Pakkoruotsikeskustelun taso on surkeaa ja toimenpiteet vääriä

Pakkoruotsi-instituutio pähkinänkuoressa:

1. Ruotsin opiskeleminen peruskoulussa

2. Ruotsin opiskeleminen toisen asteen oppilaitoksissa

3. Ruotsin opiskelu korkeakouluasteella

4. Virkamiesruotsin vaatimus valtion ja kunnan virkamiehiltä

Pakkoruotsikeskustelussa kysytään vääriä kysymyksiä ja perustellaan omia kantoja niiden väärien kysymysten vastauksilla, vähän samaan tapaan kuin huumekeskustelussa. Pakkoruotsia perustellaan esimerkiksi sillä, että ruotsin opiskelu on hyödyllistä, vaikka pitäisi miettiä onko sen opiskelu hyödyllisempää kuin jonkun muun asian opiskelu. Sitä perustellaan myös sillä, että ruotsinkielisille olisi palveluita, kun pitäisi kysyä, että onko se oikeasti paras tapa turvata ne palvelut. Myös pakkoruotsi-instituution ensimmäisiä kohtia perustellaan jälkimmäisillä, mikä on myös varsin outoa, koska jos instituutiota lähetään muuttamaan, niin tottakai siihen täytyy tehdä muutoksia kauttaaltaan.

Mitä sitten pitäisi kysyä, jos kysymykset keskustelussa on vääriä? Pitäisi kysyä, että a) onko pakkoruotsi hyödyllisempää yksilölle kuin saman ajan käyttäminen jonkin muun asian oppimiseen b) onko pakkoruotsi hyödyllisempää yhteiskunnalle kuin saman ajan käyttäminen jonkun muun asian opettamiseen? Vastaus molempiin on kieltävä. Argumentit ranskalaisin viivoin tässä:

-Pakkoruotsi-intsituutio syö resursseja muiden kielten oppimiselta, joka on johtanut siihen, että suomalaisten kielitaito on huomattavasti  suppeampi kuin esimerkiksi ruotsalaisten. Ihmisen oppimiskyky on rajallinen samoin kuin oppimiseen käytettävä aika.

-Ruotsia puhutaan varsin pienellä alueella sekä sitä puhuu varsin harvat ihmiset verrattuna esimerkiksi saksaan, ranskaan tai espanjaan. Vaikka ruotsi on maantieteellisesti lähellä, niin on todennäköisempää, että yksilö tarvitsee työelämässä jotain muuta kieltä kuin ruotsia. Myös talouden näkökulmasta ruotsi on varsin pieni markkina-alue ja EU-alueella em. mainitut kielet ovat tärkeämpiä.

-Ruotsinkielisten kanssa kommunikointi onnistuu pääosin erittäin mainiosti englannilla, toisin kuin esimerkiksi venäläisten, espanjalaisten tai kiinalaisten kanssa, joiden keskimääräinen kielitaso on huomattavasti ruotsinkielisiä heikompi. Ruotsin osaaminen ei ole välttämätöntä, jos aikoo kommunikoida ruotsinkielisten kanssa.

-Pakkoruotsi-instituutio on epäonnistunut tavoitteessaan. Suomalaisten ruotsinkielen taso on surkea ja virkamiesten ruotsinkielen pätevyys on keskimäärin lähinnä tyhjä lupaus. Resurssit menevät hukkaan sekä yksilöiltä ja yhteiskunnalta.

Juuri hiljattain päätettiin, että ruotsinkielen opetus aloitetaan jo kuudennella luokalla “koska opetusministeriö haluaa lisätä elävän kaksikielisyyden toteutumista kouluissa ja yhteiskunnassa”. En tiedä mitä tuo “elävä kaksikielisyys” käytännössä tarkoittaa, mutta minun käsittääkseni Suomessa ei ole elävää kaksikielisyyttä kuin Ahvenanmaalla ja rannikkoalueilla, lähes kaikkialla muualla on kunnissa enemmän venäjää puhuvia kuin ruotsia puvia. Tilastokeskuksen hienot kartat demonstroivat tätä asiaa. Ne eivät varsinaisesti sano sitä, että Suomessa olisi venäjää puhuvia niin älyttömästi vaan lähinnä alleviivaavat sitä kuinka alueellista kaksikielisyys Suomessa on. Ruotsinkielisiä on Suomessa n. 300 tuhatta, joista suurin osa puhuu erinomaista suomea. Venäjänkielisiä on Suomessa n. 50 tuhatta, joista suurin osa ei puhu erinomaista suomea.

Tuo päätös ruotsin aloittamisesta kuudennella ei kuitenkaan lisää siihen käytettävää tuntimäärää. Kuulostaa omituiselta keinolta ruotsin kielen parantamiseksi, koska olen käsittänyt, että kielien opiskelut sujuu paremmin niin, että sitä on paljon lyhyen ajan sisään kuin vähän kerrallaan pitkän ajan sisään. Tuo elävän kaksikielisyyden vaaliminen kuulostaa muutenkin todella oudolta argumentilta. Jos elävää kaksikielisyyttä haluttaisiin oikeasti vaalia, niin varmaan tehokkainta olisi pistää myös täysi-ikäiset ja koulunsa suorittaneet ihmiset säännöllisesti ruotsinkursseille, vähän niin kuin armeijan kertausharjoitukset. Elävä kaksikielisyys über alles! Oho, meni saksan puolelle.

(Tästä tulee taas vähän repaleinen kirjoitus, mutta tulkoot)

Ruotsinkielisten ihmisten palveluiden turvaaminen Suomessa on oikeasti tärkeä asia, jota kannatan. Silti sitä ei ole mitään järkeä toteuttaa nykyisellä tavalla, jossa ihmiset (kuten minä) ovat paperilla ruotsia puhuvia, mutta harva oikeasti sitä osaa hyvin. Huomattavasti järkevämpää olisi pitää huolta siitä, että kaksikielisillä alueilla löytyy ruotsinkielen osaamista kuntien työntekijöissä. Muissa kuin kaksikielisissä kunnissa voitaisiin ruotsinkielen osaamisesta taas palkita vaikka pienellä palkanlisällä, joka motivoisi ihmisiä käymään jonkun kielikokeen, joka oikeasti kertoo jotain siitä osaamisesta. Myös tulkkien käyttö olisi varmasti mahdollista sellaisten tapausten kohdalla, jossa yksikielisellä alueella on ruotsinkielisiä, jotka haluavat asioida valtion virastoissa. Nykyistä pakkoruotsi-instituutiota ei tarvita palveluiden takaamiseen ja jo eräätkin kuntaliitostapaukset (Kokkola & co.) kertovat sitä karua kieltään, että edes ruotsinkieliset eivät tähän usko. Suomi on myös ollut kaksikielinen huomattavasti kauemmin, mitä pakkoruotsi-instituutio on ollut olemassa. Pakkoruotsi-instituutio on rakennettu enimmäkseen 1970-luvulla.

Entä se pakkosuomi sitten? En kannata sitäkään, vaikka siitä on varmasti hyötyä yksilöille, mutta on hyvin vaikea perustella pakkokieli-instituutiota vain tietyille kieliryhmille, jos toisille kielet ovat vapaaehtoisia. Ruotsinkieliset vanhemmat varmasti haluaisivat lapsensa osaavan suomea jatkossakin, elleivät ole ns. paskoja vanhempia, joten käytännön ongelmaa pakkosuomen poistuminen tuskin aiheuttaisi.

Mitä sitten tarjoan tilalle? Sitä, mitä monet muutkin ovat ehdottaneet eli B-kieli, jonka voisi valita vapaasti muutamasta vaihtoehdosta, joista yksi olisi ruotsi. Muut voisivat olla saksa, ranska, espanja ja venäjä. Peruskoulujen täytyisi tarjota vähintään kolmea B-kieltä. seitsemännen (no miksei jo kuudennenkin) luokan alussa valittaisiin näistä kaksi, jonka peruskurssit jokainen kävisi ja sen jälkeen päättäisi, että kumpaa kahdesta kokeilemastaan haluaa jatkaa (poikkeusjärjestelyin ne, jotka eivät halua kumpaakaan vaan sen kolmannen).

Lukiotasolla taas vähintään kaikkia viittä, jotta lukioon siirtyessä pystyisi jatkamaan aloittamaansa B-kieltä ja myös sen joskus kirjoittamaan. Kesken peruskoulun paikkakuntaa vaihtaville tarjottaisiin sitten lukukausien alussa jotain intensiivikursseja kielistä, jos on käynyt niin ikävästi, että uudella paikkakunnalla ei noiden kolmen kielen joukkoon kuulukaan se, jota aiemmassa koulussa opiskeli. Jos resursseja riittää, niin voisihan peruskoulut velvoittaa opettamaan jo viittä eri kieltä, mutta se on kalliimpi, mitä tämä ns. 3&5 -mallini.

Jos pakollisuudesta ei millään ilveellä voi päästää irti, niin toinen noista ekoista B-kielen kursseista voisi olla pakollinen ja ruotsia. Ruotsin ja Suomen historiaa voidaan ja käsitellään historian tunneilla. Yhteinen historia ei ole mikään argumentti kielen opiskelulle, koska muuten täällä olisi myös pakkovenäjä.

Jos joku haluaa verisesti argumentoida pakkoruotsin puolesta, niin olen varmis ampumaan argumentteja alas esimerkiksi kommenttiosiossa. Mitäs mieltä muut kansalaiset/medborgare on asiasta?

P.S. Jos joku löytää sen hienon tilaston, jossa oli ruotsalaisten aikuisten kieliosaaminen ja suomalaisten aikuisten kieliosaaminen rinnakkain, niin saa linkittää. Se oli karunnäköinen Suomen osalta, koska osaaminen oli niin naurettavan suppeaa.

Muualla netissä:

Helsingin Sanomat – EK: Pakkoruotsista luovuttava valintamahdollisuuksien lisäämiseksi

Helsingin Sanomat – Professori poistaisi pakkoruotsin lisäksi pakkosuomen

Yle uutiset – Torvalds ehdottaa pakkoruotsista luopumista

Pakkoruotsi.net

Advertisements

27 thoughts on “Pakkoruotsikeskustelun taso on surkeaa ja toimenpiteet vääriä

  1. Kiitos hyvästä tekstistä!

    Ahvenanmaalla poistettiin pakkosuomi jo viitisen vuotta sitten. Perusteluna oli, että pakollinen suomi söi nuorten muun kielitaidon, ei riittänyt enää resursseja opiskella saksaa tai ranskaa. Nyt suomi on valinnainen kieli saksan, ranskan, espanjan ja venäjän rinnalla. Vapaa kielivalinta toimii siellä kuten Ruotsissakin ja suurimmassa osassa Eurooppaa.

    Itse asiassa missään maailmailmassa ei näytä olevan pakkoruotsiamme vastaavaa pientä pakollista vähemmistökieltä, joka ei myöskään ole ollut enemmistön esivanhempien puhuma kieli.

    Tietysti pakkoruotsi kaventaa muuta kieltenopiskelua, ei missään maailmassa vaadita enemmistökielisiltä nuorilta kolmea vierasta kieltä, monissa paikoin ei edes kahta, suurissa kieliryhmissä selvitään äidinkielellä. Kielitaitovaatimukset verottavat muuta asiantuntemusta ja on erityisen ongelmallinen matemaattisteknisillä aloilla. Uutena ongelmaryhmänä kouluissa ovat maahanmuuttajat ja lukivaikeuden omaavat: mitään vapautuksia ei enää anneta, kun niitä tarvitsevien määrä olisi niin suuri, että koko pakkojärjestelmä murentuisi.

    Kaikkein oudointa on se, ettei meillä virallisessa keskustelussa poliitikkojen tarvitse perustella pakkoruotsia – riittää, että vedotaan “elävään kaksikielisyyteen” ja julistetaan, että ruotsi kuuluu “suomalaiseen yleissivistykseen”. Vapaan kielivalinnan kannattajat mustamaalataan alemmuudentuntoisiksi ja huonosti koulutetuiksi “persuiksi”, jopa Kokoomuksen hehkeästä Sanna Lauslahdesta HBL käytti nimitystä “svenskätare”.

    Tämä on järjetön tilanne. Toivoisin lapselleni järkevämpää kielipalettia ja ennen kaikkea avointa, keskustelevaa demokratiaa kunnioittavaa isänmaata.

  2. Pakkoruotsikeskustelun taso on tosiaan surkea. Sinun kirjoituksesi ei kuitenkaan ole keskustelussa mikään tason korotus tai uusi suunnanavaus. Sinäkin käyt väärää keskustelua vääristä syistä. Rakennat vasta-argumentoinnissasi samanlaisia olkinukkeja, joita kritisoit hetkeä aikaisemmin ja ajatuksesi ovat juuttuneet samalle fennomaanisen propagandan tasolle, jota olet lukenut pakkoruotsi-sivustoilta. Odotin parempaa. Odotin, että olisit ymmärtänyt mistä keskustelussa on oikeasti kyse.

    Pakkoruotsikeskustelussahan ei ole kyse ruotsin kielen opiskelusta Suomessa. Siinä on kyse ruotsin kielen asemasta Suomessa. ”Keskustelussa” halutaan päästä eroon ”ruotsinkielisistä palveluista”, eli tämän maan kansalaisten oikeudesta käyttää omaa äidinkieltään oikeudessa, lääkärissä ja eduskunnassa. ”Keskustelussa” ”pakkoruotsin” ”vastustajat” haluavat tehdä Suomesta yksikielisen. Sees paljastaa sen kommentissaan, missä hän ihailee yksikielistä Ahvenanmaata. Sinä paljastat sen muun muassa kuvailemasi ”Pakkoruotsi-instituution” neljännessä kohdassa.

    Koulujärjestelmää pitäisi kyllä uudistaa. Siitä kaikki voivat olla samaa mieltä. Kaikin puolin täydellisen koulujärjestelmän rakentamisen suurin ongelma lienee rahan puute. Toiseksi suurin ongelma taitaa olla se, että jotkut fanaatikot ovat kääntäneet kaiken huomion yhteen aineeseen. Koko tilanne muistuttaa sitä kohtausta Monty Pythonin Elämän tarkoituksessa, jossa yritysjohtajalle kerrottiin samassa virkkeessä sekä elämän tarkoitus että se, että ihmiset eivät käytä tarpeeksi hattuja. Yritysjohtaja oli kiinnostunut vain hatuista.

    Jos asiaa ei ajattele, niin voisi helposti luulla ”pakkoruotsikeskustelua” käyvien olevan huolissaan valtion rahoista tai hitaiden lasten tulevaisuudesta. Silloinkin loogisin ratkaisu olisi valtiollisen rahoitusjärjestelmän uudistaminen tai erityisopettamisen parantaminen. Mutta jotenkin, mikä ikinä onkaan ongelmana, niin ratkaisu on aina ”pakkoruotsin” poistaminen. Muutenkin, ”keskustelun” samat ”argumentit” esiintyvät aina, kun ruotsin kielen asemaa Suomessa sivutaan olla edes jossain sivulauseessa. Sotilaspalveluksen suorittaminen ruotsin kielellä= pois pakkoruotsi. Ruotsinkielinen lääkärikoulutus Helsingin yliopistossa= pois pakkoruotsi. Järeät käännösvirheet ylioppilaskokeissa= pois pakkoruotsi. Aina samaa kakkaa. Aina samaa propagandaa. Aina samaa epämääräistä höpinää resurssien allokaatiosta, ihmisen oppimiskyvystä, yhteiskunnan tai yksilön kielitarpeesta, demokratian luonteesta ja siitä, mitä suomalaisuus oikeastaan on. Jotenkin asiassa on vain kaksi leiriä: hyvät vastaan pahat. Sinä olet tietenkin hyvä. Sinulla on kaikki vastaukset.

    Keskustelun taso on tosiaan surkea. Ihmiset puhuvat toistensa ohi. Euroopan synkästä historiasta muistuttava kansallismielisyys nostaa päätään. Retoriikka on jo etäännyttävää ja sotaisaa. Jos kielisota syttyy, ein Sprache über alles, ja sinun pitää tulevaisuudessa ampua alas vastustajia samalla tavalla kuin nyt haluat ampua argumentteja, niin voit tuudittautua uskoon, että he sen aloittivat. Niin kuin juutalaiset aloittivat toisen maailmansodan. Ja norjalaiset sosiaalidemokraattinuoret aloittivat Breivikin suuren sodan.
    Saatanan pakkoruotsittajat. Eivät ne ole edes ihmisiä.

    • “Rakennat vasta-argumentoinnissasi samanlaisia olkinukkeja, joita kritisoit hetkeä aikaisemmin ja ajatuksesi ovat juuttuneet samalle fennomaanisen propagandan tasolle, jota olet lukenut pakkoruotsi-sivustoilta.”

      En ole juuri lukenut pakkoruotsisivustojen “propagandaa” tai miksi ikinä sitä tahdot kutsuakaan. Mielipiteeni olen muodostanut tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana lukiessani argumentaatiota eri osapuolilta mediasta ja eri foorumeilta. Valitettavasti nykyistä järjestelmää puoltavien argumentit eivät vaikuta niin rationaalisilta, mitä kriittisemmät kannat.

      ” ”Keskustelussa” halutaan päästä eroon ”ruotsinkielisistä palveluista”, eli tämän maan kansalaisten oikeudesta käyttää omaa äidinkieltään oikeudessa, lääkärissä ja eduskunnassa. ”Keskustelussa” ”pakkoruotsin” ”vastustajat” haluavat tehdä Suomesta yksikielisen. Sees paljastaa sen kommentissaan, missä hän ihailee yksikielistä Ahvenanmaata. Sinä paljastat sen muun muassa kuvailemasi ”Pakkoruotsi-instituution” neljännessä kohdassa.”

      Eli koska sanon, että mistä pakkoruotsi-instituutio koostuu, niin paljastan haluni tehdä Suomesta yksikielisen? Logiikalla, että mikä? Kuten tekstistäni voit lukea, niin minusta ruotsinkielisten palvelut ovat tärkeä asia, mutta niiden toteutustapa ei tällä hetkellä ole järkevä saati toimiva. Vain harva virkamiesruotsin suorittanut pystyy tälläkään hetkellä palvelemaan ruotsiksi. Olisi aika keksiä muita keinoja palveluiden toteuttamiseen ja niitä on olemassa.

      Sotilaspalvelukseen tai ruotsinkielisiin korkeakouluasteen koulutusohjelmiin en ole ottanut kantaa. Mielestäni ruotsiksi tulisi löytyä molempia, mutta on itsestäänselvää, että tämänkokoisessa maassa valinnanvaihtoehdot eivät voi olla vähemmistökielellä samat kuin enemmistökielellä. Siihen ei vain riitä resursseja.

      Kansallismielisyyttä taas minusta et löydä juuri lainkaan, joten mihinkään kansallismielisten leiriin minua on turha niputtaa. Enkä pyri sotaisaan retoriikkaan vaan keskustelevaan. Itsekään et tässä kommentissasi varsinaisesti keskittynyt ampumaan alas argumenttejani vaan lähdit keskustelemaan aivan toisella tasolla asiasta. Mielelläni kuulisin, kun ammut alas esittämäni argumentit. Minua ei tarvitse ampua, ei nyt eikä tulevaisuudessa 🙂

      • En ole aivan varma siitä, että ymmärsitkö kirjoitustani. Käyttämäsi hymiö vastauksesi lopussa ehkä vihjaa, että ymmärrät minun kärjistävän kantani ja upottavan vakavat huomautukseni samettisen siirappiseen sarkasmiin. Mutta muuten junnaat paikoillasi. Minun on paha mennä sanomaa missä mennään. Nettikeskustelut ovat vaikeita, koska ihmiset muuttuvat netissä tyhmiksi. Tai ihmisten viestintä muuttuu tyhmäksi, koska siitä katoaa sävyt ja käsitykset kokonaisuuksista. Esimerkkinä tästä käy vaikka Laurin kirjoittama vastaus, jossa minun kirjoitukseni sävy on ohitettu täysin ja sisältöäkin luettu niin kuin vanhan vihtahousun raamatunlukuoppaassa neuvotaan.
        Saattaa tosin olla, että käyttämäni sarkasmi on vain pelkurimainen puolustusmekanismi. Siltä varalta, että joudun jonain päivänä totuuskomission eteen ja joudun syömään sanani.

        Lähdin keskustelemaan aivan toisella tasolla, koska sinä et kirjoituksessa lähtenyt otsikossa lupaamallesi tasolle. Kun otsikko toteaa keskustelun tason olevan surkea, niin otsikko lupaa kirjoituksen olevan keskustelua keskustelusta. Et kuitenkaan noussut metatasolle, vaan jäit kierrättämään samaa surkeutta. Saat pisteen siitä, että tiedostat otsikon lupaaman metatason kirjoituksen ensimmäisessä virkkeessä, jossa passiivia käyttäen kommentoit pakkoruotsikeskustelun kysymyksiä ja perusteluja. Seuraavassa lauseessa paljastat kuitenkin, että passiivista huolimatta kritisoit vain yhtä osapuolta. Jälleen kerran: se ei ole metakeskustelua – se on juuri sitä surkeutta.

        Kai minunkin on sitten astuttava alas surkeuteen. Olet fiksun oloinen tyyppi, jolla on asiallisia ja perusteltuja kirjoituksia monista aiheista, mutta tässä näytät kulkevan siitä missä aita on matalin. Hyväksyt täysin kritiikittömästi sen oletuksen, että joku pakkoruotsi-instituutio on olemassa ja että tämä instituutio on purettava, koska se on paha. Valtion kaksikielisyys on hyvä asia, mutta valitettavasti se sattuu olemaan osa tätä pahaa instituutiota. No, voivoi, rapatessa roiskuu. Mutta onko tätä pakkoruotsi-instituutiota olemassa? Millainen se on? Kuka sitä ylläpitää? Millä keinoin? Mitä varten? Ettei tuo pakkoruotsi-instituutio vaan sattuisi olemaan etäännyttävä termi? Ongelma, jota ei ollut, ennen kuin sille keksittiin nimi? Hiukan niin kuin juutalaisongelma? (Hei, itsepähän aloitit natsikortteilun. 😀 )

        Minun pitäisi kai kommentoida sinun niin kutsuttuja argumenttejasi, koska tunnut olevan niistä itse ylpeä ja koska Lauri luulee niiden olevan jotenkin painavia. Jätin ne aikaisemmassa viestissä väliin, koska ne ovat kirjoituksesi heikoin osio. Se, että kirjoituksen yhtenä tagina on ”paskat argumentit” on herkullisen ironista. Sinun ranskalaisin viivoin esittämät argumentit eivät ensinnäkään ole argumentteja. Tuossa menen kritiikissäni hiukan semantiikan puolelle, mutta kuitenkin. Esität väittämiä, mutta et perustele niitä oletetun pakkoruotsi-instituution oletettua pahuutta pidemmälle.

        ”Pakkoruotsi-intsituutio SYÖ resursseja muiden kielten OPPIMISELTA, joka ON JOHTANUT SIIHEN, että suomalaisten kielitaito on HUOMATTAVASTI SUPPEAMPI KUIN ESIMERKIKSI RUOTSALAISTEN. Ihmisen OPPIMISKYKY ON RAJALLINEN samoin kuin oppimiseen käytettävä aika.”

        Oikeasti? Syö? Yhteiskunnan ei kai pidä sitten korjata rikkoutuneita ikkunoita, koska se syö resursseja. Jos se instituutio oikeasti syö resursseja, niin mitä se kakkii? Syökö se oikeasti oppimisen resursseja? Onko pakollinen B1-kieli siis tulppa muille kielille? Minun muistaakseni tuoreiden tutkimustulosten mukaan uuden kielen oppiminen tukee muiden kielten oppimista. Maksimia ei muistaakseni ole, mutta sukulaiskielten erilaiset kieliopit saattavat sekoittua. Se voi olla hiukan noloa, mutta tuskin mikään ylitsepääsemätön este. Johtanut? Onko kyseessä tosiaan suora syy-seuraus-suhde? Miten tuollaisen väittämän voi todistaa? Onko Ruotsin tilanne tosiaan suoraan verrannollinen Suomen tilanteeseen? Eikö tuo olekin hiukan sellainen ”Kala on huono pyöräilijä” -tilanne? Miksi Suomea pitää ylipäätään verrata Ruotsiin? Onko oppimiskyky tosiaan rajallinen? Mihin se loppuu? Loppuuko se kaikilla samaan aikaan ja samaan paikkaan? Jos oppimiskyky loppuu joillakin aikaisemmin kuin muilla, niin pitääkö koulun mennä niiden hitaimpien mukaan? Eikö se laskisi opetuksen tasoa? Toisaalta, se säästäisi kyllä melkoisesti niitä yhteiskunnan herkullisia resursseja. Eikös tuo viimeinen kommentti siitä, että aika on rajallinen resurssi saa sinunkin mielestä aikaan oikein hienon kehän?

        Kahdessa seuraavassa viivassa jutun ydin taitaa olla se, että ruotsin kieli ei ole osa Suomea ja että ruotsi ei ole maailmankieli. Onko ruotsin kieli osa Suomea on aivan turha keskustelu, joka ei pääse juupas-eipäs -tasoa pidemmälle. Se että ruotsi ei ole maailmankieli tarkoittaa sitä, että myös suomen oppiminen on loppujen lopuksi turhaa. Sekin päätyy siis lopulta juupas-eipäs -tasolle. Samaan kasaan voi heittää EK:n tekemän selvityksen.
        Viimeistä viivaa ei voi edes kiltteyttään kutsua argumentoinniksi. Ymmärrät varmaan itsekin miksi. Ryhdistäydy.

        Loput kirjoituksesta ei ole aivan yhtä surkeaa. Se on paikoin ihan siedettävääkin. Lisää pisteitä siitä, että huomasit, että käsite ”elävä kaksikielisyys” on outo. En ole huomannut sitä aikaisemmin. Sehän on aivan samanlainen ansa kuin ”pakkoruotsi-instituutio”. Itseäni ottaa suuresti päähän se kun joku käyttää termiä ”svenskfinland”. Kysyn aina, että mitä sillä tarkoitetaan ja miksi sitä käytetään. En taida olla kovinkaan mukava keskustelukumppani.

        Tuntiuudistuksen kritiikissä olen samaa mieltä. Sen jälkeen menet taas hiukan metsään, mutta et mitenkään pahasti. Hiukan epämääräistä kielenkäyttöä, jonka kaverina on pari huikeaa yksinkertaistusta ja pikaista johtopäätöstä.
        ”Paskat vanhemmat” -heitto on todella mauton, mutta menkööt.
        Ehdottamasi toimenpide on muuten ihan hyvä, mutta sitten sinun pitää olla johdonmukainen ja hylätä täysin puheet resursseista. Kannattaisin itsekin tuollaista järjestelyä, kunhan se esitettäisiin ilman mitään kiihkoa niitä Toisia vastaan. Nykyisessä pakkoruotsikeskustelun ilmapiirissä se taitaa olla aika epätodennäköistä. Sääli, sillä kuten jo aikaisemmin sanoin, koulujen toimintaperiaatteita tulisi uudistaa perusteellisesti. Se ei näytä onnistuvan nykyisessä ilmapiirissä. Liikaa vastakkainasettelua. Valitettavasti vähemmistö ei voi antaa periksi. Jos luette Torvaldsia koskevan uutisen uudestaan ilman ideologisia laseja, keskittymättä sanaan pakkoruotsi, niin ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Torvaldsin ehdotus ei ole askel taaksepäin – se on askel vasemmalle. Vahvemman osapuolen on tehtävä myönnytykset. Aivan kuten Yhdysvalloissa – vain konservatiivit voivat tehdä sosiaalisia uudistuksia. Perustelen kommenttiani lainauksella elokuvasta Star Trek: The undiscovered country. Herra Spockin sanoin: Only Nixon could go to China.
        Ja jos et pidä pakkoruotsi.net –sivustoa propagandasivustona, niin olet ehkä uppoutuneempi tuohon ideologiaan kuin haluat uskoa.

        Loppuun vielä pari natsiheittoa, jotta keskustelun taso säilyisi surkeana. Vanha herra Heidegger on tainnut uransa alkuaikoina huomauttaa, että perinteillä on väliä vain kun ne ovat uhattuina. Ajatuksen takana saattaa olla joku muukin. No, ajatelkaapa silti tuota monelta eri kantilta.
        Pakkoruotsi.net-sivuston mukaan pakkoruotsi-instituutiota voidaan pitää suomalaisuutta halventavana ja suomalaista yhteiskuntaa heikentävänä. Natsien ihaileman Nietzsche oli kuitenkin sitä mieltä, että vahva yhteiskunta kukoistaa siitäkin huolimatta, että muut yrittävät heikentää sitä.
        Että sellaista.

        Loppukommentti Laurille: Saamelaisilla on todella paskat oltavat. Eri saamelaiset kulttuurit ja kielet on ajettu lähestulkoon sukupuuttoon Pohjoismaissa. Jos jotain pitäisi tehdä, niin saamen asemaa pitäisi vahvistaa. Tämä voidaan kuitenkin tehdä heikentämättä muiden kielten asemaa. Ruotsi on Suomen virallinen kieli, saami on vähemmistökieli. Huomaat varmaan itsekin, miten kirjoituksesi pikkuhiljaa valuu Suomi-suomalaisille –linjalle.

  3. Koivunkaataja, puhut pakkoruotsin vastustajien sotaisesta retoriikasta, mutta kommentissasi käytät melko äärimmäistä kieltä. Löytyy fennomaniaa, propangandaa, fanaattisuutta, Breivikia ja natsi-Saksaa (implisiittinen viittaus). Tällainen vihjailu on kovin loukkaavaa ja vie keskustelua pois argumenteista. Toivoisin, että pureutuisit Teron argumentteihin. Suosittelen myös pientä itsereflektiota.

    “Kaikin puolin täydellisen koulujärjestelmän rakentamisen suurin ongelma lienee rahan puute. Toiseksi suurin ongelma taitaa olla se, että jotkut fanaatikot ovat kääntäneet kaiken huomion yhteen aineeseen. ”

    Tämä on hieman outo kritiikki pakkoruotsikeskustelua kohtaan. Jo lähtökohtaisesti pakkoruotsia puolustavat tai vastustavat keskittyvät nimenomaisesti ruotsin opetukseen – olivat he sitten fanaattikoja tai eivät. Eri oppiaineiden pakollisuudesta pitää voida keskustella. Usein tässä yhteydessä käytetään ontuvia analogioita ja rinnastetaan esimerkiksi “pakkomatematiikka” ja “pakkoruotsi”. Ikään kuin pakollisen ruotsin opiskelun vastustaminen olisi sama asia kuin matematiikan vastustaminen. Katainen veti vielä nolomman vertauksen HBL:ssa ja totesi, että pakkoruotsi on kuin verojen maksaminen (“Valfrihet i all ära, men allt kan inte vara valbart. Vi kan inte heller välja bort att betala skatter.”). Ensin tunnustetaan valinnanvapauden arvokkuus, mutta sitten seurataan sitä non sequiturilla.

    Parempi (joskaan ei täydellinen analogia) olisi, jos kaikkien oppilaiden olisi heidän uskonnostaan riippumatta osallistuttava myös pakollisille ev. lut. uskonnon tunneille. Tätä voitaisiin puolustella samoin kuin pakollista ruotsia. Onhan Suomi historallisesti kristitty maa ja ev. lut. kirkolla erityisasema perustuslaissa (humoristi heittäisi, että luterilaisuus on myös hyvä porttiuskonto keskieuroopan uskonnoille). Heti kättelyssä nähdään, että tällainen opiskelupakko on oppilaita kohtaan epäoikeudenmukainen, kohtuuton ja jopa heidän oikeuksiaan rikkova.

    Perustuslaista pääsemme aasinsillalla Suomen kansalliskieliin ja niiden varjelemiseen. Suomen kansalliskieliä pitää varjella ja niiden käyttäjille pitää tarjota palvelut heidän omalla äidinkielellään. Meillä on muun muassa saamenkielisiä kouluja, saamenkieliset uutiset ja erinäisiä saamen kielen ylläpitämis- ja elvyttämisohjelmia, joilla pyritään turvaamaan saamelaisten kieli-identiteetti ja takaamaan heille palvelut. Kaikki tämä on mahdollista ilman valtakunnallista pakkosaamea, ja koko ajatus tuntuu naurettavalta. Ruotsin kieli eroaa saamesta sikäli, että puhujia on suhteessa enemmän, mutta kokonaiskatsannossa molemmat vähemmistökielet edustavat vain pientä osaa Suomen väestöstä. Pakkoruotsi-insituution puolustaminen perustuslailla ajautuu siis ongelmiin.

    Koivunkaataja, ihmettelit myös miksi pakkoruotsin vastustajien standardiargumentit nousevat aina esiin, kun ruotsin kieltä vähänkään sivutaan. Tämä johtuu siitä, että pakkoruotsi-instituutio nähdään ihmisten vapautta rajoittavana, epäreiluna ja epätoimivana. Näin uskoo myös Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds.

  4. Pakkoruotsin kannattajat eivät näytä käyvän vuoropuhelua kielivapauden kannattajien kanssa. He mustamaalaavat ja ohittavat sitten argumentit. Kun edellä mainittiin yksikielisen Ahvenanmaan kielivapaus, se riitti nollaamaan koko viestin ja sen monet argumentit. Kun alkuperäisessä tekstissä kritisoitiin virkaruotsia, se riitti paljastamaan, ettei kyse ole lainkaan pakkoruotsista vaan “halutaan päästä eroon ”ruotsinkielisistä palveluista”, eli tämän maan kansalaisten oikeudesta käyttää omaa äidinkieltään oikeudessa, lääkärissä ja eduskunnassa”. Kun joku pystytään todistamaan tällä tavoin ruotsinsyöjäksi, hänen argumenttejaan ei enää tarvitse kuunnella.

    Pakkoruotsin kannattajat eivät kenties pysty argumentointiin. Koska pakkoruotsi on tunnevalinta (pohjana on tunne, että “Österland” on skandinaavien ikiaikaisia perintömaita ja täällä kaikki merkittävä on rakennettu ruotsiksi eikä ilman kaikkialle ulottuvaa ruotsitusta ole enää Finlandia), sitä ei edes tarvitse perustella. Takataskussa on jokin muka-tutkimus, jonka mukaan pakollisia kieliä voi olla vaikka kuinka monta ja ne voivat olla vaikka kuinka kaukana arjesta, kaikki ne kuitenkin oppivat, jos asenne on oikea, ja sitten kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

    Erityisesti ruotsinkielinen media on kunnostautunut leimaamisessa ja suomenkielinen media taas yrittää vaieta keskustelun pakkoruotsista, julistaa sen turhaksi tai naurettavaksi. Hallinnosta ei tule kuin liturgiaa, sillä jokaisella on siellä uransa ajateltavana ja ilmeisesti verkostot pakkoruotsin puolesta ovat vahvat. Jos keskustelua todella päästäisiin käymään, sen taso nousisi.

  5. Kaikkine kliseineen ja luutuneine asenteineenkin pakkoruotsikeskustelu on tehnyt hyvää jälkeä. Koska suomenkielinen vanha media ei halua käydä keskustelua ruotsin kielen asemasta, niin aloitin hetimain internetin tultua meidän tavallisten ihmisten käyttöön helittämättömän nettikeskustelun lukuisilla palstoilla. Jonkin aikaa kävin sitä nimimerkillä “suomalainen”, jota pakkoruotsin ajajat alkoivat sabotoida, mutta siirryin kirjoittamaan omalla nimelläni. Tätä nettikirjoittelua olen nyt tehnyt kymmenkunta vuotta ja sinä aikana muutos on ollut valtava. Siitä erinomaisen vahvoja näyttöjä ovat tietenkin yli 40.000 suomenkielisen lukiolaisen joukkovoiman näyttö 16.3.2004, jonka seurauksena “toisen kotimaisen kielen” pakollisuus ylioppilastutkinnossa poistettiin. Vähitellen myös YLE päästi meitä pakkoruotsin kritisoijia muutamiin ohjelmiin ja huipennus oli 30.11.2010 TV2:n pakkoruotsi-ilta, joka poiki YLE:n historian hurjimman nettimielipiteiden vyöryn. Sen jälkeen YLE pani sordiinon päälle ja päätti ohjelmistollaan ruotsalaistaa suomalaiset.

    Viime vuoden tammikuussa Taloustutkimus Oy selvitti suomalaisten suhtautumista viralliseen kaksikielisyyteen ja ensimmäisen kerran Suomen historiassa enemmistö vastaajista kannatti siirtymistä viralliseen yksikielisyyteen. Ja nyt vastikään julkistettu STTK:n selvitys n. 12.000 suomalaisen asenteista erilaisiin asioihin nosti tutkijoiden yllätykseksi esiin uutena asiana kriittisen suhtautumisen kaksikielisyyteen.

    Tätä vyöryä ei mikään eikä kukaan pysty enää pysäyttämään, joten on todellakin aika alkaa miettiä, millaiseksi haluamme Suomessa nykyisin puhuttujen n. 200 erilaisen kielen aseman. Selvää on, että muiden pohjoismaiden ja myös Itämeren rantavaltioiden noudattama virallinen yksikielisyys tulee myös Suomeen (Ahvenanmaahan on jo virallisesti yksikielinen, että siellä enemmistökieli ruotsi on virallinen). On selvää, että ruotsilla tulee olemaan erityisasema kansallisena vähemmistökielenä, mutta pakkoruotsi ja keinotekoinen virallinen kaksikielisyys väistyvät.

  6. Olen yrittänyt eri areenoilla virittää keskustelua siitä, miten ruotsinkieliset palvelut voitiin turvata ennen peruskoulun tuloa. Silloin 60 % kansasta EI lukenut ruotsia lainkaan. Miten ihmeessä palvelut silloin saatiin hoidettua omalla kielellä ?
    Pakkoruotsissa ei ole kysymys palvelujen järjestämisestä, vaan ruotsin kielen privilegion viimeisestä taistosta, taistelusta vallasta. Suomenruotsalaiset eivät halua luopua siitä vallasta, joka heillä oli vuosisatoja. Lastemme sivistys on ainoa ja viimeinen peukaloruuvi, joka heillä on enää käytössään.
    Oma missioni on fennomaaninen: Suomi ei ole Suomi ilman suomen kieltä. Mutta kyllä se on Suomi ilman ruotsin kielen kaikenkattavaa virallista asemaa.
    Ruotsin kielen asema ja palvelut ruotsin kielellä tulee järjestää samalla tasolla kuin suomen kielen asema Ruotsissa ja suomenkielisten palvelut Ruotsissa.
    Mutta kuten sanottu: pakkoruotsissa ei ole kysymys palveluiden turvaamisesta, siinä on kysymys vallasta! Ja vallan menettäminen harmittaa! Myöntäkää, bättre folk, se vihdoin itsellenne!

  7. Niin keskustelua on yritetty herättää, mutta se on vain saanut pakon kannattajat tiivistämään rivejään ja käyttämään verkostojaan yhä rautaisemman pakon puolesta. Folktingetin tilaama Ahtisaari-paperi, joka päätyi hallitusohjelmaan kovennettuine pakkoruotsineen ja Kokoomuksen lähes farssiksi kääntynyt puoluekokouksen kielikeskustelu kertovat, miten vahvoja voimia pakon takana on.

    On selvää, että pakkoon on suhtaudutta ainakin viimeisest neljäkymmentä vuotta kitkerästi, vuosi vuodelta kitkerämmin. Samaan aikaan liturgia on medioissa vain vahvistunut. On suuri joukko ihmisiä, jotka on ehdollistettu ajatukseen, että poikkipuolinen sana pakkoruotsista kertoo puhujan heikosta koulutustasosta ja alemmuudentunteesta tai että pakkoruotsin sijaan tulisi pakkovenäjä (esimerkiksi lapseni äidinkielen ja historian opettajat sanoivat hänelle näin hänen kritisoidessaan pakkoruotsia, samoin sanoi eräs korkea virkamies). Olen hämmästynty siitä, miten ns. sivistyneistö on hiljennetty tällaisten alitajuntaan uponneiden sloganien avulla.

    On selvää, että pakon taustalla on “eliitille” etuja, jotka ovat todellisia mutta joita ei voi avoimesti tunnustaa. Siksi pakon todellisia syitä ei päästä julkisesti käsittelemään. Ne ovat myös syitä, jotka repisivät auki ns. yhteiskuntarauhaa.

    Peruskoulun tuntijaossa pakkoruotsi varhaistettiin kuudennelle. Pian sen tuntimäärää ollaan nostamassa, koska kaksi vuotta kieltä yhdellä viikkotunnilla on pedagogisesti järjetöntä. Tämä tuntijako kestänee vuoteen 2026. Nyt uusitaan lukion tuntijako peruskoulun tuntijaon pohjalta. Ahtisaari-paperi toteutui peruskoulun kohdalla, lukioon siinä vaadittiin kolmea pakollista kielikoetta, jotta mahdollisimman monen olisi kirjoitettava pakkoruotsi.

    Kaikki keskusteluväylät (esimerkiksi opetusministeriön avoin kanava palautteelle täyttyi pakkoruotsin asiallisesta kritiikistä) ovat osoittautuneet kulisseiksi. Virkaruotsista ei edes puhuta julkisesti, kyse on aina ruotsinkielisten oikeuksista ja perustuslaista, vaikka pakollinen virkaruotsi osaksi yliopistotutkintoa tuli vasta -78 opetusminsiteri Gestrinin junaileman pakon myötä.

    Ruotsinkielisillä on todella vaikuttava monopoli kielipolitiikassa – voiko sitä meidän aikanamme lainkaan murtaa?

  8. http://www.lukio.fi/liitto/tiedotteet-ja-lausunnot/miten-kehittaa-ruotsin-opetusta/
    Olisiko tämä tarpeeksi kiihkoton kannanotto ? Mutta eihän vallasta juopunut bättre folk tätäkään kuuntele, vaan kaivautuu syvemmälle siilipoteroonsa!

    “Kuten käsillä oleva raportti osoittaa, ei koko suomenkielisen ikäluokan ruotsin kielen opiskelu ole tosiasiallisesti johtanut toivotunlaisiin osaamistuloksiin ja sitä kautta ruotsinkielisen kansanosan perusoikeuksien toteutumiseen. Lopputuloksena on ollut näennäisen laajapohjainen, mutta tosiasiallisen tylppä ruotsin kielen osaamistaso. Olisiko siis syytä ottaa tavoitteeksi hieman kapeampi, mutta sitäkin terävämpi ruotsin kielen osaamistaso, joka jättäisi tilaa myös muiden kielten opiskelulle?

    Pakollisuuden merkittävimpänä kielteisenä seurauksena on, että sen tuottama asenteellinen taakka leikkaa siivet monilta hyviltäkin ruotsin kielen opetuksen kehittämisehdotuksilta. Kenties kehittämistyön lähtökohdaksi olisikin otettava kielen opiskelun vapaaehtoisuus. SLL esittää, että toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuudesta luovutaan ja että jokainen peruskoululainen opiskelee kahta itse valitsemaansa vierasta kieltä, joista yhden on oltava A1- ja toisen vähintään B1-oppimääräinen. Ylimääräisten kielten opiskelu säilyy vapaavalintaisena. Toisen kotimaisen kielen opiskelu mahdollistetaan A1-, A2-, B1- ja B2-oppimäärien lisäksi myös toisella asteella alkavana B3-kielenä. Toisen kotimaisen kielen opinnot voisi myös erityistapauksissa aloittaa vasta korkeakoulussa.

    Oletettavaa on, että toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta luopuminen vähentäisi varsinkin aluksi ruotsin kielen opiskelua. Tämä olisi kuitenkin pieni menetys suhteessa saavutettavissa oleviin hyötyihin ruotsia opiskelevien motivaation nousussa ja ruotsin opetuksen syventymisessä. Samalla myös muiden kielten opiskelu lisääntyisi, ja kansallinen kielivaranto rikastuisi. Isoin voitto saavutettaisiin kuitenkin ajan myötä asenteellisella tasolla. Vapaaehtoisuuteen siirtyminen antaisi aidon mahdollisuuden liennyttää ruotsin kieleen kohdistuvia kovettuneita ennakkoluuloja, joiden selättäminen pakollisuuden piirissä vaikuttaa tämänkin työryhmän pohdintoja tarkasteltaessa liki mahdottomalta tehtävältä. “

  9. Hei, Tero!
    Olet varmaan jo huomannut, että olimme oikeassa siitä, että keskustelun taso on surkea. Olet varmaan myös huomannut sen, että minun analyysini keskustelun syvimmästä olemuksesta osui oikeaan. Keskustelu junnaa paikoillaan, koska kyse ei ole koulusta. Kyse on ennakkoluuloista. Niin kauan kuin hullut hallitsevat keskustelua, kouluissa ei voi tapahtua kehitystä. Valitettavasti.

    Olet myös varmaan huomannut, että Sees ja Käreitär on saman kirjoittajan eri sukkanukkeja. Rouvan ilmaisu on kiltisti sanottuna idiosynkraattinen ja hän on varsin tuottelias copy-paste -keskustelija. Pienellä googletuksella löytyy satoja, ellei jopa tuhansia viestejä eri forumeilta, joissa hän eri nimimerkien alla kirjoittelee aiheesta riippumatta samat liturgiat Ahvenanmaasta ja enemmistön esivanhemmista. Kysehän on selkeistä argumentaatiovirheistä, mutta se ei tädin menoa haittaa. Kun valheita toistaa tarpeeksi usein, niin joku alkaa pitää niitä totena. Teen itsekin argumentaatiovirheitä, joten en voi hyvällä omallatunnolla siitä häntä moittia. Kaikki niitä tekevät. Sellaista sattuu. Seesin ylläpitämästä “pakkoruotsikeskustelusta” tulee kuitenkin epärehellistä, kun hän alkaa nähdä merkkejä suomenruotsalaisten kansainvälisestä salaliitosta kaikkialla. Se paljastaa missä “pakkoruotsikeskustelussa” on oikeasti kyse. Pienellä googletuksella selviää myös se, että Sees harrastaa samalla nimimerkillä ugrilaisen herrakansan historian tulkintaa. En oikein ymmärrä miksi tässä pikkublogissa pitää käyttää sukkanukkea, mutta toisaalta, omapa on asiansa. On varsin yleistä, että ennakkoluulooiset ihmiset kärsivät konsensusharhasta. Ehkä hän tietää valehtelevansa itselleen tai ehkä on aidosti harhainen. Ehkä kyse on vahvistusharhan itsehoidosta. Ehkä hän vain pitää muita tyhminä. En tiedä pystyykö wordpressissä näkemään kommentoijien ip-osoitteita, mutta uskoisin, että se todistaisi väitteeni.

    Juha V. Lehtosen kirjoitukset ja lainaus ovat mielenkiintoisia, sillä minun tulkintani mukaan ne todistavat vain minun esittämät väitteet keskustelusta. Lainauksen syy-seuraus suhde pakollisuuden ja asenteiden välillä on myös aika mielenkiintoinen johtopäätös. Hiukan niin kuin väittäisi, että raiskaukset johtuvat vain naisten viettelevästä käytöksestä julkisilla paikoilla. Tai että koulukiusaaminen johtuu vain siitä, että kiusattu on homo, läski ja nörtti. Saattaahan väitteissä olla totuuden hiven, mutta ne tuskin ovat koko totuus. Ja se oletettu hiven tuskin on se totuus, jonka pohjalta yhteiskuntaa pitäisi kehittää. Tuo viimeinen kommentti on tottakai makuasia.

    Sees ja Juha V. Lehtonen, kai te ymmärrätte että se natsikortti on huono asia? Se ei ole mikään keräilyesine. Jos joku sanoo, että keskustelun taso on surkea, koska joukko äänekkäitä natseja kääntää aina huomion pois aiheesta omaan pikku pakkomielteeseensä, niin se ei ole kutsu niille äänekkäille natseille huutaa pakkomielteestään kovempaa. Humoristi heittäisi ilmaan epäilyn, että te olette itse asiassa RKP:n agents provocauteurejä.
    Mutta emmeköhän me kaikki tiedä, että RKP ei ole niin tehokas puolue.

  10. Koivunkaataja:

    Keskustelun surkealla tasolla viittaan siihen kuinka kuvaan sitä, miten koko keskustelussa kysytään vääriä kysymyksiä ja perustellaan niillä vastauksilla nykyistä kielipolitiikkaa.

    “Oikeasti? Syö? Yhteiskunnan ei kai pidä sitten korjata rikkoutuneita ikkunoita, koska se syö resursseja. Jos se instituutio oikeasti syö resursseja, niin mitä se kakkii? Syökö se oikeasti oppimisen resursseja? Onko pakollinen B1-kieli siis tulppa muille kielille? Minun muistaakseni tuoreiden tutkimustulosten mukaan uuden kielen oppiminen tukee muiden kielten oppimista. Maksimia ei muistaakseni ole, mutta sukulaiskielten erilaiset kieliopit saattavat sekoittua.”

    Jos peruskoulun tai lukion tuntimääriä ei lisätä, niin tietenkin se syö. Jos taas tuntimäärää lisätään, niin se varmasti vaikuttaa opiskelijoiden yleiseen jaksamiseen. Mitään maksimia ei uusien kielien oppimiselle ole, mutta jos samassa ajassa aiotaan opettaa sama tuntimäärä kieliä, niin se on jostain muusta pois. En tiedä sitten kannatatko sitä, että peruskoulun tuntimäärää lisätään, mutta on itsestäänselvää, että jostain muusta aineesta se on pois, jos niin ei tehdä. En taas usko siihen, että tuntimäärän lisääminen on järkevä ratkaisu. Jos niiden ylimääräisten kieltenopiskelu jätetään vapaaehtoisuuden alle, niin liian moni niitä ei ota.

    “Onko Ruotsin tilanne tosiaan suoraan verrannollinen Suomen tilanteeseen? ”

    Ei, mutta yhteiskunnat ovat lähellä toisiaan monessa suhteessa, mutta kieltenopetuspolitiikka on erilainen. Toki ruotsalaisilla on etuna monien kielten oppimiseen se, että heidän kieli muistuttaa esimerkiksi saksaa ja englantia melko paljon, kun taas suomi nyt ei muistuta juuri mitään muuta kuin eestiä ja unkaria.

    “Se että ruotsi ei ole maailmankieli tarkoittaa sitä, että myös suomen oppiminen on loppujen lopuksi turhaa.”

    Jos se ei olisi tämän yhteiskunnan valtakieli, niin ei sitä voisi millään luokitellakaan hirveän hyödylliseksi kieleksi. Oletuksena on kuitenkin, että maassa osataan kieltä, joka siellä on enimmäkseen käytössä ja jolla tulee oikeasti toimeen.

    “En taida olla kovinkaan mukava keskustelukumppani.”

    Tässä lienet oikeassa.

    “”Paskat vanhemmat” -heitto on todella mauton, mutta menkööt.”

    Millä sanalla kuvaisit vanhempia, jotka päättävät, että heidän lapsensa ei tarvitse opetella yhteiskunnan valtakieltä? Minusta on jokaisen lapsen etu osata valtakieltä, oli yhteiskunta mikä hyvänsä enkä osaa keksiä millä järkiargumenteilla sellaista ratkaisua voisi perustella, että ei anneta lapsen sitä oppia, vaikka ilmaista opetusta olisi tarjolla. Paskat vanhemmat ei ole lainkaan kohtuuton ilmaisu, koska sellaisia vanhempia on olemassa, jotka tekevät huonoja päätöksiä lastensa kannalta. Mauttomuus taas on vain hyvä asia, vaikka tässä blogissa olen sitä aika hillitysti viljellyt 😛

    “Kannattaisin itsekin tuollaista järjestelyä, kunhan se esitettäisiin ilman mitään kiihkoa niitä Toisia vastaan.”

    Eli jonkun toimenpiteen hyvyys riippuu siitä millä tavalla sen esittää eikä niinkään niistä perusteista tämän takana? Ei kuulosta johdonmukaiselta.

    “Ehdottamasi toimenpide on muuten ihan hyvä, mutta sitten sinun pitää olla johdonmukainen ja hylätä täysin puheet resursseista.”

    Tässä on kyse erilaisista resursseista. Toisaalta on oppijan resurssit eli paljonko oppilas voi omaksua tietoa ja tämä on aika paljon kiinni tuntimääristä sekä siitä opetuksen tasosta. Tuntimäärää ei voida käytännössä kasvattaa loputtomiin ja en usko, että sitä halutaan nykyisestä kasvattaa lainkaan eli se on melko hyvällä tasolla. Opetuksen taso nyt varmaan pyritään taas kaiken aikaa pitämään mahdollisimman hyvänä.

    Opetukseen laitettavia resursseja taas voidaan kasvattaa ja myös uudelleenalloikoida. Valinnanvaihtoehtojen antaminen

    “Ja jos et pidä pakkoruotsi.net –sivustoa propagandasivustona, niin olet ehkä uppoutuneempi tuohon ideologiaan kuin haluat uskoa.”

    Olen lukenut kyseistä sivua varsin vähän, mutta mielestäni se liittyy kuitenkin keskusteluun, että sen linkittäminen on ihan aiheellista. Siellä on kuitenkin viittauksia moniin pakkoruotsiin liittyviin keskusteluihin, jotka eivät ole kyseisen sivuston tuottamia. Kaikkea sivuston materiaalia en varmastikaan allekirjoita, kuten en myöskään sitä, että pakkoruotsi-instituutio olisi suomalaisuutta halventavaa.

    “Olet varmaan jo huomannut, että olimme oikeassa siitä, että keskustelun taso on surkea. ”

    Joo, kyllähän osa kommenteista vähän sille osastolle kallistuu, mutta on siellä hyvinkin perusteltuja viestejä.

    “En tiedä pystyykö wordpressissä näkemään kommentoijien ip-osoitteita, mutta uskoisin, että se todistaisi väitteeni.”

    Pystyy, mutta en tiedä onko väitteen todistaminen kauheen relevanttia minun blogitekstini kannalta.

    Jatkossa olisi hienoa, jos lainaisit tekstiäni suoraan ja vastaisit aina kunkin kohdan alle. Nyt on vähän hankala tietää, että mihin kohtaan aina itse asiassa viittaat.

    Tuo Suomen lukiolaisten liiton kannanotto on mielestäni ihan maltillisesti ja asiallisesti perusteltu.

    • Kirjoituksesi otsikko on siis pelkkä viittaus myöhemmin esittämääsi kuvaukseen? Ei ihme, että keskustelu taso säilyy surkeana, kun ajatukset instituutioista menevät niin monen viittauksen, kuvauksen ja esityksen kautta. Nuo kaikki abstraktiotasot panevat pään varmasti pyörälle. Ei voi tietää, mitä sille hyrrälle lopussa tapahtuu.

      Olet sentään tuleva maisteri, joten odotan sinulta hiukan huolellisempaa kielenkäyttöä. On tärkeää muistaa, että kielen konseptit hallitsevat ajattelua. Huolimaton kielenkäyttö voi siis olla merkki huolimattomasta ajattelusta. Tai sitten näennäinen huolimattomuus voi olla tahallista, kielellistä harhauttamista.

      Ymmärsinköhän sinun johdatustasi lainkaan oikein: sinun mielestäsi keskustelun taso on surkea, koska yhden osapuolen näkemys ei vastaa sinun maailmankuvaasi? Käytät passiivia, jotta se ei olisi niin hyökkäävä lausunto, mutta niin sinä taidat sanoa. En oikein ymmärrä millä muullakaan tavalla tuon pitäisi tulkita. Kuten jo huomautin, olet alussa asettuvinasi käsittelemäsi keskustelun yläpuolelle, mutta hyppäät hetkeä myöhemmin koko sotkun keskelle. Tai oikeastaan hyppäät yhdelle puolelle, mutta olet esittävinäsi puolueetonta.

      Olisi myös mielenkiintoista tietää, että kuka sinun mielestäsi niitä vääriä kysymyksiä esittää ja kuka antaa niitä vastauksia, joilla mielestäsi perustellaan ”nykyistä kielipolitiikkaa”. Näyttää hieman olkinukelle.

      Kirjoituksesi suurin mörkö on varmaan se ”huolimaton” kielenkäyttö. Koko laajemmassa diskurssissa viljellään suuremmitta suruitta ladattuja termejä, latteuksia ja ajattelun estäviä kliseitä, joita sinä sorrut toistamaan. Tämä siitäkin huolimatta, että olet muodostanut mielipiteesi itsenäisesti, pitkällisen pohdinnan jälkeen. Selkein esimerkki ladatusta termistä on totta kai ”pakkoruotsi”. Jostain syystä haluat ylentää pakkoruotsin instituutioksi. Instituutio, joka kaiken lisäksi syö asioita. Syövä instituutiomörkö on kai jotenkin pelottavampi kuin tavallinen mörkö? Toinen harhaanjohtava muotoilu tulee, kun väität, että kyse on ruotsinkielisten palveluista, sen sijaan että kirjoittaisit palveluista, jotka ovat ruotsin kielellä. Ero on pieni, mutta merkittävä. Tuo pikkuero mahdollistaa sen vastakkainasettelun, joka nosta kansallismielisyyden pinnalle. Kansallismielisyyttä on molemmin puolin kiistaa. Voimalla on aina vastavoimansa, yksikivinen mylly ei jauha ja muita latteuksia. On aika mielenkiintoista, että huomasit ”elävän kaksikielisyyden” termihirviön, mutta omat aivopierusi vaikuttavan olevan sinulle luonnollisia totuuksia, yhtä itsestään selviä kuin paavin valta.

      Luet pakkoruotsi.netiä vain vähän ja pelkästään niiden linkkien takia. (Minäkin selailen Seiskan ihan vain sen layoutin takia.) Väität, että sinussa ei ole juurikaan kansallismielisyyttä, mutta esität kuitenkin kansallismielisiä argumentteja. Myönnät, että eri maita ei voi vertailla keskenään, mutta lähdet sitten mutkuilemaan jostain lieventävistä asianhaaroista. Myönnät, että suomi ei ole maailmankieli, mutta väität että ”oletuksena on” että suomi on opittava. Ilmeisesti koska Suomi on Suomi. Vanhempien tulisi opettaa lapsilleen suomea, koska Suomi on Suomi. Vanhemmat, jotka eivät ymmärrä Suomen olevan Suomi ovat paskoja vanhempia, jotka eivät ajattele lapsiaan. (Miksei kukaan ajattele lapsia!?!) Luulin ensin, että vitsailit ohimennen mustalaislasten pakkohuostaanotoista, mutta taisin olla väärässä. Olitkin tosissasi. Heitto, jonka luulin olevan mauton vitsi onkin tyhmä.

      Toimenpiteen hyvyys riippuu kyllä siitä, kuka sen esittää, missä sen esittää ja milloin sen esittää. Minähän en niin kirjoittanut, mutta sinä tulkitsit tekstini niin. Tulkitsit väärin siitäkin huolimatta, että olit laittanut lainauksen vastauksen yläpuolelle. Kyse oli tosin vain osa kappaleesta, ja ohitin kyseisen kappaleen sisällön täysin. Huolimatontako?
      Perustelen kummeksumaasi olkinukenpoikasta viimeisellä natsiviittauksellani: ennen päätymistä lopulliseen ratkaisuunsa natsit harkitsivat juutalaisten pakkosiirtämistä pois eristetyistä ghetoistaan omaan valtioonsa. Valtio tulisi arabien hallitsemalle alueelle, jotta natsien kanssa yhtä antisemiittiset arabit voisivat pikkuhiljaa poistaa juutalaiset maailmasta. Filosofi Slavoj Zizek on huomauttanut, että YK:n suunnitelma, jonka pohjalta Israel syntyi, oli kuin kopio natsien suunnitelmasta. Juutalaiset, tai ainakin tulevan juutalaisvaltion edustajat, pystyivät kuitenkin hyväksymään suunnitelmat, koska esittäjää ei pidetty antisemiittisenä. Asiaan vaikutti varmasti myös juutalaisten kokema shokki. Eihän se ole johdonmukaista, mutta niin homma toimi. Jos juutalaiset olisivat itse saaneet päättää, niin he ehkä olisivat oikein mielellään muuttaneet pois Keski-Euroopan ghetoistaan omaan aavikkovaltioonsa. Emme saa koskaan tietää, sillä juutalaiset eivät osallistuneet juutalaiskeskusteluun natsi-Saksassa. Mielipiteet juutalaisia vastaan olivat liian jyrkkiä ja kovaäänisten natsien mielipiteet saivat liikaa huomiota. Suomen Lukiolaisten Liiton tekemä ehdotus on kyllä maltillisesti ja asiallisesti perusteltu. En koskaan väittänytkään, etteikö se olisi. Minusta on hiukan outoa, että liitto antaa kovaäänisten natsien mielipiteille niin paljon huomiota. Luepa kirjoitukseni uudestaan.

      En nyt lähde purkamaan aloituksesi ja vastauksesi kaikkia virheitä, sillä sehän olisi sitä surkeutta, jota pitäisi välttää. Viesti on jo nyt aivan liian pitkä.

      Haluaisin keskustella hiukan pakollisen kielen vaihtoehdoista, mutta sille kaikelle ei ole tilaa. Sanon vaan, että ehdottamasi tulkkaus tulisi varmaan nykyjärjestelyä kalliimmaksi. Sitä voisi kokeilla vähemmistökielten kanssa, mikäli sitä ei jo kokeilla. Jos järjestely osoittautuu toimivaksi, turvalliseksi ja se täyttää potilasturvan ja tietosuojan kaikki vaatimukset, niin miksei sitä voisi kokeilla myös kansalliskielten kanssa.

      Sinä aloitit yhden vastauksen resursseista, mutta lopetit sen kesken. Huomasit varmaan, että puheesi oppimisen resursseista ja varsinkin opettamisen resursseista olivat päätymässä joko kehään tai ristiriitaan jonkin aikaisemman kirjoituksesi kanssa. Oli siis ihan fiksua lopettaa. Muista, että saat myös tunnustaa, että olet ollut väärässä. Kukaan ei sinua tuomitse. Erehtymisen tunnustaminen saattaa hiukan kirpaista, mutta se on vain ylpeyttä. Se on pelkkä tunne.

      Olen yrittänyt saada sinut huomaamaan, että koko keskustelun lähtökohta on vääristynyt. En tiedä miten olen siinä onnistunut. Sinun vastauksestasi on hankala päätellä miten hyvin, josko lainkaan, ymmärrät kokonaisuuksia. Kysehän ei ole vain muutamista lauseista, vaan koko diskurssista. Ja tätä diskurssia hallitsevat ennakkoluulot.

      Olen oikein mielelläni hankala keskustelukumppani, kunhan se johtuu siitä, että olen rehellinen. Minusta ei ole millään lailla itsestään selvää, että jonkin alueen kaikkien asukkaiden olisi pakko lukea ruotsia tai suomea. Minäkin haluan lapseni kasvavan yhteiskunnassa, jonka kouluissa on opetettavana järkevä kielipaletti ja jonka jäsenet kunnioittavat avointa ja keskustelevaa demokratiaa. Minusta vain tuntuu, että vastakkainasettelu, vähättely ja vittuilu ovat huonoja keinoja saada aikaan yhteiskunnallisia muutoksia. Saatan tosin olla väärässä. Olenhan minä vittuillut sinullekin kyseenalaistamalla esittämäsi käsityksen itsestäsi ja vihjaamalla, että olet pakkoruotsikeskustelussa joko tyhmä tai epärehellinen.
      Oletko sinä nyt minun kannallani? Tuskin.

  11. koivunkaataja; “Olet myös varmaan huomannut, että Sees ja Käreitär on saman kirjoittajan eri sukkanukkeja. — Seesin ylläpitämästä “pakkoruotsikeskustelusta” tulee kuitenkin epärehellistä, kun hän alkaa nähdä merkkejä suomenruotsalaisten kansainvälisestä salaliitosta kaikkialla. — Sees harrastaa samalla nimimerkillä ugrilaisen herrakansan historian tulkintaa. En oikein ymmärrä miksi tässä pikkublogissa pitää käyttää sukkanukkea, mutta toisaalta, omapa on asiansa. — Ehkä hän tietää valehtelevansa itselleen tai ehkä on aidosti harhainen. — En tiedä pystyykö wordpressissä näkemään kommentoijien ip-osoitteita, mutta uskoisin, että se todistaisi väitteeni.”

    Koivunkaataja, taas yrität keskustella ohittaen argumentit ja mustamaalaten keskustelijoita. Käreitär ja Sees löytyvät taatusti eri IP-osoitteista, vaikka olemmekin sama henkilö. Toinen nikki on vakikoneella ja toinen mökkikoneella – ne ovat valmiina tuossa alla, joten olen käyttänyt niitä vapaasti. Keskustelun kannalta ei liene oleellista, mikä on nikki, vain argumentit merkitsevät.

    Puheet suomenruotsalaisten salaliitosta ovat omiasi. Suomenruotsalaisten toimijoiden ei ole tarvinnut käyttää salaliittoa, kyllä he avoimesti panostavat pakon ylläpitoon ja laajentamiseen.

    Enkä ole tiennytkään, että sukututkimus on “ugrilaisen herrakansan historian tulkintaa”.

    Jos ja kun joku valehtelee, asia on varsin helppo nostaa esiin ja selvittää.

    • Hei, Sees.
      Hienoa, että olet palannut mökiltä. Toivottavasti siellä oli oikein rauhallista ja mukavaa. Pahoittelen syvästi sitä, että epäilin rehellisyyttäsi. Tuohan oli aivan selkeästi pieni, mitätön, vähäinen ja huomaamaton pikku virhe, joka on aivan selkeästi johtunut vain ja ainoastaan huolimattomuudesta. Vedin hätäisen johtopäätöksen. Anteeksi siitä. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että vaikka käytät kahta nikkiä, niin et tee sitä siksi, koska yrität luoda vaikutuksen että ajatuksillasi on laajempi tuki kuin mitä niillä oikeastaan on. Luulin, että yritit esiintyä kahtena eri henkilönä, mutta sinä olitkin vain huolimaton ja tietoteknisesti rajoittunut. Vähän tyhmä, jos saan hiukan vitsailla. Hehe. Asiallehan voi jo nauraa.
      Minun olisi pitänyt ymmärtää, että jos olisit yrittänyt sukkanukkeilla, niin silloinhan sinä olisit vaikka viitannut aikaisempaan kirjoitukseesi niin kuin se olisi kolmannen henkilön kirjoittama. Nythän sinä et tehnyt… ai. Jaa… Teitkin niin. Viittasit kirjoitukseesi passiivilla, niin kuin et olisi itse kirjoittanut sitä. Se oli varmaan vahinko. Mökkihöperyyttä, varmaan. Sekin on tavallaan tyhmyyttä. Vahinkoja sattuu.

      En voi sille mitään. Minulla on vieläkin sellainen piinaava aavistus, että olet hiukan epärehellinen. Epäilen selitystäsi, vaikka se vaikuttaa niin uskottavalta. Minussa asuu epäilys, että olet epärehellinen, vaikka onkin aivan selvää, että olet vain tyhmä. En millään lailla halua mustamaalata sinua epäilyksilläni, mutta minusta tuntuu, että en voi päästä tämän asian ylitse. Voisitko ystävällisesti kertoa kumpi sinä olet: epärehellinen vai tyhmä.
      Oli se kumpi tahansa, niin minä en tuomitse. Minun on vain saatava tietää.

      • “Minussa asuu epäilys, että olet epärehellinen, vaikka onkin aivan selvää, että olet vain tyhmä. En millään lailla halua mustamaalata sinua epäilyksilläni”

        Kiitos, ettet mustamaalaa minua epäilyksilläsi. Sellainen olisikin osoitus aiheeseen liittyvän argumentointikyvyn puutteesta.

        Voisit viedä keskustelua eteenpäin esimerkiksi perustelemalla, miksi ruotsin tulee olla Suomessa pakollinen kaikille.

    • Moi taas, Sukkanukkeilija!

      Viitsisitsixä todistaa eesmees, niinku tän läjän väitteitä:

      ”On selvää, että pakon taustalla on “eliitille” etuja, jotka ovat todellisia mutta joita ei voi avoimesti tunnustaa. Siksi pakon todellisia syitä ei päästä julkisesti käsittelemään. Ne ovat myös syitä, jotka repisivät auki ns. yhteiskuntarauhaa.”

      Mä haluisin tietää, et niinku ketä siihen eliittiin kuuluu ja mitä etui ne saa. Siis mä oon ehkä vähän niinku daiju, mut mä en vaan snaijaa tätä hommaa vaik sä sanot et se on ihan selvää.
      Saax ne niiden edut six, ku ne on se eliitti, vai onx ne edut sidoxis tähän niinku pakkoon? Siis miten toi eliitti on pakon taustalla? Mix toi eliitti tarvii jotain etui, jos se voi järkätä sen pakon? Mitä sä niinku tarkotat kun sä sanot et ne on todellisii etui? Mikä on niinku epätodellinen etu? Vai tarkotaxä, et se etu ei oo ihan niin huippuhyvä, et se eliitti olis ihan niinku ”Ei oo todellista!!!! Sikähyvät edut!!!!!” Mix niitä etui ei voi tunnustaa? Kuka estää niinku tunnustamisen? Varmaan se eliitti, eix nii? Eiku, onx se se eliitti, jonka pitäis tunnustaa? Ei vitja, en tajuu. Kenen pitäis ne tunnustaa ja kuka niinku ottaa sen tunnustuksen vastaan? Voix niitä etuja kuitenkin käyttää, vaik niit ei voi tunnustaa?
      Mix sen pakon todellisii syitä ei päästä käsitteleen julkisesti? Estääx niinku joku sen vai voisko niitä käsitellä, jos ne niinku tunnustais? Onx pakolle nyt niinku jatain epätodellisii syitä? Mitä ne on ja kuka ne on niinku antanu? Käsitteleex kukaan niin epätodellisii syitä? Onx se nyt se eliiitti, joka estää todelisten syiden käsittelyn? Tiätsä ne todelliset syyt? Voitsä kertoo ne todelliset syyt nyt? Jos me luvataan et me ei kerrota?
      Miten nä todelliset syyt repis yhteiskuntarauhan? Onx ne ne syyt itessään jotka niinku romahduttaa koko tsydeemin, vai ryhtyyx jengi riehuun kun ne kuulee syistä? Onx yhteiskuntarauha nyt niinku sen epätodellisen syyn varassa? Kaatoox se todellinen syy jos sitä käsiteltäis? Sixkö jengi riehuis? Vai siis riehuux jengi jo? Sixkö sä sanot et nyt on ”ns. yhteiskuntarauha”? Eix toi ”ns.” oo sama kun ”niin sanottu”, eli et ei niin kun oikeest? Onx nyt siis niinku niin, et tyypit vetää jengeis toisiaan pataa kadulla, mut mä en oo vaan koskaan kuullut siitä, kun eliitti estää sen käsittellyn?
      Ei vitja, toi kuulostaa vähän skifille. Mut siis, tottakai, oon messis. Anna vaan niinku todisteet ja silleen, niin nähdään barrikaadeil.

      • Oleellista on se, miten pakkoa perustellaan. Nyt annetuttu liturgia, “historialliset ja kulttuuriset syyt”, ei riitä perustelemaan näin rankkaa pienen ja enemmistölle historiallisesti vieraan kielen pakkoa. Edelleen siis odotan pakon perusteluja.

        Tyylisi “siis ei ainakaan niinku koivunkaataja” toi mieleeni Suomi24-palstan. Kävinkin sieltä hakemassa Suomi24-laatuisen keskustelunpätkän tähän alle, missä ruotsinkielisten näkemyksistä vastaa nimimerkki Ankdam.

        Fennot vaativat etujen poistamista
        28.7.2012 Suomi24

        Ankdam/Suomi24: “Fennot vaativat sen edun poistamista joka seuraa maan molempien kansalliskielten osaamisesta.”

        16/Suomi24: “Mitä sellaista “etua” tästä pitäisi saada, jota ei pitäisi suoda myös muille eri tavoin kaksikielisten tai muunkielisten kotien lapsille?”

        Ankdam/Suomi24: “Ei suomen ja ruotsin osaamisesta mitään “saakaan” vaan niiden molempien kielten osaaminen on etu itsessään, joka avaa monta ovea ja antaa pätevyyden moneen työpaikkaan sekä luo uusia mahdollisuuksia.”

        pakkoruotsinet/Suomi24: “Tämä pitääkin poistaa Suomesta eli ruotsin osaamisella ei pidä saada mitään etuja. Se että ruotsin osaaminen tuo etuja, on pelkkää yhden vähemmistön hemmottelua. Siitä että ruotsin osaaminen tuo etuja, hyötyvät suomenruotsalaiset, kun taas suomenkielisille se on haitta. Ankdam kuitenkin puolustaa tätä vähemmistön hemmottelua ja ns. positiivista syrjintää, vaikka surut ovat jo muutenkin bättre folk tilastofaktojen perusteella.—”

        20/Suomi24: “Jos kyse on aidosta tarpeesta, fennothan eivät voi tällaista etua poistaa. Sen sijaan, jos kyse on vain paperitarpeesta, se tietysti poistuu, kun virkojen vaatimukset päivitetään vastaamaan monikielistyvän maan todellista tarvetta. Mitä siis itse asiassa tarkoitit?”

        etulista/Suomi24: “Käydään nyt läpi, mitä etuja “kahden kansalliskielen” osaamisesta seuraa:
        – tarjolla ruotsinkieliset koulut, joissa kevyempi opetustahti
        – tarjolla runsaasti taidealan harrastus- ja ammattilaistoimintaa ja näihin erilaisia tukia
        – helpompi pääsy lehti-, radio- ja tv-näkyvyyteen
        – vähemmän kilpailua sekä toiselle asteelle että korkea-asteelle siirryttäessä
        – mahdollisuus erilaisiin ruotsinkielisten säätiöiden stipendeihin
        – ruotsinkieliset kiintiökoulutusohjelmat, korkeakoulut (puolet ruotsinkielisistä suorittaa korkeakoulututkinnon, muuten luku on 30%)
        – monissa korkeissa viroissa edellytetään ruotsin kielen hyvää hallintaa
        – politiikassa ruotsinkieliset verkostot ja rahoittajat nostavat ruotsinkielisiä poliitikkoja
        Listaa voi jatkaa”

        tässä syy/Suomi24: “Jos ja kun pakko poistuu, tuon listan jokaista kohtaa tarkastellaan kriittisemmin. Nyt vielä voidaan vedota siihen, että ne ovat “kaikkien saatavilla”, voihan kuka tahansa valita suomenruotsalaisuuden opiskelemalla itselleen hyvän ruotsintaidon ja pakon avulla varmistetaan, että “tarjous” on ollut kaikille voimassa eikä tässä etujen määrässä voi olla mitään väärää, kysymyshän on vain eduista, jotka luonnollisesti lankeavat niille, jotka osaavat hyvin maan kahta kansalliskieltä. Tilanteen rumuus paljastuu vain, kun nostetaan esiin se, ettei ruotsin osaaminen ole suomalaisten intresseissä muuten kuin tämän listan tavoittelemiseksi.”

        16/Suomi24: “— Toki ruotsinkielisillä voisi jatkossa olla omia päiväkoteja, kouluja, palvelutaloja ja ruotsinkieliset voisivat saada oikeussaleissa ja virkamiesten luona tarvittaessa esittää asiansa ruotsiksi ja saada asiakirjat ruotsiksi – myös saamelaisten ja viittomakielisten kohdalla voisi olla samoin. —“

      • Tietysti on tärkeää ymmärtää, keiden etuja pakkoruotsi puolustaa.

        Pakon poistamisen kannalta oleellisimpia ovat kuitenkin ne haitat, joita pakko tuo mukanaan.

        Yksi neutraalimmista haitoista on juuri se kielivarannon köyhtyminen, mikä sai Ahvenanmaalaiset luopumaan pakkosuomesta. Siis jopa noin pienen ja Suomeen kuuluvan alueen kannattaa pitää kielivarannostaan huolta ja tunnustaa, ettei nykymaailmassa voida nostaa kielitaitoa laajentamalla kielivaatimuksia (kuten meillä pakon puolustajat yrittävät tehdä nostamalla kolmannen vieraan kielen kaikkien opetusohjelmaan), vaan antamalla ihmisten valita kielitaitonsa eri tavoin.

        Toinen suhteellisen neutraali haitta on se, että pakkokieltä, jolle ei ole todellista tarvetta, todella opitaan huonosti. Henkilökohtaiset intressit nostavat aina kielenopiskelun vaikuttavuutta sekä kieltä opiskeltaessa että erityisesti koulun jälkeen, kun vastassa on elämänmittainen ylläpitovaihe. Kieltähän täytyy ylläpitää lehdin, elokuvin, kirjoin, matkoin, ystävin,…

        Kolmas haitta on jo vaikeampi. Nimittäin pakottamalla koko kansakunta useimmille turhan kielen opiskeluun, viedään resursseja, jotka yksilö voisi sijoittaa viisammin ja omaa pärjäämistään paremmin palvelevalla tavalla. Pakkoruotsi on kuin ylimääräinen kivipussi juoksijan vyöllä, hidaste kilpailtaessa todellisten kykyjen saamisessa käyttöön.

        Tähän liittyy myös se, että meillä tilanne on erityisen epäreilu niitten kannalta, joille kielet ovat hyvin raskaita opiskella tai joilla on jo taustastaan johtuen heikko maan pääkielen taito ja tarve pitää yllä yhtä tai useampaa kotikieltä, joille ei ole vastaavaa koulu-uran mittaista tukea kuin ruotsille. Esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttajalapsi valitsee useimmiten toisen vieraan kielen sijasta lisää maan pääkieltä ja oman kotikielensä. Toinen vieras kieli ei ole muissa maissa yleensä pakollinen esimerkiksi niille, joille kielten opiskelu on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi Ahvenanmaalla lähes kolmannes peruskoululaisista lukee vain englantia äidinkielensä ruotsin rinnalla, ei muita vieraita kieliä. Meillä ei Suomessa esitellä vieraitten kielten opiskelua muissa maissa, koska oman tilanteemme järjettömyys nousisi heti esille. Meillä ei pääse kielten pedagogiikka lainkaan kehittymään realistisista lähtökohdista, vaan jokaisen on ensin tunnustettava “kaikki oppivat ruotsin”-liturgian ja “pakkoruotsi ei ole, on vain riemuruotsi”-liturgian.

        Kaikkein kiistanalaisin haitta kohdistuu ihmisten kansalliseen identiteettiin. Meille yritetään muodostaa sellalista kansallista identiteettiä, jossa ruotsin osaaminen on välttämätöntä “suomalaisuudelle”. Minusta jokaisen tulisi saada itse määritellä oma suomalaisuutensa. Jotkut painottavat siinä skandinaavisuutta, jotkut eivät – tämä tulee hyväksyä.

      • Nimittelet herkästi, koivunkaataja, osoitat halveksuntaa. Minäkin olen sinulle vain “Sukkanukkeilija”. Olen hämmästynyt pakkoruotsin kannattajien joukossa tuota tarvetta mustamaalata, ilkeillä, mitätöidä asiallisia kirjoittajia… Mikset tyydy vain keskustelemaan?

  12. “Ymmärsinköhän sinun johdatustasi lainkaan oikein: sinun mielestäsi keskustelun taso on surkea, koska yhden osapuolen näkemys ei vastaa sinun maailmankuvaasi?”

    Ei vaan siksi, että argumentit perustelevat asioita, joilla ei ainakaan kokonaan voi perustella nykyisiä käytäntöjä tai niiden muuttamattomuutta. Minun mielestäni asiaan tulisi katsoa siltä kantilta, että miten nykyinen järjestelmä hyödyttää tai haittaa yksilöitä tai yhteiskuntaa. Ja myös siltä kantilta, että mikä on nykyisen kielipolitiikan päämäärä ja voiko siihen päämäärään päästä jollain toisella tapaa. Keskusteluissa on päämääräksi yleensä nostettu se, että ruotsinkieliset voivat käyttää omaa kieltään palveluissa. Kysymys siis kuuluu, että voidaanko tämä taata jolllain toisella tapaa kenties vähemmillä resursseilla kuin nykyään. Ja minusta voidaan ja ennen ruotsin kielen pakollisuutta siinä myös (käsittääkseni) onnistuttiin vähintään yhtä hyvin kuin nykyään.

    “Olisi myös mielenkiintoista tietää, että kuka sinun mielestäsi niitä vääriä kysymyksiä esittää ja kuka antaa niitä vastauksia, joilla mielestäsi perustellaan ”nykyistä kielipolitiikkaa”. Näyttää hieman olkinukelle.”

    Totta, olisin voinut valaista tätä asiaa esimerkiksi sitaateilla ja niitä olisin voinut tarvittaessa kyllä kaivaa. Otin vähän annettuna sen, että ihmiset ovat seuranneet keskustelua vuosien mittaan ja kuulleet niitä argumentteja, joita keskustelussa on esitetty, vaikkei se olekaan toki itsestäänselvää. Kansanedustaja, muut poliitikot ja erinäiset vaikuttajat tähän keskusteluun ovat lusikkansa heittäneet.

    “Selkein esimerkki ladatusta termistä on totta kai ”pakkoruotsi””

    Totta, mutta se on kompaktimpi kuin ruotsinkielen pakollisuus ja ihmiset tietävät heti mistä puhutaan. Tiedän kyllä, että jotkut eivät tykkää termistä, mutta jos ihmiset puhuu asiasta jollain termillä, niin sen käyttö on minusta sallittua ilman, että on mikään ruotsinkielisten tai ruotsin vihaaja.

    “Jostain syystä haluat ylentää pakkoruotsin instituutioksi.”

    Tottakai se on instituutio ainakin siinä hengessä, miten itse instituution käsitän. Varmaan oma instituutiokäsitykseni tulee tuolta yhteiskuntatieteiden puolelta, mutta en viitsinyt akateemista horinaa sekoittaa kuitenkaan tekstiin. Berger&Luckmanin määritelmä instituutiosta lienee se, josta omat käsitykset on peräisin. Wikipedian artikkelista saa varsin samanlaisen kuvan:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Instituutio

    “Toinen harhaanjohtava muotoilu tulee, kun väität, että kyse on ruotsinkielisten palveluista, sen sijaan että kirjoittaisit palveluista, jotka ovat ruotsin kielellä. Ero on pieni, mutta merkittävä.”

    Ero on pieni, mutta jos se on merkittävä, niin voin yrittää muuttaa kirjoitustapaani tämän suhteen.

    “Väität, että sinussa ei ole juurikaan kansallismielisyyttä, mutta esität kuitenkin kansallismielisiä argumentteja.”

    No, kansallismielisyydestä minua tuskin voi syyttää ja yksi parhaista suomirock-biiseistä on Sielun veljien On mulla unelma. En ole vannonut lippuvalaa enkä pidä Suomea tai suomalaisuutta minään maailman siisteimpänä juttuna, vaikka täällä asuukin minulle tärkeimmät ihmiset. Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta olen sentään rehellisen ylpeä. Mitkä argumenteistani olivat muuten kansallismielisiä? Jotenkin outoa, että näet kansallismielisyyttä teksteissäni.

    “Luet pakkoruotsi.netiä vain vähän ja pelkästään niiden linkkien takia.”

    Sä teet tosi paljon oletuksia ton yhden linkin perusteella siitä, mikä on suhteeni Pakkoruotsi.net -sivustoon. Tapana on ottaa tekstien perään aihetta käsitteleviä linkkejä ja sivustoja, vaikka en niiden sisältöä allekirjoittaisikaan sellaisenaan. Koitappa päästä sen yli, annat nyt ihan liikaa painoarvoa yhdelle linkille ja teet oletuksia, joita ei voi tuosta informaatiosta tehdä.

    “Myönnät, että suomi ei ole maailmankieli, mutta väität että ”oletuksena on” että suomi on opittava.”

    Väitän, että sen yhteiskunnan valtakieli, missä asuu, on hyvä oppia. Eikö sinusta ole? En usko, että tästä on kovin monet suomen-, ruotsin- tai saamenkieliset edes eri mieltä.

    “Luulin ensin, että vitsailit ohimennen mustalaislasten pakkohuostaanotoista, mutta taisin olla väärässä.”

    Mustalaislasten pakkohuostaanotot?

    “Suomen Lukiolaisten Liiton tekemä ehdotus on kyllä maltillisesti ja asiallisesti perusteltu. En koskaan väittänytkään, etteikö se olisi. Minusta on hiukan outoa, että liitto antaa kovaäänisten natsien mielipiteille niin paljon huomiota.”

    Kovaääniset natsit? Nyt hei oikeasti.

    “Sanon vaan, että ehdottamasi tulkkaus tulisi varmaan nykyjärjestelyä kalliimmaksi. ”

    Varmasti, jos katsotaan vain julkisen sektorin menoja eikä yhteiskunnan kokonaishyötyä. Jos investointi hyödyttää yksilöitä ja yhteiskuntaa pitkällä aikavälillä, niin se on ihan järkevä investointi.

    “Olen yrittänyt saada sinut huomaamaan, että koko keskustelun lähtökohta on vääristynyt. En tiedä miten olen siinä onnistunut. ”

    Et kauhean hyvin. Itse olen yhteiskuntavaikuttajana pragmaattinen ja pidän siitä, kun puhutaan konkreettisista toimenpiteistä ja niiden perusteluista. Sinä taas tunnut olevan metakeskustelun ystävä, itse lähinnä sivuan sitä aihetta.

    Eli kuten sanoin jo aikaisemmin, niin tärkeintä on se, mitä politiikalla halutaan tavoitella ja miten siihen päädytään järkevimmin. Nykytilanne on tuskin kenenkään mielestä optimaalinen. Ymmärrän, että jonkun mielestä tilanne voisi olla parempi, jos vain yritetään saada ihmiset oppimaan se ruotsi paremmin, jos siihen vain keinoja löytyy. Itse en vain käsitä, että miksi tämä olisi parempi keino kuin se, että kielten oppimista vapaaehtoistetaan ja annetaan vaihtoehtoja. Ruotsinkieliset palvelut (<– katoppa) voidaan toteuttaa vähintään yhtä hyvin tai jopa paremmin, vaikka nykyistä kielipolitiikkaa muutetaan. Se ei vaadi pakollista ruotsinkielen opiskelua (<– !) ja sen voi toteuttaa monin tavoin. Jos taas ruotsin opetuksen tärkeimmäksi tehtäväksi katsotaan jokin asia kuten elävän kaksikielisyyden toteutuminen, niin sitten en voi nostaa kuin kädet ilmaan ja seurata sivusta.

    Jos vastaat, niin koita pitää lyhyenä, tähän menee kohtuuttomasti aikaa 🙂

    -Tero

    • Onhan sinun kyllä pakko myöntää, että alkuperäinen kirjoituksesi on todella surkea. Naisen euro ja huumejutut ovat ihan hauskoja, mutta tämä oli kyllä pohjanoteeraus. Ei millään pahalla, mutta oikeasti, mies on kohta maisteri. Olen kyllä hiukan huolissani siitä, että millainen maisteri sinusta tulee, kun näytät olevan ihastunut tuohon lainaus-vastaus-väittelysysteemin. Miten voit löytää ajatukset tuhatsivuisista kirjoista, kun et edes löydä kappaleiden pääväittämiä tuhannen merkin kirjoituksesta? Lainaat vain lyhyitä kohtia, esität epäoleellisia kommentteja ja ohitat kokonaisuudet. En vieläkään tiedä, että oletko ymmärtänyt tekstiä. Tai edes lukenut sitä.
      Onhan kyllä toisaalta aivan turhaa tehdä kauheasti töitä turhien asioiden takia, ja harva asia on nettikeskustelua turhempi. Ja kyllähän maisteri aina duunia saa. Vaikka kavereilta. Eihän kukaan kuitenkaan katso niitä papereita.

      Homma olisi ollut paljon selvempi, jos olisit heti sanonut, että instituutiolla tarkoitat sitä, että ruotsin kielen asema Suomessa on sosiaalinen konstruktio. Nyt oletin, että käytit termiä pelkästään retoriikan takia, etäännyttääksesi. Totta kai pakkoruotsi on sosiaalinen konstruktio, mutta niinhän on myös kaikki muu: Suomi, koulu, yhteiskunta, kieli, yksilö jne. jne. jne. Tuolta lähtökohdalta on siis hiukan outoa, että tuo yksi asia on se, joka herättää niin paljon vihaa ja vastustusta.

      Se lähtökohta, että ruotsin kieli on ylipäänsä ongelma, joka pitää ratkaista on kyllä melko kansallismielinen lähtökohta keskustelulle. Olet jo ehkä huomannut, että olet käyttänyt ladattua kieltä, joten ehkä nyt huomaat olevasi osa kansallismielistä hegemoniaa. Ajatuksesi ”valtakielen” itsestään selvästä paremmuudesta on ehkä hyvä paikka aloittaa ideologinen itsetutkiskelu. Minusta on outoa, että et itse huomaa arvojasi.

      Lue myös se kovaääninen natsi-kappale ja se SLL-kommenttini uudestaan. Varoitin natsikortista.

      Mustalaislasten pakkohuostaanotto on oikea, synkkä osa Suomen (ja muidenkin maiden) historiaa. Se on juuri sitä, miltä kuulostaakin. Valtio päätti, että valtakulttuurin ulkopuolella elävät mustalaiset ovat paskoja vanhempia. Paskoilla vanhemmilla ei tietenkään tulisi olla lapsia, joten valtio otti lapset huostaansa. Lapset eivät esimerkiksi oppineet romanin kieltä, koska heille piti opettaa vain valtakieli. Valtakulttuuri on kyllä hieno asia. Tapahtumasta on kirjoitettu jonkin verran, suomeksi kirja Käheä-ääninen tyttö. Kannattaa lukaista. Onneksi historiasta ei tarvitse välittää, sillä historiahan ei voi koskaan toistaa itseään. Ja onneksi romanin kielellä on nyt aivan loistava asema Suomen vähemmistökielenä.

      En oikein ymmärrä miten voit puhua ”yhteiskunnan kokonaishyödystä” niin kuin se olisi joku konkreettinen asia, jonka voi mitata ja punnita ja sitten väittää olevasi pragmaattinen konkreettisten toimenpiteiden ystävä. Saisinko kuppillisen kognitiivista dissonanssia ja sosiaalinen konstruktio-kortin, jota voi väläytellä milloin itse tykkää? Kiitos.

      Totta kai koulujärjestelmää ja yhteiskuntaa pitää jatkuvasti kehittää, mutta onko ruotsin heikentäminen tai poistaminen todellakin paras kehitystapa? Se on ainakin suosituin ehdotus nettikansan mukaan. 50 miljoonaa kommentoijaa ei voi olla väärässä. Onko ruotsi edes mikään ongelma?
      Keskustelussa ei ole kyse ruotsin kielen opetuksesta. Kyse on ennakkoluuloista. Olen toistanut tuon jo muutamaan otteeseen, ehkä se nyt uppoaa.
      En oikein ymmärrä miten kieltenoppimisen vapaaehtoistaminen saisi ihmiset oppimaan ruotsia paremmin. Vaikuttaa väärälle johtopäätökselle. En myöskään ymmärrä miten se olisi tehokkaampaa.
      Mutta siis joo, lisää kieliä ja muutenkin joustavampi koulu. Hyvä asia.
      Kyllä yhteiskunnalla on varaa, kunhan se pakkoruotsi vaan poistuu. Raha on muutenkin vai instituutio. Ehkä minäkin olisi oppinut sen venäjän kielen, jos en olisi joutunut kaikille pakkotunneille. Osasin jo kaikkia kieliä, enkä ole tehnyt esimerkiksi biologian tiedoilla mitään. Miksi minun pitäisi tietää lehmän vatsoista? Ei minusta tullut eläinlääkäriä taikka maanviljelijä. Jos olisin saanut lukea venäjää jo ala-asteella, niin osaisin ehkä sanoa jotain muutakin kuin Tämä paikka on vapaa, Minä työskentelen toimistossa ja Saisinko kupin teetä? Nytkin istun yksin toimistossani litkimässä kylmää teetä. Ehkä yhteiskunnan minusta saama kokonaishyöty olisi tähtitieteellisen paljon suurempi, jos osaisin tehdä jotain muutakin venäjäksi. Itse ainakin tykkäisin. Pitänee kaivaa kirjat esille ja yrittää kerrata.

      Mutta hei, hyvä keskustelu. Kieltenopetus on oikeasti hyvä juttu. Kannatan positiivista kielivapautta täysin rinnoin.
      On ollut hauskaa. Toivottavasti pieni vittuilu ei ottanut liikaa päähän.

  13. koivunkaataja:

    Joo, yritäppä nyt ees käyttäytyä. Lainaus-vastaus -väittelysysteemi on ihan perusjuttuja esimerkiksi erilaisilla keskustelufoorumeilla. Hyväksi todettu.

    “Nyt oletin, että…”

    Sulla on tapana olettaa paljon.

    “Tuolta lähtökohdalta on siis hiukan outoa, että tuo yksi asia on se, joka herättää niin paljon vihaa ja vastustusta.”

    Olen kyllä ottanut kymmeniin muihinkin asioihin kantaa, ruotsin kielen pakollinen opetus on vain yksi niistä. Eikä lähellekään tärkein.

    “Se lähtökohta, että ruotsin kieli on ylipäänsä ongelma, joka pitää ratkaista on kyllä melko kansallismielinen lähtökohta keskustelulle.”

    Ei ruotsin kieli ole ongelma, mutta nykyinen ruotsiin liittyvä koulutus- ja yhteiskuntapolitiikka on osittain hoidettu mielestäni typerästi ja ihmisille epäedullisesti. Typerät seikat on sellaisia, johon tahdon puuttua ja siinä ei ole mitään kansallismielistä.

    “Olet jo ehkä huomannut, että olet käyttänyt ladattua kieltä, joten ehkä nyt huomaat olevasi osa kansallismielistä hegemoniaa.”

    Käytät itse samalla tavalla ladattua kieltä. Kaikki jollain tapaa käyttää. Se, että olen jostain asiasta esim. perussuomalaisten tai kansallismielisten kanssa samaa mieltä, ei tee minusta perussuomalaista tai kansallismielistä eikä osaa heidän hegemoniaansa. Samalla tavalla olen sitten liberaalien vasemmistolaisten nuorison kanssa samaa hegemoniaa, jos ne puhuu asioista samalla tavalla. Plääh, hiton turha väittelyn aihe edes 🙂

    “Valtio päätti, että valtakulttuurin ulkopuolella elävät mustalaiset ovat paskoja vanhempia.”

    Eli minulla ei saa olla mielipidettä siitä, mitä on paska vanhemmuus? Mikä on pointtisi? Kohta otetaan lapsia vois ruotsinkielisiltä? Joopajoo. Aika paljon taas mutkia vedetään suoriksi ja kohta ruotsinkieliset on jotain alempiarvoista kansaa, jepjep.

    “Totta kai koulujärjestelmää ja yhteiskuntaa pitää jatkuvasti kehittää, mutta onko ruotsin heikentäminen tai poistaminen todellakin paras kehitystapa?”

    Se on yksi tapa. Se ei automaattisesti heikenny, vaikka kaikki ei sitä opiskelekkaan. En usko, että tuntimäärän lisääminen peruskoulussa tai muilla asteilla se vaihtoehto, jolla suomalaisten kielien osaamista saadaan parannettua.

    “En oikein ymmärrä miten kieltenoppimisen vapaaehtoistaminen saisi ihmiset oppimaan ruotsia paremmin.”

    Koska jos jotain tekee vapaaehtoisesti, siihen on suurempi motivaatio. Suurempi motivaatio –> parempi oppimisympäristö ja paremmat oppimistulokset.

    “Ehkä minäkin olisi oppinut sen venäjän kielen, jos en olisi joutunut kaikille pakkotunneille. ”

    Nykyinen määrä pakkotunteja eri aineita on melko perusteltu, mutta tosiaan biologiakaan ei ole kuin 2/5 siitä määrästä pakollisena, mitä ruotsia lukiotasolla. Yläasteesta en muista. Universaalit aineet on universaaleja aineita, niiden tietyn asteen pakollisuus on perusteltua. Kieliä taas kannattaisi opettaa sen mukaan, miten ihmiset niitä mahdollisesti tarvitsevat.

    Itse olisin varmasti oppinut jonkun kielen kohtalaisen hyvin ruotsin sijasta, jos sellainen mahdollisuus olisi annettu, mutta kun lukiossa luki pitkää matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa, niin ei siinä aika riittänyt. Asenne oli aikanaan huono ruotsinopiskelua kohtaan, nykyään olisi parempi. En usko, että nykyistä asenneilmapiiriä saadaan korjattua niin, että oppilaat innostuvat ruotsin lukemisesta. Kyllä, ennakkoluuloja on. Mutta toisaalta elinkeinoelämän tai ihmisten henkilökohtaiset kielenosaamistarpeet eivät juuri muutu sillä, että asenteet saadaan muutettua.

    Osaatko muuten sanoa, että kuinka monessa maassa maan vähemmistökieltä opetetaan kaikelle kansalle? Se on Euroopassa ainakin todella harvinaista, vaikka monissa maissa on suurempiakin kieliryhmiä kuin ruotsinkieliset. Islannissa on tanska pakollista ja oisko joku toinenkin esimerkki ollut. Ei kielivähemmistön eduista huolehtiminen vaadi sitä, että vähemmitökieltä opetetaan koko kansalle. En ymmärrä millä perusteilla tällaiseen johtopäätökseen päästään. Voisitko selventää?

    Pieni vittuilu tuntemattomilta hämmentää, mutta yleensä se kertoo enemmän kirjoittajan ajatus- ja asennemaailmasta kuin vittuilun kohteesta. Eikä varmasti ainakaan auta agendaasi, koska se saa sinut vaikuttamaan vähän hölmöltä ja sitä kautta niiltä sun hyviltäkin pointeilta vähenee voima. Ihmiset eivät halua olla samaa mieltä vittumaisten ihmisten kanssa, semmoista se vaan on.

    -Tero

    • En vieläkään tiedä, että luetko sinä ollenkaan vastauksiani. Ainakaan et näytä oikein ymmärtävän niitä. Tai sitten sinä ohitat ne osat, jotka eivät sovi yhteen maailmankuvasi kanssa. No, olet nyt ainakin hiukan vähemmän ylimielinen kuin aloituksessasi, mikä on oikein hyvä kehitys. Et enää puhu ampumisesta, ja olet huomannut, että ”argumenttisi” ovat pelkkiä väittämiä, joita et ole perustellut tai joita ei voi perustella. Olet ehkä jopa ymmärtänyt kuinka hölmö sinun lähtökohtasi oli. Et kuitenkaan ilmeisesti ole vielä tajunnut, että keskustelussa ei ole kyse asetelmasta ”pakkoruotsi vastaan kielivapaus” vaan ennakkoluuloiset vastaan vähemmistö. Sinä myös luulet, että kyse on jostain oikeasta vastakkainasettelusta. Tai ainakin oletan niin. Sinä annat olettaa. Teet sen olettamisen helpoksi, kun käytät niin huolimatonta kieltä, teet kehäpäätelmiä, rakennat olkinukkeja, viittaat propagandaan ilman lähdekritiikin häivääkään ja otat itsellesi valtakulttuurin edustajana oikeutuksen määrätä mitä paska vanhemmuus on ja mikä on oletuksena yhteiskunnassa. Maassa maan tavalla, kuten Jutta Urpilainen sanoi. Oletan, että Jutta Urpilainen on melkoinen tunari poliitikkona, vaikka onkin käynyt Jyväskylän yliopiston. Oletan, että tuolla kommentillaan hän yritti houkutella kasallismielisiä äänestäjiä demareiden piiriin. Toivon, että hän epäonnistui. Oletan myös, että kansanedustaja Hakkarainen on tavallinen, sivistymätön rasisti, kun hän puhuu neekeriukoista. Mutta saatan toki olla väärässä. Tuo ei oikeastaan liity aiheeseen, halusin vain kertoa hiukan olettamisesta. Kyse voi toki olla myös vahvistusharhasta. Ei olisi ensimmäinen kerta tässä keskustelussa.

      Sinä ilmeisesti oletat, että olen jonkun pakollisuuden kannalla. Olen sanonut jo pari kertaa, että maan molempien virallisten kielten pakollinen opettaminen kaikille ei ole minulle mikään itsestäänselvyys. Luepas läpi aikaisemmat kirjoitukseni. Minua alkaa jo hiukan hävettää sinun puolesta, kun jutut eivät vaan näytä menevän perille. Ei ihme, että olet joutunut lukemaan pakkoruotsipropagandaa kymmenen vuotta, ennen kuin aloit toistamaan sitä. Yritäpäs muistaa, että ruotsi ei ole Suomessa vähemmistökieli, vaan virallinen kieli. Kirjoitin jossain vastauksessa kansalliskielistä, mutta Suomessahan ei ole kansalliskieltä. Oletat myös, että muiden maiden olot ovat jotenkin relevantteja. Eivät ne ole. Ne ovat relevantteja vain niille, jotka uskovat pystyvänsä prosenteillaan todistamaan jonkin hallitsevan eliitin olemassaolon, tai niille, joiden mielestä kansallisten vähemmistöjen edustajat ovat vähempiarvoisia kansallisvaltion kansalaisia kuin kansallisvaltion valtakulttuurin edustajat. Tuossa vajosit Seesin tasolle. Kohta kirjoitat kai enemmistön esivanhemmista. Mutta hei, sähän et oo kansallismielinen. Oot pragmaattinen yhteiskuntavaikuttaja. Ja olisihan yhteiskunnan kannalta paljon pragmaattisempaa, jos kaikki vaan olisi samanlaisia. Silloin ei olis paskoja vanhempia, jotka copy/pastettaisivat harhaista hourintaansa tuhansiin pakkoruotsikeskusteluihin ympäri nettiä samaan aikaan kun niiden oppimisvaikeuksista kärsivät pennut tappelevat opettajien kanssa ja epäonnistuvat elämässä.
      (”Anteeksi, Pellervo, äiti ei nyt ehdi auttaa läksyjen kanssa. Internetissä on virhe.” sanoo Sees lapselleen)

      Uskotko oikeasti tuohon motivaatiopuheeseen? Tuo oli retorinen kysymys, ihan vaan sanon, jottet lainaa tuota kohtaa ja kirjoita alle ”Joo.” Minusta tuo kuulostaa aina ajatuksen estävälle kliseelle. Samantapaista huuhaata kuin puhe resursseista. Sitä ei voi todistaa taikka kiistää, joten siitä puhuminen on yhtä hedelmällistä kuin keskustelu Jumalan olemassaolosta. Mutta, joo. Kokeillaan vaan vaikka vapaaehtoisella biologialla. Ehkä Suomeen tulee sitten parempia eläinlääkäreitä ja maanviljelijöitä. Ehkä AIV-rehu keksitään uudestaan. Siitä tulisi uusi Nokia ja yhteiskunnan kokonaishyöty olisi uskomaton! Taidanpa heti rekisteröidä osoitteen poispakkobiologia.net.

      Tämä on oikeasti, ollut hauskaa, mutta eihän tämä näytä johtavan mihinkään. On oikein vapauttavaa saada mollata ylimielisen yksilön laiskaa ajattelua silloin tällöin. Ja on hauskaa olla vittumainen. On hienoa katsoa, kuinka yrität perustella ajatus- ja asennemaailmaasi kun samalla yrität ylläpitää sitä käsitystä itsestäsi, jonka olet yrittänyt antaa itsellesi ja muille. Itse yritän aina nähdä ihmiset yksilöinä, jotka vittuilevat, sen sijaan että leimaisin jonkin yksilön osaksi vittumaisten ihmisten ryhmää, mutta jokainen taplaa tyylillään. Voit ihan vapaasti pitää minua vittumaisena ihmisenä, mutta olen ainakin rehellisesti vittumainen. Se on aika vapauttavaa. Nyt tämä uhkaa ajautua keskusteluksi identiteetistä, mikä on aivan toinen turha keskustelu distinktiosta ja sosiaalisista konstruktioista. Ei mennä sinne.

      Kiitos, Tero. Haluat varmaan sanoa viimeisen sanan, joten ole hyvä. Onhan tämä sentään sinun blogisi. Toivottavasti se ei ole mikään tyhmä kysymys, kuten tuo aikaisempi pakoruotsi-sivustolta poimittu ennakkoluuloinen ajatusvirhe. Osaat kyllä paremmin, eikä sinuun tarvitse turvautua mihinkään Cartman -taktiikkaan (olen tietoinen ironiasta).
      Hyvää elämää, tulen jatkamaan lukemista, mutta tuskin kommentoin. Tai en ainakaan samalla nikillä tai samalta koneelta.

      • “Sinä ilmeisesti oletat, että olen jonkun pakollisuuden kannalla. Olen sanonut jo pari kertaa, että maan molempien virallisten kielten pakollinen opettaminen kaikille ei ole minulle mikään itsestäänselvyys. ”

        Olen huomannut tämän. Tämä on kuitenkin se asia, mistä keskustelen, mutta siitä keskusteleminen ei näytä kiinnostavan sinua. Minua ei itse asiassa hirveästi kiinnosta tämä keskustelu vastakkainasetteluista ja kansallismielisyydestä, jota sitä käyt. Ehkä sen vuoksi tämä keskustelu ei ota sujuakseen ja ehkä parempi jättää tähän. Sitten kun sinua kiinnostaa keskustella kielten opiskelun pakollisuudesta, niin voidaan jatkaa. Minua kiinnostaa keskustelu käytännön politiikasta enemmän eikä niinkään diskursseista.

  14. TU: “En tiedä mitä tuo “elävä kaksikielisyys” käytännössä tarkoittaa, mutta minun käsittääkseni Suomessa ei ole elävää kaksikielisyyttä kuin Ahvenanmaalla ja rannikkoalueilla, lähes kaikkialla muualla on kunnissa enemmän venäjää puhuvia kuin ruotsia puvia.”

    Minusta onkin jännittävää, että nimenomaan se alue, jolla “elävä kaksikielisyys” voisi kukoistaa, eli Ahvenanmaa, on päätynyt poistamaan pakkosuomen. Siellä on selkeästi otettu kanta, että pelkkä alueen kuuluminen valtioon, jonka pääkieli on suomi, tai alueen viisiprosenttinen suomea puhuva väestönosa ja kiinteät suhteet mannermaalle eivät ole riittäviä syitä tekemään pakkosuomesta perusteltua – tärkeämpää on varmistaa nuorten mahdollisuus valita itselleen hyödyllisimmät kielet ja näin saada alueelle tervetullutta kielivarantoa. Toki annan ruusuja ahvenanmaalaisille tästä valinnasta, koska se antaa mallia meille mannermaalla.

    Toinen, mikä on jännittävää, on suomenkielisten kielikylpyjen vähäisyys niillä rannikkoalueilla, joissa “aito kaksikielisyys” olisi mahdollista. Siellä kasvaa edelleen ummikkoruotsinkielisiä. Kielikylvyt on meillä valjastettu enemmistökielisille lapsille.

    Kukaan ei myöskään määrittele, mitä on “elävä kaksikielisyys”, vaikka siitä kaiken aikaa puhutaan hyvinkin korkealla tasolla. Eikö olisi kohtuullista selittää kansalaisille, mitä kielipolitiikalla oikein tavoitellaan? Nyt kysymysten esittäjä leimataan heti ruotsinvastaiseksi.

  15. Pakkoruotsikeskustelun taso todetaan kerta toisensa jälkeen surkeaksi, ja sehän sopii pakkoruotsittajille. “Koivunkaataja” on hyvä esimerkki näistä puoliammattilaisista keskustelijoista, joiden harkittuna ja suunniteltuna taktiikana on vetää keskustelun painopistettä pois itse asiasta, ja värittää keskustelua ikävillä, leimaavilla sävyillä. Tavoitteena on se, ettei keskustelua käytäisi.
    Onneksi aika kuitenkin tekee työtä eurooppalaisen kielivapauden puolesta. Nuorisoa on vaikea aivopestä internetin aikana.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s