun vielä se sitaatti siltä tyypiltä, joka Yhdysvaltain jossain senaatissa puhui vuonna keppi ja kilpi siitä, kuinka monopoli on paha ja se paha ei saa kestää päivääkään enempää kuin hyvän tuottamiseksi, eli luovuuden kannustimien aikaansaamikseksi, on tarpeellista.
P.S. Haastan tekijänoikeusjärjestöt ja taiteilijat esittämään perusteita sille, miksi tekijänoikeuksien täytyisi olla yli esittämäni 30-40 vuotta (tai 10-15 x 2-3).
Aiheesta muualla netissä:
Yle Blogit Pekka Gronow – Taiteilijat pidentäisivät äänitteiden tekijänoikeusaikaa
Tero Uuttana - Toisenlainen näkökulma 