TV- ja leffapiratismi – se parempivaihtoehto

Musapiratismista puhutaan ihan liikaa, joten puhutaan tv- ja leffapiratismista. Joskus asiat on tehty kuvamuotoon jo niin hyvin, että turha yrittää kiteyttää itse asiaa paremmin, joten alustetaanpa keskustelua parilla kuvalla.

TV-sarjojen kysyjän ja tarjoajan välisestä kohtaanto-ongelmasta Oatmeal piirrusti oikein hyvän ja osuvan sarjakuvan.



Yle kysyi tosiaan siellä taannoisessa keskustelutilaisuudessa, että mitä se voisi tehdä, jotta nuoret kiinnostuis enemmän Ylestä. Yksi keino olisi lähettää tv-sarjat silloin, kun ne on vielä ajankohtaisia eli kutakuinkin heti niiden USA:n ensi-illan jälkeen. Muistan vuosi sitten, kun Facebook täyttyi viesteistä kuinka Game of Thrones sitä ja tätä. Tänä keväänä aika vähän on näkynyt aiheesta päivityksiä, tai ainakaan siitä ekasta kaudesta, jonka Yle hiljan näytti. Suurin osa sarjasta todella kiinnostuneista on jo katsonut sen. Veikkaan, että iso osa Ylen tahtiin katsoneista innostuu hakemaan seuraavan kauden netistä.

En tiedä kuinka hyvin vanhempi sukupolvi asian tietää, mutta ei nykynuoret enää seuraa juurikaan TV:n tahtiin amerikkalaisia tv-sarjoja. Toki asia koskee muitakin kuin Yleä ja rahahan siinä nopeudessakin varmaan ratkaisisi, mutta turha on sitten ihmetellä, kun hyvilläkin tv-sarjoilla on alhaiset katsojaluvut, kun nuoriso on jo vuosi sitten nähnyt.

Ja miksi seuraisivatkaan nykyisellään TV:n tahtiin sarjoja? Vertaisverkosta saa sarjat haluamallaan kielellä tekstitettynä lähes seuraavana päivänä, kun ne on näytetty USA:ssa. Ja teräväpiirtona, joka on telkun puolella vielä marginaalista. TV:stä ne näkee tällä hetkellä ehkä noin vuoden viiveellä, digikaupat on niin surkeita TV-puolen osalta, että niitä tuskin kovin moni käyttää. Kanavapaketit taas eivät kiinnosta kovinkaan monia nuoria kuluttajia, koska yhden sarjan takia Canalin ostaminen on aika hintavaa ja silloin oltaisiin edelleen niiden tv-lähetysten armoilla.

Joku kysyi jossain keskustelussa, että miksi ne sarjat sitten pitää katsoa heti? Yksi syy on se, että nykyään on melko hankala olla aktiivinen netin käyttäjä ilman, että on yllättävän korkea riski törmätä spoileriin. Niitä löytyy kuvista, vitseistä ja Youtube-videoista. Tuossa postaamassani sarjakuvassakin oli sarjaan jo jotain viittauksia, vaikka toki ei pahoja. Itsekin olen parin sarjan kohdalla onnistunut pilaamaan osan katselunautinnosta sillä, että jotakin kautta on joku spoileri pamahtanut silmään.

Jos spoilerit onnistuu välttämään, niin monesti osa sarjan tai leffan hohtoa on se, että siitä voi keskustella muiden kanssa. Sarjojen kohdalla se tarkoittaa nykyään sitä, että jos haluaa olla nettikeskusteluissa mukana, niin se on katsottava jenkkitahtiin. Kun sarja tulee tv:stä, niin suurin osa siitä kiinnostuneista nuorista on sen jo katsonut ja ketään ei kiinnosta jauhaa vanhoista jaksoista, kun uusikin on juuri tullut.

Yksi syy on se, että tv-sarjat osaa olla pirun koukuttavia. Sarjan jaksot jää monesti aika kiperiin kohtiin ja vaikka olisi aloittanut TV:n tahtiin sarjan katsomisen, niin ei ole mikään ihme, jos vaikka Lostin kohdalla sortuu jossain välissä hakemaan netistä seuraavan kauden, kun se kerta on mahdollista. Veikkaan, että aika moni Salkkareiden fani hakisi taatusti netistä seuraavan kauden jaksot heti, jos se vain olisi mahdollista.

Itseäni taas ei kiinnostaisi oikeastaan yhtään enää nykyään kartuttaa leffakokoelmaani, etenkään millään “ihan kiva”-tason leffoilla, joita on toisaalta joskus kiva katsoa, mutta joita ei jaksa monesti katsoa. Materian haaliminen hyllyyn on turhaa ja niiden jälleenmyynti taas vie aikaa. Viereinen leffavuokraamo suljettiin juuri ja Elisa lienee ainut, jolla on edes kohtalaiset (joskaan ei kohtuuhintaiset) digivuokrauspalvelut. TV:n vierestä löytyy kaksi laitetta, joissa on nettiyhteys, kovalevy ja vääntöä teräväpiirrolle. Löytyykö leffojen osto- tai vuokrauspalveluita? No eipä löydy. Paitsi tietenkin USA:ssa jos oltaisiin, niin sekä Playstationilla 3:lla, että Xbox360:lla olisi mahdollista diginä materiaalia hankkia, joten rajoite on lähinnä sopimus- ja lainsäädäntöpuolella.

Musapiratismista jaksetaan aina jauhaa, vaikka se on koko ajan Spotifyn myötä pienempi ilmiö ja kaistankäytön kannalta ollut jo pitkään marginaalinen osa siitä, mihin vertaisverkkoja käytetään. Toistaiseksi tv- ja leffapuolella menee melko hyvin, mutta varmaan siinä vaiheessa, kun ei enää mene, alkaa syyttävä sormi osoitella piraatteja. Siinähän osoittelevat, mutta tarjoaisivat toimivia palveluita ensin ennen kuin syyllistävät ihmisiä. Teoriassa tv- ja leffapuolella on mahdollisuus joutua paljon hankalampaa tilanteeseen, jos myynti lähtee laskuun. Musiikin saralla on mahdollista tehdä maailman paras levy hyvinkin maltillisella budjetilla (ja monta maailman parasta levyä onkin tehty tosi halvalla), mutta maailman parhaan tv-sarjan tai elokuvan tekeminen on maksaa halvimmillaankin kuusinumeroisen luvun.

Meillä on oikeasti kasvamassa uusi sukupolvi, joka on jo tottunut katsomaan sarjansa netistä, koska se on helppoa ja vaivatonta. Yhtä hyvää palvelua et saa maksamalla, vaikka Visassa olisi kuinka suuri limitti tai lompakko pullollaan käteistä. On melko huolestuttavaa kuinka hitaasti asiaan on reagoitu. Tosin on totta, että nämä asiat eivät ole etenkään leffapuolella niin simppeleitä rahan ja sopimusten kannalta, miltä ne kuluttajalle näyttää.

Jotain tartteisi kuitenkin tehdä, koska maksuhalukkaita asiakkaita vielä toistaiseksi olisi, mutta heille ei myydä sitä, mitä he haluavat ostaa. Kuten Timo Vuorensola asian ilmaisi:

Ihmiset kyllä maksavat siitä, mistä he pitävät, joten tärkeintä on tehdä hyvä tuote reilulla asenteella, minkä jälkeen sen ostamisesta ja siitä maksamisesta pitää tehdä yhtä helppoa kun sen laittomasta kopioimisesta – tai helpompaa. Tämä on ainoa oikea tapa taistella – ei, vaan kilpailla – piratismia vastaan.

Viestini hyvää taidetta tuottaville tahoille kuuluukin siis seuraavasti.

Aiheesta muualla netissä:

Helsingin sanomat – Ota rahani, HBO!

Yle -Piratismi pelastaa elokuvan (Timo Vuorensola)

Suomen kuvalehti – Waretus: Hyväpalkkaiset perheenisät lataavat laittomasti elokuvia ja tv-sarjoja – miksi?

BOONUS! Teron top 8 sarjat ikinä:

The Wire, ehdoton ykkönen ja lähes täydellinen timantti

Deadwood, “COCKSUCKER!”

Six Feet Under, ehkä parasta ihmissuhdedraamaa ikinä

Arrested Development, erikoislaatuista juonellista huumoria.

The Office. Brittiversio, tietty.

Sopranos. HBO:n laatusarjojen pioneeri.

Planet Earth. Silmiähivelevän kaunis luontodokkarisarja.

Studio Julmahuvi, tartteeko ees perustella?

Boonussuositukset, näitä et oo vältsii nähny, mutta kantsii oikeesti kattoo:

Riget 1 & 2. Lars von Trierin jäätävän hämärä Twin Peaks -henkinen sairaalasarja. Kerran katsoin, en tahdo ikinä katsoa uudelleen, mutta on tämä silti must see -kamaa.

Generation Kill. The Wiren tekijöiden minisarja Irakin sodasta hyvin realistisesti kuvattuna eli tyypit jauhaa pillu- ja kakkajuttuja humveessä, välillä ampuu vahingossa siviilejä.

Buffy the Vampire Slayer. Hankala sarja suositella kelleään, koska tällä on teinisarjan leima ja, koska paskimmillaan tää on tosi paskaa. Tosin parhaimillaan ihan parasta. Ehkä epätasaisin sarja, joka on tullut katsottua kokonaan läpi. Sisältää muutamat tv-historian hienoimmista jaksoista,  mutta myös monta jaksoa, jossa meinaa kuolla myötähäpeään tekijöitä kohtaan.

2 thoughts on “TV- ja leffapiratismi – se parempivaihtoehto

  1. CDON.comissa sekä Voddlerilla on molemmilla ihan ok-tasoinen nettivuokraamo, jossa on leffoja ja joitain tv-sarjojakin. Toki valikoima ei ole mitenkään älyttömän laaja varsinkaan uutuuksien kohdalla, mutta kyllä sieltä nyt jotain löytyy. Kannattaa käydä tsekkaamassa.

    • TV-sarjojen osalta puuttuu ne oleellisimmat eli uudet sarjat. Käyttöliittymäkin noissa pitäisi olla sellanen, että palvelua voisi käyttää suoraan joltain laiteelta, joka on telkkuun oletuksena kytkettynä.

Leave a comment