Seksityöstä legitiimi ammatti, why not?

Seksityö, prostituutio, huoraus. Rakkaalla ammatilla on monta nimeä ja aihe yleensä herättää monenlaisia mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Olen ollut pitkään kiinnostunut aiheesta niin ilmiönä kuin yhteiskuntapoliittisesta näkökulmasta. Aihe nousi taas semisti pinnalle, kun oikeusministeri Tuija Brax heitti ehdotuksen seksinostamisen täyskiellosta. Kaikella kunnioituksella oikeusministeriämme kohtaan, joka on tehnyt esimerkiksi hienoa työtä eläinoikeuksien saralla, niin olen täysin eri mieltä siitä, miten ilmiöön täytyisi lainsäädännöllisesti suhtautua. Antakaas kun selvennän.

Hiljattain lainasin kaveriltani Anna Kontulan väitöskirjan “Punainen eksodus”, joka oikeastaan vahvisti omia mielikuvia seksityöstä ja siitä, että ihmisten kuva seksityöstä on täysin vääristynyt. Kontulan kirjan esittelyteksti menee seuraavanlaisesti:

“Ovatko prostituoidut kellariin kahlehdittuja ihmiskaupan uhreja vai luksuselämää viettäviä escorteja? Oikeasti suomalaisen seksityön todellisuus on paljon arkisempi kuin mielikuvamme: tavanomaisia ihmisiä tavanomaisine haluineen ja tarpeineen.

Punainen eksodus perustuu seksityöntekijöiden kirjoituksiin ja haastatteluihin ja siksi sen välittämä kuva seksikaupasta poikkeaa ratkaisevasti vallitsevista myyteistä. Seksityöntekijöitä yhdistää vahva vapauden eetos: alalle ei päädytä niinkään suurten tulojen, traumaattisen menneisyyden tai pakon vuoksi, vaan koska seksin myynti vapauttaa tiukan kontrollin ja matalan palkan palvelutöistä. Prostituutio voi olla väylä oman seksuaalisuuden kehittymiseen tai yhteiskunnalliseen kapinaan, mutta ennen muuta se on keikkatyötä, jossa myydään fantasioita ja jossa jaksaminen vaatii omien rajojen kunnioittamista.

Punainen eksodus avaa uuden näkökulman myös poliittiseen prostituutiokeskusteluun. Seksityöntekijöiden mukaan heidän hyvinvointiaan eivät uhkaa niinkään pahat rikollisjärjestöt kuin leima, joka sulkee ulos yhteiskunnasta ja estää akuuteissakin tilanteissa turvautumisen poliisiin tai terveyspalveluihin. Tästä syystä suuri osa prostituoitujen auttamiseen tähtäävää lainsäädäntöä on käytännössä heikentänyt heidän asemaansa.

Kaupallinen seksi sijaitsee sukupuolen, luokan, etnisyyden ja seksin valtarakenteiden risteyksessä. Siten se on luonteeltaan ambivalentti, sisältäen sekä riiston että autonomian elementtejä. Seksuaalinormeja rikkova työväenluokkainen nainen on edelleen lainsuojaton, mutta myös monin tavoin etuoikeutettu suhteessa säädyllisempiin sisariinsa.

Anna Kontula on tamperelainen sosiologi ja työelämän tutkija. “

Olen siis siinä uskossa, että ihmisten asenteet ilmiötä kohtaan ovat alan suurin ongelma, ei suinkaan ne kaikki asiat, mitä julkisuudessa aina jauhetaan. Seksityöntekijät kantaa hitonmoista sosiaalista stigmaa johtuen siitä, että koko ammattikunta on kautta aikain työnnetty marginaaliin.

Asenteita ei niin helpolla muuteta, mutta lainsäädäntöä on mahdollista muuttaa, eikä suinkaan siihen suuntaan, mitä Brax ehdottaa. Nykyinen lainsäädäntö pakottaa seksityön marginaaliin eikä suinkaan vähennä ihmiskauppaa tai paranna seksityöläisten asemaa. Samaa mieltä oli myös Helsingin poliisin Tom Packalén, jonka blogitekstistä jopa MTV3 uutisoi.

Anna Kontulan kirjassa kuvataan kuinka monesti seksityöläiset joutuvat työskentelemään epävarmuudessa turvallisuutensa suhteen. Seksityöläisten oloja parannettaisiin sillä, että laillistettaisiin bordellit, taattaisiin työntekijöille terveydenhuoltoa ja tunnustettu legitiimi ammatti. Nykyinen rikoslaki kieltää mm. tilojen vuokraamisen seksityöläisten käyttöön, joten tapauksia on ollut, joissa vuokrasopimus on purettu seksityöläiseltä, koska vuokranantaja olisi voinut syyllistyä paritukseen.

Seksityön kauheutta usein korostetaan tunteisiin vetoavilla argumenteilla “haluaisitko, että sinun lapsesi olisi prostituoitu” tai “eikö se ole oksettavaa nussia jotain vanhaa/läskiä miestä”. Moni varmaan ei haluaisi lapsestaan prostituoitua eikä moni varmaan innostu ajatuksesta seksistä epäviehättävän ihmisen kanssa. Ei se ole silti mikään argumentti sille, että työn tekeminen täytyisi kieltää joiltain muilta ihmisiltä, jotka suostuvat sitä rahaa vastaan tekemään. Ja bordellien laillistaminen toisi enemmän sitä valinnanvapautta myös niiden asiakkaiden suhteen. Kaikki työ ei sovellu kaikille, ja jos jokin työ ei itselle sovellu, ei oikeuta rajoittamaan toisten mahdollisuuksia harjoittaa kyseistä työtä.

Usein myös väitetään, että prostituoidut ovat alalla traumojensa takia. Seksityöntekijöillä on useasti joitain ei-niin-miellyttäviä kokemuksia nuoruudessa ja lapsuudessa, mutta ei varsinaisesti mitään traumatisoivaa tai se ei ole syy päätyä alalle. Alalle päätyminen Kontulan mukaan edellyttää yhtä tai useampaaa seuraavista taustatekijöistä, jotka mahdollistaa normista poikkeamisen:

1. Aikaisempi kokemus marginaalista, jolloin huorastigman pelotusvaikutus ei ole yhtä vahva (koulukiusaaminen)
2. Voimakas tarve hallintaan ja “pärjäämiseen” omin avuin (koulumenestys ja syömishäiriöt)
3. Tietoa ja kokemusta vaihtoehtoisista elämisen tavoista (runsas matkustelu, lukuharrastus)
4. Normista poikkeava seksuaalisuus (aktiivisuus, bi, trans)
5. Heikentynyt mahdollisuus sijoittua virallisille työmarkkinoille (etniset, sukupuolivähemmistöt)
6. Tarve nopealle rahalle (opiskelijat, päihderiippuvaiset)
7. Pääsy kaupallisen seksin verkostoihin (tuttavat, internet, tiedonhakutaidot)

Väitetään myös, että prostituoidut ovat taloudellisesta pakosta alalla. Kontula väittää väitöskirjassaan, että seksityö mahdollistaa naisille vapauden huonotuloisesta palkkatyöstä. Seksityöläisten omissa kertomuksissa korostetaan myös vapautta ja sitä, että saa olla oman itsensä “herra”. Maassa, jossa on vielä toisaiseksi riittävä sosiaaliturva, ei seksityöhön taloudellisista syistä ketään pakoteta sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan työhön. Joskus joku väittää, että työkkäri alkaisi pakottamaan naisia bordelleihin, jos ne olisivat laillisia, mutta tuollainen on aika epätodennäköinen skenaario. Sellaiseen skenaarioon ei olla päädytty maissa, joissa bordellit ovat laillisia. Ja itse olen kyllä sitä mieltä, että mihinkään työhön ei saisi ketään pakottaa.

Vaikka talouskortti on monesti vähän huono vetää esiin, niin tekemällä seksityöstä enemmän legitiimi ammatti, myös valtio saisi verotuloja alalta. Alalla on paljon ihmisiä, jotka maksaisivat mielummin veronsa, koska se mahdollistaa asioita, esim. omistusasunnon ostamisen. Ja tässä valtion taloustilanteessa kaikki roposet ovat tervetulleita.

Maailman vanhin ammatti on ja pysyy, vaikka sen kuinka tahtoisi kieltää. Sen negatiivisiin lieveilmiöihin ei puututa työntämällä koko ala enemmän maan alle. Päinvastoin, jos sen toisi enemmän “päivänvaloon”, niin seksityöläisten olosuhteet paranisivat ja voitaisiin paljon tehokkaammin puuttua ihmiskauppaan, jos sellaista alalla esiintyisi. Laista tulee poistaa tai muuttaa kohdat parituksesta niin, että parituksesta voi tuomita vain, jos se tapahtuu painostamalla tai pakottamalla. Tilojen vuokraaminen seksityöläisten käyttöön täytyy olla sallittua, ei rikollista. Bordellit tulee laillistaa, jolloin seksityöläiset voisivat perustaa myös omia bordellejaan esimerkiksi osuuskuntien kautta. Valtion tulee valvoa, että bordellien seksityöläisillä on hyvät työolot ja oikeus säännöllisiin terveystarkastuksiin. Seksityöhön pakottamista ja ihmiskauppaa vastaan tulee jatkossakin kohdistaa viranomaistoimia.

P.S. Anna Kontulan väitöskirjan Punainen eksodus johdantoluku on luettavissa Megafonin sivuilta ja koko väikkäri Tampereen yliopiston sivuilta.

P.P.S. Kontula itse on sitä mieltä, että ainoastaan osuuskuntabordellit täytyisi laillistaa. Se voisi olla myös yksi vaihtoehto ja se mahdollistaisi sen, että valtion valvontaa bordelleihin ei ehkä samoissa määrin tarvittaisi sekä se varmistaisi seksityöntekijöiden oman määräntävallan suuremmissa määrin. Toisaalta itselle tuli mieleen, että ulkomaalaisten seksityöntekijöiden kohdalla malli ei parantaisi heidän olojaan, kun taas tilojen vuokraamisen mahdollistaminen sallisi. Näin intuitioilla myös tilojen vuokraaminen kuulostaisi sellaiselta, joka ei olisi liian sortavaa seksityöntekijää kohtaan. Jos markkinat toimisi sen suhteen, niin seksityöntekijät vaihtaisivat aina siihen tilan vuokraajaan, jolla on parhaat ehdot.

Aiheesta muualla netissä:

Masijoina – Prostituution laillisuuskysymykset

Seksualisti – Seksityöhön liittyviä ongelmia ei ratkaista kielloilla

Housuitta – “Prostituutio loukkaa naisten oikeuksia”

Elias Määttänen – 7 syytä miksi seksinostoa ei pidä kieltää

Vasen käsi – Tutkimuksia seksityöstä

Advertisements

One thought on “Seksityöstä legitiimi ammatti, why not?

  1. Tämä on aihe, josta voisin puhua tunti tolkulla 🙂 Kuten varmasti Masinoijan blogiin kirjoittamastani kommentistakin voi päätellä..
    Ja pitääkin lukea tuo Annan väikkäri, olen hänen ajatuksiinsa jonkun verran perehtynyt mutta tuo väikkäri kuullostaa kiinnostavalta kokonaisuudessaan.
    Suosittelen lukemaan Walter de Campin suomentaman Emma Marcuksen kokoaman: Hyvät tytöt pääsevät taivaaseen, pahat tytöt pääsevät joka paikkaan : seksin ammattilaiset kertovat

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s