Olin perjantaina keskustelutilaisuudessa, jossa oli Ylen edustajia puhumassa Ylen tulevaisuudesta ja kartoittamassa ihmisten näkemyksiä siitä, mitä Ylen pitäisi olla ja miten Ylen toimintoja tulisi kehittää. Mielenkiintoinen tilaisuus kaikenkaikkiaan. Tilaisuudessa pohdittiin myös jakelun haasteita tulevaisuudessa esimerkiksi sen kannalta, mitä teräväpiirtotasoisen videon nettijakelu vaatii kapasiteettia. Se vaatii paljon ja täten maksaa paljon, jos sen toteuttaa perinteisin menetelmin. Nokkelana poikana sitten pohdin asiaa ja tässä on tulos.
Ylen tulisi kehittää yhteistyössä muiden Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa open source -pohjainen vertaisverkkosovellus materiaaliensa verkkojakeluun. Vertaisverkkopohjainen sen vuoksi, että se säästää palveluntarjoajan kaistaa ja se on tehokasta. Esimerkkejä vertaisverkkopohjaisista sovelluksista musiikin jakelussa on Spotify, videoiden puolelta Voddler ja monenlaisessa tiedostonjaossa käytetty BitTorrent. Olemassaolevia ratkaisuja siis on, joten sellainen on mahdollista toteuttaa radio- ja tv-ohjelmien jakeluun.
Miksi yhteistyössä Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa? Siksi, että se säästää resursseja. Ei ole mitään järkeä siinä, että jokainen Euroopan maan julkinen televisioyhtiö kehittää oman järjestelmänsä joko tilaustyönä tai omalla osaamisella. Kun puhutaan immateriasta, niin kertaalleen tehty ohjelmisto voidaan kopioida äärettömiä kertoja marginaalisin kustannuksin, joten kertaalleen kehitetty toimiva ohjelmisto voitaisiin ottaa käyttöön kaikissa rahoitukseen osallistuneissa maissa ilman, että siitä joutuisi enää uudelleen maksamaan.
Miksi open source? Siksi, että se on järkevää (lähes poikkeuksetta) kehittää julkisten palveluiden ohjelmistosovellukset open sourcena, jotta ei olla riippuvaisia yhtiöstä, jolta ohjelma tilattiin eikä sovelluksen tekijänoikeudet aiheuta mitään esteitä sen käytölle tai muokkaamiselle. Open source -ohjelmistoa voitaisiin myös räätälöidä jokaiselle maalle niiden tv-yhtiöiden tarpeita vaatimaan, koska koodi on avointa. Kun riittävän perusteellinen pohja on tehty, niin sovellusta voisi jokainen taho kehittää haluamaansa suuntaan, esim. erilaisilla ”lisäosilla” samaan tapaan kuin Facebookin aplikaatiot (hirveä anglismi). Isommat päivitykset sovellukseen olisi varmaan järkevintä kuitenkin rahoittaa yhteisesti. Kaikki lisäosat olisivat toki kaikkien saatavilla, koska ne ovat open sourcea, mutta tästä voisi kehittää jonkun herrasmiesdiilin, että jos joku maa ottaa tietyn sovelluksen käyttön, niin myös maksavat jonkun kivan boonuksen hyvän lisäosan kehittäneelle taholle.
En tiedä, mitä tallainen hanke maksaisi. Se ei varmastikaan olisi halpa, mutta sen vuoksi yhteisrahoitus olisi järkevä. Ominaisuuksia siihen voisi ottaa jo olemassaolevista ohjelmista kuten Spotifystä ja Voddlerista. Esimerkiksi ohjelmien lataaminen offline-tilaan voisi olla ihan kätevä sekä erilaiset sosiaaliset toiminnot kuten vaikkapa omien ohjelmalistojen tekeminen. Jos yhteistyötä muiden Euroopan lähetysyhtiöiden kanssa tehtäisiin, niin siellähän voisi olla mahdollisuus vaikka katsoa muiden maiden ohjelmia ja miksei jopa tekstittää niitä harrastelijavoimin.
Levitysteknisesti asia on mahdollista, joten asia vaatisi vain tahtoa ja rahoitusta. Sisältöjen kannalta asia ei toki ole niin yksinkertaista, koska tekijänoikeudet rajoittavat käyttöä melko paljon. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla ongelma kanavan omien ohjelmien kohdalla, koska ne voitaisiin lisensoida niin, että niiden käyttö on mahdollista. Myös kanavan rahoittamien, mutta ulkoa ostettujen ohjelmien kohdalla voitaisiin vaatia Creative Commons -lisenssin käyttöä, jotta aineistot saadaan tehokkaasti käyttöön.
Nyt kun aloin tässä asiaa unelmoimaan, niin samaa sovelluspohjaa voisi hyödyntää myös esimerkiksi Euroopan digitaalisen kirjaston eli Europeanan käyttämiseen. Ja sen lisäksi tuo muiden tuotantoyhtiöiden tuotannon katselu olisi aivan mainio lisä eurooppalaisten julkisten tv- ja radioyhtiöiden toimintaan. Rahojen jakelu voitaisiin hoitaa niin, että esimerkiksi Yle maksaisi sen perusteella Euroopan muille tv-yhtiöille, kuinka paljon heidän ohjelmiaan on Ylen sovelluksen kautta katseltu. Luulisin, että ainakin BBC:n tuotanto voisi olla suosittua myös suomalaisten katsojien keskuudessa, mutta jos tuo harrastelijapohjalta toimiva tekstittäminen saataisiin toimimaan, niin miksei myös monet muiden maiden tuotannot. Yle toki voisi myös itse harrastaa tekstittämistä ulkomaisille ohjelmille, mutta tuo harrastelijavoimin toimiva järjestelmä loisi merkittävän paljon enemmän käännösmateriaalia ja eikä maksaisi tv-yhtiöille juuri mitään. Se voisi myös olla mainio keino pienemmille kielialueille saada omaa ohjelmistoaan ihmisten tietoisuuteen esimerkiksi sosiaalisen median kautta.
Tämä hieno sovellus nimeltään Yle Areenafy tulisi olla saatavilla sitten tietokoneille, mobiililaitteisiin, konsoleille sekä kaikenlaisiin laitteisiin, jotka tukevat vastaavia sovelluksia. Yle Areenahan löytyy jo Playstation 3:lle ja esimerkiksi Youtuben ja Vimeon softia saa uusimpiin telkkareihin, joten tuki uusille televisioille ja vastaaville medialaitteille olisi hyvä olla. Softan kautta voisi etsiä materiaalia hakusanoilla sekä sovellus osaisi suositella myös aiempien katsomien ohjelmien perusteella.
Jaha, eiköhän siinä ole visiota kerrakseen. Miltä kuulostaa?
P.S. Jos ei ole vielä tuttu teksti, niin tuo tekstini julkisesti rahoitetusta kulttuurista käsittelee osittain samoja teemoja.
Aiheesta muualla netisssä:
Yle.fi – millaisin askelin kohti avoimuutta? ja kaikki siinä linkatut tekstit
Tero Uuttana - Toisenlainen näkökulma 
Siinä on visiota kerrakseen kyllä. Mikäköhän olisi hedelmällinen tapa avata keskustelua oikeudenhaltijoiden suuntaan näinkin radikaalista ajattelutavan muutoksesta suhteessa esitysoikeuksiin?
Hyvää visiointia. Tuo CC-lisenssin edellyttäminen meni jo utopian puolelle (näin CC.fi:n ylläpitäjän näkökulmasta), mutta ehkä tuota voisi pienin askelin lähteä toteuttamaan.
Maailma onneksi muuttuu. Jos nykyinen Facebook olisi näytetty 5 vuotta sitten ihmisille, ei kukaan olisi sinne halunnut kertomaan kaikista yksityisasioistaan. Mutta nyt siellä on “kaikki”. Kun päästään siihen, että digitaalisten tiedostojen “kopiointi” ei enää ole erillinen toimenpide, vaan media velloo epämääräisesti P2P-verkostoissa ja on saatavilla millä tahansa päätelaitteella tarvittaessa, voidaan tekijänoikeuskeskustelussakin keskittyä olennaiseen, eli muunteluoikeuksiin ja esitysoikeuksiin. Kopioiden tekemisen rajoittaminen digimaailmassa kun on häviävää kansanperinnettä.
Sisältöä tulisi jo jakeluun Ylen omana tuotantona varsin paljon. Mikään ei toki estäisi sitä, etteikö siellä voisi olla samalla tavalla materiaalia kuin Yle Areenassa, että ne poistetaan sieltä tietyn ajan jälkeen. Toki koska koodi on avointa, niin mikään ei estäisi sitä, etteikö sitä pystyisi jollain lisäpluginillä imuroida itsellleen sen X päivän kuluessa, mutta toisaalta eipä sitä nykyäänkään juuri mikään estä ja kutakuinkin miltä tahansa sivustolta pystyy imuroimaan nykyiselläänkin streamattavia videoita koneelleen erilaisilla apuvälineillä.
Tarmo, en ole varma kuinka paljon Ylellä on ohjelmistossaan tuotantoa, joka on kutakuinkin Ylen täysin maksamaa, mutta jossa oikeudet on kuitenkin jollain muualla. Toivottavasti ei kauhean paljoa. Mutta kuitenkin koska Yle on niin iso toimija Suomen mediakentällä, niin sillä on aika paljon neuvotteluvaltaa siihen, että miten ulkoistetuttujen produktioiden oikeudet hoidetaan. Muiden tuotantoyhtiöiden maksamiin produktioihin ja niiden tekijänoikeuksiin Ylellä taas ei ole sananvaltaa, se on selvä. Niistä joutuu neuvottelemaan.
Tarkoituksena on kirjoittaa myös siitä, miten julkisesti tuettua elokuvaa saataisiin mukaan siihen, että niiden materiaalia voisi aiemmin hyödyntää ei-kaupallisesti. Ehkä ensi viikolla.
Tekijänoikeuksiin liittyy sellainen kommervenkki, että teosten oikeudet syntyvät aina luonnollisille henkilöille. YLE voi olla tuottajana kyllä, mutta tekijänoikeudet syntyvät ohjaajalle, käsikirjoittajalle, yms. Yle sitten saa jonkinlaisin sopimuksin oikeuksia esittää ja kenties verkossakin välittää tätä aineistoa. Tällainen sopimus on tehtävä joko jokaisen ohjelmien tekemiseen osallistuvan kesken tai (ehkä helpommin) keskitetysti tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, jotka edustavat tekijöitä. Mutta sellaista tilannetta ei ole eikä voi olla, että Yle yrityksenä omistaisi kaikki oikeudet ohjelmiin, joita se on tuottanut. Alkuperäiset oikeudet ovat ja pysyvät ohjelmat tehneillä henkilöillä, Yle saa sen, mistä onnistuu sopimaan.
Ja tästä syystä asia onkin hankala.
Ehdotuksesi on hyvä avaus. Uuden järjestelmän rakentamisen sijasta olisi kuitenkin järkevämpää käyttää olemassaolevaa infrastruktuuria. Esimerkiksi Pirate Bayn kanssa yhteistyö onnistuisi paljon kevyemmältä pohjalta.
Teosten oikeudet syntyvät luonnollisille henkilöille, mutta kyllä ne oikeudet voi sopimuksilla siirtää eteenpäin. Paitsi ilmeisesti moraalisia oikeuksia ei koskaan kokonaan voi, mutta ei se liene kauhean suuri ongelma. Mutta eikös homma ole lähinnä sopimustekninen?
Piratebayn kanssa yhteistyö tuskin on kauhean hedelmällistä, ei torrent-infrastruktuuri ole kuitenkaan lähelläkään sitä, mitä itse tuossa visioin. Tietty joku open source -pohjainen torrent-ohjelma voisi olla hyvä lähtökohta alkaa tekemään koodia, mutta yksittäisellä torrent-sivustolla ei taas ole sen kanssa mitään tekemistä. Saati sitten, että piraattisivuston kanssa yhteistyön tekeminen olisi mitenkään hyvää peeärrää laillisille toimijoille.
Ihan ok visio teknisesti, mutta miten ajattelit ohjelmantekijöiden tai kirjailijoiden elävän? Ei ole ilmaista lounasta eikä myöskään ilmaista ohjelmantekijää, vai harrastelijoidenko haluaisit ohjelmat tekevän ja kirjat kirjoittavan?
Itse olen kiinnostuneempi ohjelmiston ja kirjojen sisällöstä kuin tekniikasta. Jos hyvä ohjelma on ristiriidassa vapaan levityksen kanssa, on sitä pakko vastustaa. Jos sisältöön kiinnitettäisiin yhtä antaumuksellista huomiota kuin välitystekniikkaan, asia olisi kunnossa.
Pääasiallisesti levitystapa koskisi tietysti Yleisradioyhtiöiden omia tai heidän tilaamiaan produktioita. Ulkopuolisten ohjelmantekijöiden kohdalla voitaisiin maksaa esimerkiksi katselukertaperustaisia rojalteja tai sitten he voisivat kieltää kokonaan ohjelmiensa näyttämisen, jos haluaisivat.
En tiedä taas miten kirjojen kirjoittaminen liittyy koko tekstiin, en tietääkseni kirjailijoita käsitelyt tekstissäni ollenkaan.
ok,
käsitin eurooppalaisen kirjaston kirjastoksi, mutta kyse olikin kuvaohjelmista.
Ei minulla todellakaan olisi vapaata jakelua vastaan mitään, ellei se tarkoittaisi, kuten se usein tarkoittaa, sisällön unohtamista kokonaan välitystekniikan jyrätessä. Näin kävi esim. television digitalisontifarssissa, jossa sisaältöasiat unohdettiin kokonaan, kun kansalle markkinoitiin uutta tekniikkaa, joka muka tuottaisi lisää ohjelmaa ilmaiseksi. Seurauksena teeveessä on tällä hetkellä tuplamäärä ohjelmaa resursseihin nähden.
Tarkoitan resursseja laadukkaan ohjelman tekemiseen. Nythän sellaiseen “ei ole varaa”.
Niin toi Europeana-homma. Systeemiä voitaisiin käyttää kyllä siis myös esimerkiksi public domainissa olevien kirjojen välittämiseen, mutta ehkä kenties myös e-lainoja varten. Tosin kirjojen kohdalla tuo jakelu ei ole perinteisin menetelmin niin ongelmallista, koska se ei vaadi niin paljoa kaistaa.