Tulisiko kannabis ja ekstaasi laillistaa?

Tämä on jatkoa kirjoitussarjalle “Suomalainen päihdepolitiikka on naurettavaa pelleilyä”, joista olen kirjoittanut osat 1, 2, 3, 4 ja 5, mutta kun numerot käy jo noin isoksi, niin päätin vaihtaa otsikointitapaa. Mietin, että olisin kirjoittanut lisää naurettavuuksista kuten alkoholimittojen tarkistamiseen liittyvästä naurettavasta byrokratiasta, mutta Internetin ihmeellinen maailma toi eteeni tänään kaksi mielenkiintoista päihdepolitiikkaan liittyvää uutista, niin käsittelen niitä nyt. Tai ensin vähän metakeskustelua.

Suomessa keskustellaan valitettavan vähän huumausainepolitiikasta. Yksi syy sille on, että harva politiikassa oleva ihminen uskaltaa aiheeseen ottaa kantaa, koska seurauksena on helvetinmoinen paskamyrsky, jos päätyy sanomaan jotain huumemyönteiseksi tulkittavaa. Huumemyönteiseksi leimautuminen on päivän politiikassa erittäin paha asia, koska suuri yleisö ei ajattele rationaalisesti huumepolitiikkaan liittyviä asioita ja huumeisiin liittyy mieletön määrä mielikuvia, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon.

Yksi syy on myös se, että ei kukaan täysjärkinen halua tulla rinnastetuksi äänekkäimpiin kannabiksen tai muiden huumeiden laillistamista ajaviin ihmisiin. Anteeksi vain, mutta en edes minä. Siellä suunnalla on hyvinkin fanaattista väkeä, joka näkee asiat vain omasta näkökulmastaan ja on hyvä syy epäillä, että osalla on oma lehmä ojassa. Se toki ei tee argumenteista huonompia, vaikka on oma lehmä ojassa. On silti ymmärrettävää, että ihmisten näkökulmasta se vaikuttaa siltä, että se on sama asia kuin ylinopeutta ajava ihminen haluaisi nopeusrajoituksista eroon, vaikka kyse onkin tyystin eri asiasta.  Myöskään halu käyttää huumeita vapaasti ei ole aikuisten oikeasti mikään lähtökohta hyvälle ja järkevälle huumausainepolitiikalle, mitä valitettavan usein myös kohtaa.

Mikä sitten on? Kysymys on siitä, että mitkä ovat eri päihdepoliittisten linjausten hyvät ja huonot puolet. Kysymys ei ole siitä, onko huumeiden käyttäminen hyvä vai huono asia vaan siitä, mistä päihdepoliittisesta linjauksesta aiheutuu vähiten haittaa yhteiskunnalle ja sen yksilöille. Yksinkertaistettuna kysymys esimerkiksi siitä, että onko yhteiskunnalle enemmän haittaa siitä, että kannabiksen myynti on laitonta vai laillista. Molemmissa on omat haittapuolensa. Toinen vastaava kysymys on, että onko sen käytön rangaistavuudesta enemmän haittaa kuin hyötyä. Vastaavia kysymyksiä voi keksiä monia ja sellaista päihdepolitiikkaa ei ole olemassakaan, joka lakaisisi kaikki ongelmat tiehensä.

Sitten päivän aiheeseen. Päihdepolitiikalla on tosi monesti jalot tavoitteet. Käytännössä niiden seuraukset ovat vain usein pahempia kuin ongelma, jota yritettiin korjata. Yle uutisoi (alkuperäinen uutinen täällä) tänään kuinka Kanadassa terveystarkastaja Kendall suosittelee ekstaasin saamista sääntelyn alle. Jutussa sanotaan jotta:

Kendallin mukaan puhtaan ekstaasin myynnin säännöstely alkoholin tapaan olisi tehokkaampi keino haittojen hallitsemiseksi kuin aineen luokitteleminen laittomaksi huumeeksi.

Oikein annosteltuna puhdas ekstaasi eli MDMA on lääketieteellisten tutkimusten perusteella turvallinen aine, Kendall toteaa. Ekstaasiin liittyvät riskit ovat lääkärin mielestä liioiteltuja ja ne johtuvat rikollisten ekstaasiin lisäämistä epäpuhtaista aineista.

Eli lyhyesti sanottuna ekstaasissa vaarallista ei ole ekstaasi vaan se, että katukaupassa myydään epäpuhdasta ekstaasia, johon ihmisiä kuolee. En löytänyt arvioita kuinka paljon Suomessa on ekstaasin käyttäjiä tai kokeilijoita, mutta Euroopan neuvoston arvioiden mukaan se on heti kannabiksen jälkeen toiseksi suosituin huumausaine Euroopassa ja väittäisin, että myös Suomessa. 15-34 -vuotiaista kannabista on kokeillut 22,4% (Lähde: Wikipedia), joten jos vaikka luku olisi neljänneksen tuosta, niin kyseessä on merkittävä määrä ihmisiä. Se, että ainetta ei saa laillisesti johtaa siis käytännössä mielestäni kahteen merkittävään ongelmaan A) epäpuhtauksia sisältävään ekstaasiin, joka voi olla hengenvaarallista B) järjestäytyneen rikollisuuden massiiviseen tukemiseen. Ekstaasia ei kotikasvateta, se vaatii käsittääkseni laboratorion, joten se on käytännössä aina lähtöisin järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Kaikki tämä siis siksi, että aine, joka on professori David Nuttin mukaan ratsastusta turvallisempi, on laitonta. On syytä kysyä, että ovatko kriminalisoinnista aiheutuvat hyödyt suurempia, mitä mahdolliset haitat siitä, että ekstaasi tuotaisiin valtion valvomiin laitoksiin myyntiin.

Tuo ei ole ainut, mitä kyseinen professori on huumeista lausunut. Guardian uutisoi tänään, että hänen mukaansa alkoholin kulutusta voitaisiin vähentää jopa 25% laillistamalla ns. coffee shopit eli kannabiskahvilat. 25% ei ole mikään pieni luku, joten epäilisin hieman vaikutuksen suuruutta, mutta jopa alle puolet siitä olisi kansanterveydellisesti erittäin merkittävä. Alkoholin haitat kansanterveydellisesti ovat kuitenkin aivan toisisssa sfääreissä kuin muiden huumeiden haitat yhteensä, se on mm. työikäisten yleisin kuolinsyy. Asiantuntijoiden mukaan alkoholi onkin vaarallisempi huume kuin ekstaasi tai kannabis (tässä hieno kuva), eikä sitäkään saatu kuriin kieltolailla.

THL:n raportin mukaan ( s. 34) vuonna 2008 huumausaineiden haittakustannukset valtiolle olivat 126 miljoona euroa. Raportista voi todeta tarkemmin, että mistä tuo summa koostuu, mutta sanottakoon, että merkittävä osa niistä johtuu aineiden laittomuudesta (vankeinhoito 36,6 milj, poliisitoimi 18,1 milj., tullivalvonta 5,8 milj, tuomioistuinlaitos 5,4 milj.). Pekka Lith sanoo tilastokeskuksen sivuilla, että “vuonna 2001 huumekaupan laskennallinen arvo oli 130-250 miljoonaa euroa, mikä on 0,2-0,4 prosenttia yksityisistä kulutusmenoista”. En löytänyt uudempia lukuja, mutta pelkällä 2% inflaatiolla nuo summa olisivat nykyään 24,3 prosenttia suurempia ja huumekauppa on kasvanut vuosi vuodelta tämän lisäksi, joten todelliset luvut ovat siis nykyään merkittävästi suurempia. Puhutaan kuitenkin sadoista miljoonista euroista. Verotuloa valtiolle tästä koituu suoraan 0 euroa.

On päivänselvää, että osa huumeisiin liittyvistä haitoista kasvaa, jos niiden myynti laillistetaan. Kysymys on siitä, ovatko ne haitat suurempi kuin ne hyödyt, joita laillistamisesta seuraa. Haittoja voitaisiin ainakin vähentää merkittävästi jakamalla opiaatteja ja muita kovia huumeita narkomaaneille ilmaiseksi, kuten olen aikaisemmin ehdottanut ja niin kuin jo monissa maissa toimitaan. Samaten käyttäjien rankaiseminen aiheuttaa käytännössä vain turhia kuluja, mutta se ei auta ketään. Laittoman huumekaupan osuutta voitaisiin vähentää ainakin sillä, että lopetettaisiin kannabiksen kotikasvattajien jahtaaminen. Onko järkeä suunnata resursseja sellaisen toiminnan kitkemiseen, joka vähentää merkittävästi järjestäytyneen rikollisuuden tuloja? Mielestäni ei ole ja pahin farssi tässä episodissa oli tapaus Viherpeukku, josta esim. Mikko Niskasaari on kirjoittanut. Lääkekannabiksen saatavuuden helpottaminen vähentäisi myös laitonta kysyntää ja toisi jonkin verran verotuloja, vaikka määrä olisikin tippa meressä. Sekin asia on Suomessa tehty tarpeettoman hankalaksi ja on absurdia, että MS-tautia sairastavat saavat helpommin kannabista vaivoihinsa katukaupasta kuin apteekista.

Entä se kannabis ja ekstaasi? Suomessa huumeidenkäyttö ei ole kaikilta osin samalla tasolla kuin monissa muissa Euroopan maissa eikä huumepolitiikkaa voi tehdä sen perusteella, mikä toimii muualla. Joskin Suomi on hyvää vauhtia kirimässä muita maita monien aineiden käytön suhteen. Portugalin malli taas näyttää sen, että huumeidenkäyttö ei räjähdä välttämättä käsiin, vaikka niiden käytöstä ei rangaistakaan. Puhdas ekstaasi on uusimpien tutkimusten mukaan valovuosia turvallisempaa kuin katukaupassa myytävä ekstaasi ja ratsastus aiheuttaa enemmän kuolemia. Kannabiksen käyttö on jo yleisyydeltään sitä luokkaa, että siitä aiheutuvat verotulojen menetykset ja kriminalisoinnin muut kustannukset ovat niin suuria, että on järkevää kyseenalaistaa nykypolitiikan miellekkyys.

En ole satavarma vastauksistani, koska on hyvä säilyttää kriittisyys asiaan. Vähintäänkin olisi järkevää jakaa kovia huumeita narkomaaneille ilmaiseksi ja dekriminalisoida käyttö. Mutta myynnin laillistaminen on toinen kysymys ja vuosien pohtimisen jälkeen näkisin, että nykytutkimusten valossa sekä kannabiksen ja ekstaasin myynnin laillistaminen poistaisi enemmän ongelmia kuin toisi. Koska minulla ei ole vakavasti otettavaa poliittista uraa, niin voin tämän sanoa ääneen. En odota, että poliittisella tasolla tämä herättää kauheasti keskustelua, koska Suomessa poliitikot ovat hyssytteleviä nynnyjä eivätkä uskalla nostaa kissaa pöydälle ennen kuin kansan syvien rivien keskuudessa asialle on tullut riittävästi kannatusta. Nykyään muut kuin asemansa vakiinnuttaneet poliitikot (kuten Soininvaara) eivät uskalla lausua huumausainepolitiikasta juuta tai jaata, ellei nyt kristillisiä lasketa, jotka vastustaa aina kaikkea ja ikuisesti. Toivon olevani väärässä hyssyttelevien poliitikkojen suhteen, jää nähtäväksi. Tärkeintä olisi rationaalinen keskustelu aiheesta sillä tällä hyssyttelytaktiikalla ongelmat vuosien saatossa kasautuvat, lopulta leviävät käsiin ja asiaan reagoidaan aivan liian myöhään. Mielelläni en odottaisi sitä, että paska osuu niin sanotusti tuulettimeen.

Lisäyksiä ja huomioita (21.6.2012)

-Hieman selitystä termeistä. Dekriminalisoinnilla viitataan yleensä siihen, että huumeiden käytöstä ei tulisi rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tässä tilanteessa myymisestä niitä silti voisi seurata. Myymisen laillistamisella taas tarkoitetaan lähes aina sitä, että myyminen sallittaisiin kontrolloidusti, esim. valtion liikkeisssä (Alko) tai tietyillä reunaehdoilla esim. apteekeissa.

-En pidä ekstaasia harmittomana huumeena vaan kaikki huumeet ovat enemmän tai vähemmän vaarallisia terveydelle. Se on vain huomattavasti vaarallisempaa siinä muodossa, minä se katukaupassa liikkuu kuin puhtaana. Vaikutukset ovat kuitenkin monesti yksilöllisiä.

-Ekstaasin vaikutuksia tulisi tutkia lisää, ja etenkin yhteisvaikutuksia muiden päihteiden tai esimerkiksi fyysisen rasituksen kanssa. Myös valistusta pitäisi tältä osin parantaa. Diileri ei todennäköisemmin kerro asiakkaalleen varotoimenpiteitä, miten ainetta tulee käyttää.

-Huumeiden dekriminalisoinnin tai myynnin laillistamisen seurauksena on mahdollista, että käyttömäärät lisääntyvät. Kontrolloitu myynti on kuitenkin monesti parempi asia kuin kontrolloimaton pimeä kauppa, koska haittavaikutuksiakin voidaan kontrolloida paremmin.

-Kontrolloitu laillistettu myynti katkaisi merkittävän tulolähteen järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Järjestäytynyt rikollisuus on oikeasti vaarallinen ilmiö ja niissä piireissä ihmisten tappaminenkaan ei ole tavatonta. Huumekaupasta saaduilla rahoilla rahoitetaan myös muuta rikollista toimintaa.

-Jakamalla opiaatteja ilmaiseksi narkomaaneille, vähennetään merkittävästi pienrikoksia ja huumekaupan tuloja.

-Ihmisellä on luontainen tarve saada päänsä sekaisin jollain tavoilla, joten mielestäni päihteetön yhteiskunta on utopia. Tietääkseni sellaista ei ole koskaan isossa mittakaavassa ollut, joten sellaiseen pyrkiminen on toivotonta. Järkevämpää on pyrkiä minimoimaan haittoja, koska niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa.

-Huumeiden haittoja arvioiva artikkeli Development of a rational scale to assess the harm of drugs of potential misuse

YAD oli muuttanut mielipiteitään hiljattain siihen suuntaan, että kannabiksesta tulisi antaa huomautuksia, ei sakkoja ja rekisterimerkintöjä, jotka voivat edistää syrjäytymistä. Aiemmin YAD on ollut sanktioiden kannalla. Huomautusjärjestelmä on jo varsin lähellä käytön dekriminalisointia.

HS uutisoi, että Uruguayssa aikovat myydä kannabista rekisteröityneille käyttäjille vähentääkseen rikollisuutta.

Muualla netissä:

Suomen virallisen kotikasvattajan blogi

Suomen laki – Suuri Juristikysely: Huumausaineen käyttörikos ja uskonrauhan rikkominen turhimmat

Soininvaara – Huumepolitiikka tulee uudistaa

Advertisements

Suomen päihdepolitiikka on naurettavaa pelleilyä osa 5 – nuuska ja sähkötupakka

Ajankohtaisessa kakkosessa oli juttua sähkötupakasta hiljattain. Olen myös kavereiden kautta kuullut ilmiöstä. Mielenkiintoinen ilmiö. Ajankohtaisesta kakkosesta opin myös, että nikotiinipitoisten nesteiden myynti on Suomessa kielletty. Nyt kuitenkin sähkötupakat ja niiden myynti verkkokaupoissa aiotaan kieltää Suomessa vuodenvaihteen jälkeen, koska Valviran mukaan esillepanokielto koskee myös tupakkatuotteiden jäljitelmiä. Asiasta enempi kirjoitteli Molex Mäkinen täällä.

Minua vähän hämmentää tuo asia. En tiedä onko Valviran tavoitteena ollut sähkötupakan myynnin lopettaminen vai onko kyseessä vain yksi kieltoasetus, jonka seurauksia ei ole osattu arvioida. Lopputulos kuulostaa kuitenkin typeryydeltä. Jos sähkötupakat haluttaisiin kieltää, niin mielestäni olisi nyt vähintäänkin osoitettava, että ne on oikeasti todella vaarallisia. Lähtökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että oletuksena se, että kaikki on kielletty, on myös todella typerä. Käytännön tasolla typerää tässä on se, että verorahoja ja työllisyyttä ajetaan nyt sitten pois Suomesta ja aiheutetaan turhia logistiikkakustannuksia ja sitä kautta päästöjä, kun kierrätetään tuotteita ulkomaiden kautta. En ymmärrä myöskään nikotiininesteiden kieltoa. Jos kerta meillä saa myydä nikotiinituotteita muissa muodoissa ja omaan käyttöön tilaaminen on sallittua ulkomailta, niin miksi ihmeessä niitä ei saisi myydä nesteenä?

Toinen outo käytäntö on nuuskakielto, jonka perusteluja EU olikin luvannut tutkia. Okei, kun kielto on asetettu voimaan, niin asiasta ei varmasti tiedetty niin paljon kuin nykyään. Nykyisten tutkimusten valossa on kuitenkin hankala nähdä, että miksi nuuskaaminen olisi vaarallisempaa kuin tupakointi. En näe, että nuuskan myyntikiellolle olisi enää perusteita. Sen lisäksi se vie myös verotuloja Suomesta ulkomaille ja omien kokemusten mukaan edes täällä sisämaassa eli Jyväskylässä nuuskaaminen ei ole mitenkään harvinaista, joten käyttäjiä löytyy kuitenkin merkittävä määrä.

Päihteiden käytön vähentämiseen pyrkiminen on hyvä juttu, mutta minusta sen täytyy tapahtua muilla keinoin kuin kielloilla, jos kyseessä on teot, jotka vahingoittavat vain tupakoijaa itseään. Haittaverot ovat hyvä juttu myös, jotta kustannukset julkiselle sektorille saadaan katettua. Valistus ja kasvatus riittää, ja jos ei riitä, niin entä sitten? Ei päihteetöntä yhteiskuntaa saada aikaan kuitenkaan, mutta haittoja voidaan minimoida. Pidän kuitenkin ihmisen vapautta valita tärkeänä asiana, jos siinä samalla ei vahingoita muita tai ympäristöä.

P.S. City-lehden sivuilla kivasti linkataan tekstiini. Olkoonkin, että otin nuo päästöt tekstissä esille, niin en oikeasti näe niitä isossa mittakaavassa kovinkaan relevanttina argumenttina tässä asiassa. Enemmänkin periaatteen tasolla on typerää aiheuttaa turhia päästöjä kuten kierrättämällä tuotteita väkipakolla jonkun toisen maan kautta, jos niitä kerta postilla saa tilattua tänne sitten sieltä toisesta maasta.

Suomen päihdepolitiikka on naurettavaa pelleilyä osa 3 – Alkoholivero ja juomatyypit

En edes jaksa lähteä Guzenina-Richardsonin tai Räsäsen viimeaikaisiin lausuntoihin ja niiden ongelmiin vaan tuon esille erään minua jo tovin pohdituttaneen aiheen eli alkoholiveron eroavaisuudet eri tuoteluokkien välillä. Alkoholiverojärjestelmä ei ole mitenkään liian selkeä, ainakaan minulle, mutta pääpiirteissään vero on jaettu alkoholiprosentin ja kokonaistilavuuden mukaan verotettaviin juomiin. Ilmeisesti yksi syy nykyiseen järjestelmään on pyrkimys harmonisoida järjestelmää EU:n sisällä, mutta jos nyt kuitenkin mietitään, että voisiko järjestelmä olla viisaampi. Minä pidän alkoholiveroa erittäin hyvänä asiana, mutta nykyinen järjestelmä on aiheuttaa tilanteita, joissa vero per gramma alkoholia vaihtelee yllättävänkin paljon. Panimoliitollakin on tästä hieno diagrammi, jota tähän nyt lainaan:

Alkoholiverot eri juomille lokakuussa 2009, eur/alkoholitilavuusprosentti

Tämä tarkoittaa sitä, että viinissä on tällä hetkellä suhteessa alhainen alkoholivero, jos mitataan paljonko juomassa on puhdasta viinaa tilavuudesta. Myös oluelle ja käymisteitse valmistetuille alkoholeille on erilaiset verot keskenään. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi siidereitä ja kaupan lonkeroita verotetaan eri tavalla kuin olutta. Miksi? Eikö samanvahvuiset juomat ole yhtä vaarallisia ihmiselle, jos puhutaan alkoholin vaikutuksista? Ihan älytön rajaveto ja aiheuttaa sen, että olutta suositaan verollisesti suhteessa muihin käymisteitse valmistettuihin juomiin. Kiva juttu, esim. keliaakikoille.

Kaupoissa ei myöskään saa myydä muita kuin käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaupan lonkerot ovat aivan eri tavaraa kuin Alkon lonkerot. Miksi valmistustapa on millään tavalla olennainen seikka alkoholijuomassa ja sen myyntikohtelussa? Myös käymisteitse valmistettuja juomia verotetaan eri tavalla kuin muilla tavoin tehtyjä juomia. Edelleen, onko gramma alkoholia jollain tavalla vaarallisempaa, jos se on lisätty juoman sekaan jälkikäteen kuin jos se olisi syntynyt käymisprosessin seurauksena?

Ylipäätään koko alkoholiverojärjestelmä on hyvin sekava vyyhti, jonka koukerot ja niiden perusteet eivät ainakaan minulle aukea kokonaan. On outoa, että samanvahvuisia alkoholijuomia verotetaan eri tavalla. Sen sijaan on perustellumpaa, että alkoholivero on ikäänkuin progressiivinen, että väkevissä veroa per alkoholigramma on suhteessa enemmän kuin miedoissa, koska väkevien juomisen haittavaikutuksista, esim. aggressiivisuuden lisääntymisestä on kuitenkin jonkin verran näyttöä. Samanvahvuisia tai eri tavalla tehtyjä alkoholijuomia ei pitäisi kohdella eri tavoin, ellei syytä poikkeukseen ole (poikkeus voisi olla esim. punaviinin juomisen ja sydän- ja verisuonitautien vähenemisen yhteydet). Tieteelliset tutkimukset eivät näyttäisi tukevan tältä osin nykyisen käytännön outoja tapoja luokitella samanvahvuisia alkoholijuomia. Jos jollain on antaa hyviä perusteluita nykykäytännölle, niin kuulen ne kyllä mielellään, mutta koko alkoholiverojärjestelmä näyttäisi olevan vain kasautunut historian saatossa ilman, että se on varsinaisesti perustunut edes tutkittuun tietoon. Nykyinen tilanne ainakin kannustaa ihmiset hakemaan siiderit ja lonkeronsa Tallinnasta, jos ei muuta.

Lyhyesti toimenpide-ehdotus: alkoholiveron tulisi määräytyä juoman vahvuuden perusteella, ei tekotavan tai juomatyypin perusteella, ellei jotain perusteltua syytä poikkeukseen ole. Näin.